October 27, 2006

Miten Humen guiljotiinia käytetään?

Kirjoitettu alunperin kommentiksi ikkunaiineksen päreessä "Hedelmöityshoidot miehen näkökulmasta" olleeseen kommenttiin.
(Viimeisimmät lisäykset klo: 17.15)

*
molly said...

"Voi olla vaikea muotoilla vastaus, jossa ei jollain lailla todeta, että (naispuoliset/RR)huoltajat eivät halunneet lapselle normaalia elämää.

Pelkästään heteroperheille hedelmöityshoidon sallivat ihmisetkö ovat tosissaan sitä mieltä että normaali on aina sama kuin hyvä?
Että koostumukseltaan normaalissa mutta väkivaltaisessa isän, äidin ja lapsen muodostamassa perheessä kasvaa normaalimpia(=onnellisempia?) ihmisiä kuin kahden naisen ja lapsen muodostamassa epätyypillisessä mutta väkivallattomassa perheessä?
Siinäpä vasta pätevää argumentointia Humen giljotiinin hengessä."

RR

Et taida Molly ymmärtää Humen giljotiinista mitään.

Tässä keskustelussa hedelmöityshoitolaista on sitäpaitsi mennyt jo alusta lähtien puurot ja vellit sekaisin.

Loppujen lopuksi kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, mitä vastustaa tai kannattaa kyseisen lain nimissä.

Pitäisikö vedota luonnonoikeudelliseen perusteeseen vai tasa-arvoon? Ensimmäisen mukaan lapsia syntyy luonnollisesti vain tietyllä tavalla, heteropohjalta, joten hedelmöityshoitolakia ei tulisi hyväksyä.

Tasa-arvon nimissä laki on hyväksyttävä vasta sillä edellytyksellä, että myös miespareille annetaan oikeus lapsen saantiin - joko adoption kautta tai vuokrattua kohtua käyttämällä.

Luonnonoikeudellinen kanta sotii Humen guiljotiinia vastaan, mutta tasa-arvovaatimuksilla sen sijaan ei ole juridisesti mitään tekemistä sen kanssa (katso kuitenkin PS.).

Juridisen tasa-arvon nimissä myös miesparin on saatava oikeus lapsen hankkimiseen tavalla tai toisella. Tasa-arvo liittyy universalisoitavuuteen. Muodollisesti samassa asemassa olevien on saatava yhtäläiset oikeudet.

Jos naiset vastustavat kohdunvuokrausta homopareille, koska on "luonnotonta" hyväksyä se, he lankeavat paitsi naturalistiseen virhepäätelmään (Humen guiljotiinin/lain johdannainen), ovat ristiriidassa myös muodollisten tasa-arvoperustelujen kanssa.

Naturalistinen virhepäätelmä pitää päättelyä: se, mikä on luonnollista, on myös hyvää ja siten hyväksyttävää, virheellisenä.
Luonnollisesta ominaisuudesta ei voi johtaa ei-luonnollista hyvää.
Siten ei heterosuhteestakaan voi päätellä, että se olisi moraalisesti hyvää.

Ja kun muitakin tapoja lisääntymiseen löytyy, niin tuo moraalinen hyvyys kyseenalaistuu entisestään, vaikkei näillä uusilla tavoilla olekaan suoraa yhteyttä itse naturalistiseen virhepäätelmään.

Mutta yhtä lailla siitä, että miehillä ei ole kohtua, ei voida päätellä, ettei miesparille voisi myöntää keinohedelmöityslain suomaa oikeutta kohdunvuokrauksen avulla - tai sitten adotio-oikeutta.
Mikään tunteilu naisen "9 kuukauden urakasta" ei kumoa Humen lakia eikä myöskään tasa-arvovaatimusta, koska miehen siemenneste ei hedelmöittymisen suhteen ole oikeudellisesti jotenkin vähemmän tasa-arvoinen kuin naisen munasolu.

*
Näin tämä Humen guiljotiiniin/lakiin (johon Mooren naturalistinen virhepäätelmä siis perustuu) pohjaava argumentointi menee sovellettuna hedelmöityshoitolain puolustajien ja sen homopareilta kieltävien argumentointiin.

Älkää hyvät naiset (tai miehet) aina vedotko yksittäisiin empiiriisiin heittoihin - väkivaltainen heteroperhe jne. - ajatelkaa piru vieköön kerrankin loogisesti!

Vaikkei se välttämättä asiaan ratkaisua toisikaan, niin ainakin se tekee selväksi, missä kohtaa rikomme argumentaation sääntöjä vetoamalla omiin subjektiivisiin tuntemuksiimme ja epämääräisiin empiirisiin tilastoihin, mikä merkitsee laajasti tulkittuna samaa kuin naturalistinen virhepäätelmä, eli siinä rikotaan Humen lakia.

Laajasti ottaen päättelymme kulkee naturalistisessa virhepäätelmässäkin kehämäisesti eli se, mikä piti todistaa, todistetaan sillä itsellään. Toisin sanoen - vastauksemme kysymykseen oli valmiina jo ennen perusteluja. Todistimme oikeaksi pelkästään oman uskomme, eli perustelut olivat sekä muodollisesti että sisällöllisesti yhtä tyhjän kanssa.

(Lisäys)
Yksityiskohtaisemmin eriteltynä ad hoc- ja ad hominem argumentit, joita keinohedelmöityskeskustelussa tiuhaan käytettiin, ovat paitsi kehäpäättelyjä myös naturalistisen virhepäätelmän muunnelmia.

*
Entä miten joku enemmistöpäätös muka osoittaisi myös enemmistön argumentit päteviksi? Ei mitenkään!

Joku tietysti kysyy nyt, miksi ylipäätään vaadin selkeyttä argumentaatiossa, jos päätökset tämänkaltaisissa arvokysymyksissä tehdään lopulta musta tuntuu- pohjalta ja epämääräisillä enemmistöpäätöksillä?

Vastaan - sen vuoksi, että itse kunkin on hyvä tiedostaa, että hän ei edusta ainoaa oikeaa totuutta asiassa, vaan on ihan samalla tavalla ennakkoluuloinen ja johdateltavissa kuin kaikki muutkin.

*
PS. "Luonnonoikeudellinen kanta sotii Humen guiljotiinia vastaan, mutta tasa-arvovaatimuksilla sen sijaan ei ole juridisesti mitään tekemistä sen kanssa."

Noo - kyllä minä tiedän, että tasa-arvon perusteluissa joudutaan usein vetoamaan niin sanottuihin luonnollisiin oikeuksiin, jotka johdetaan ("luonnollisista") samankaltaisuuksista/erilaisuuksista tai asiaintilojen yleisistä ("luonnollisista") käytännöistä.

Yhä varmemmaksi siis käy, ettemme koskaan pysty välttämään loogisia virhepäätelmiä täydellisesti.

Kirjoitti pyrrholainen skeptikko.

*
Naturalistinen virhepäätelmä

Pyrrho

1 comment:

Komposti said...

Ihan kivaa, jos minun mielipidettäni tarkastellaan siltä pohjalta mitä myös eduskunta päätti olen siis tällä kriteerillä takuuvarmakepulaiskristillisdemokraatti tai soinilainen perustuslaillinen sitä alkuperäkansaako kuitenkin? Eli mielipiteeni poikkeaa yleisestä jo lainvoimaisesta suunnasta koska olen erimieltä kuin enemmisto kansanedustajista! Mutta keitä kansanedustajamme edustavat todellisuudessa? Tutkimusten mukaan vielä äänestää vihtivät vain hyvätuloiset ja akateemiset, oletan että enimmäkseen akateemiset naiset tietävätkö he elämästä jotain?

Isäkin on pirun tärkeä vaikka isä olis lempannut tai lempattu! Isän lapsi voi rakentaa minäänsä isän sukuun jos isään ei kehtaa, isän suku voi olla hienoa, oppineita jopa maistereita vähintään vaikka ehkä juoppoja hulluja kuitenkin. Entäpäs jos ei edes sitä John Irving pohtii aihetta useammassa kirjassaan.

Minä kannatan sitä, että myös miesparit voivat vuokrata kohtuja, adoptoida hyljättyjä lapsia. Sillä tiedän, että heissä on paljon hyviä ihmisiä. Minulla on ollut kunnia tuntea muutamia muiden mielestä huonoja ihmisiä, muunmuassa ns. juoppona pidetty mies joka kasvatti huorasiskonsa ( ihan karu totuus) äpärälapsen ja lapsesta kasvoi upea ihminen. Heteropariskunta jotka eivät saaneet lasta normaalein keinoin, mutta kalliilla keinohedelmöityksellä kyllä. Syntynyt lapsi on (vielä) ihana vaikka elää oudossa perheessä. Kaksoset jotka luulevat olevansa äitinsä lapsia, mutta todellisuudessa ovat kehittyneet äidin sisaren kohdussa. Kaksoset ovat toki ihania ainakin vielä. Varmaan ovat jatkossakin koska heitä rakastetaan, heillä on isä ja äiti. Helvetti soikoon, mutta isäkin on tärkeä lapselle vaikka hän olisi juoppo surkimus, hullu... Lapsi antaa niin paljon anteeksi...

Ainakin lapsuudessani lapsia annettiin hoidettaviksi vanhoille piioille, lapsettomille pariskunnille, jopa hulluille ja yllätysyllätys lapsista kasvoi aivan hyviä kansalaisia! Miksi kaikki nykyisin on niin pirun monimutkaista?

Tämän kirjoitti sydänverellä Komposti