Kirjoitettu alunperin kommentiksi tähän: Rakel Liekki: Seksiä vai syntiä.
*
Kirjoitan pitkästi, koska sanottavaani ei voi ilmaista tarpeeksi selventävästi vain muutaman lauseen yleisluontoisilla tiivistyksillä, eikä nyt ole "musta tuntuu" sloganien paikka. Seksi on vakava asia ;).
Huomasin saatuani tämän tekstin valmiiksi, että Pirkko Brusilaa oli näillä palstoilla haastateltu sitoutumiskammosta. Kirjoitan lähes samasta asiasta, mutta kuitenkin niin kovin eri näkökulmasta.
*
"Voisiko kuitenkin olla niin, että seksi on vain seksiä eikä syntiä?" ja "Kun kaikki seksiin osallistuvat nauttivat, ei pelisääntöjä ole."
Pitää paikkansa, mutta vain sellaisten ihmisten kesken, joilla on tietty, yhteinen käsitys seksistä ja seksuaalisuudesta.
Synti on aika käyttökelvoton termi seksin suhteen, vaikka ymmärrän kyllä siihen liittyviä emotionaalisia latauksia.
Niistä en kuitenkaan tässä yhteydessä jaarittele, koska sinun asenteesi seksuaalisuuteen on periaatteessa "viaton" (sinulla ei siis ole kokemusta synnistä ;), eli et ole maailmakatsomuksellisten ennakkoluulojen uhri tai edes uhmaaja näissä asioissa ? Viattomat kun eivät edes uhmaa - he vain ovat, mitä ovat.
Tuo tietty yhteinen käsitys, johon viittaan, sisältää ajatuksen ja ikäänkuin sopimuksen siitä, että seksi on nimenomaan nautinnon hakemista jopa siinä määrin, että sitä voi pelkistetysti pitää itsetyydytyksenä, jossa toista ihmistä käytetään masturboinnin välineenä.
Tällainen käsitys irrottaa ihmissuhteet ja seksin totaalisti toisistaan.
Erottelusta pitäisi seurata, että seksi ei herätä mitään syviä kiintymyksen tai mustasukkaisuuden tunteita vaan on pelkkää vaistomaista kiimaa, jota eläimet tuntevat parittelun yhteydessä.
En kuitenkaan kiellä, etteikö seksiä biologisen vietin purkamisena voisi pitää myös ihmisen kohdalla lähes ei-tahdonvaraisena eli pakonomaisena pyrkimyksenä laukeamiseen. Alkoi "panettaa/naitattaa" kuvaa seksuaalisen paineen persoonatonta ja eläimellistä voimaa varsin hyvin.
Nuori Saarikoski muistaakseni kirjoitti haluavansa elää maailmassa, joka on "yhtä eläintä". Onko sinunkin maailmasi Rakel juuri sellainen - "yhtä eläintä"?
Hieman tosin hymyillyttää, kun sultakin saattaa "lipsahtaa" hellyttäviä termejä ihmissuhteisiin liittyen. Eiväthän ne kuulu sellaiseen seksuaaliseen vapautuneisuuteen, jota sinä edustat - vai?
Olen omassa blogissani kertonut eräästä minua hieman vanhemmasta Lyyli Leväperästä, johon hullussa nuoruudessani törmäsin. Nainen oli paitsi seksuaaliterapeutti ja psykologi myös nymfomaani, jolla ei totisesti ollut mitään pelisääntöjä seksin suhteen. Hän kun tosiaan ajatteli, että "kaikki nauttivat", ja että hän itse voi aivan vapaasti naida kenen kanssa huvittaa ilman, että partnerit siitä mitenkään loukkaantuvat - ja jos loukkaantuvat, he ovat jotenkin seksuaalisesti estyneitä..?!
Minäkin nautin hänen peräti runsaasta ja avomielisestä seksualisuudestaan, mutten hänen pelisäännöttömyydestään. Kun tajusin, että kyseessä ei ole ihmissuhde vaan pelkkä seksisuhde, häivyin kuvioista hyvin nopeasti.
Ja niin luultavasti tekivät monet muutkin hänen kanssaan muhinoineet miehet - myös aviomies.
Huomautan, että kyseessä ei ollut huora tai prostituoitu, vaan ihan vain seksinhimoinen naaras, jolle näissä asioissa ei ollut mitään estoja.
Minun "virheeni ja heikkouteni" oli se, että ihastuin häneen (rakastua en "ehtinyt"), minkä jälkeen aloin kokea mustasukkaisuutta ja ihmettelin, mikä ihme voi olla minun roolini hänen elämässään. Asuimme sentään yhdessä muutaman kuukauden.
Tällä esimerkillä tahdon problematisoida tuon väitteesi: jos kaikki nauttivat, mitään pelisääntöjä ei ole. Kyllä se analyyttisesti pätee edelleenkin, ja käytännössä esim. sovittuihin parinvaihtoihin ja ryhmäseksiin, mutta vain niihin.
Ongelmalliseksi se muuttuu heti, kun ihmiset alkavat kiintyä toisiinsa ja tuon kiintymyksen myötä kokea myös mustasukkaisuutta eli vaatia toiselta uskollisuutta ja kuuliaisuutta.
Mutta yhtä lailla Saarikosken kuin esimerkkini Lyyli Leväperän, jotka nuorempana elivät ikäänkuin maailma todella olisi yhtä eläintä (Saarikoski petti kolmea ensimmäistä vaimoaan, minkä ehti), oli lopulta mahdoton toimia täysin pelisäännöttömästi, koska kaikki partnerit eivät sellaista anarkiaa voineet hyväksyä.
Edelleen väitän, että vaikka ei ole mahdotonta elää koko elämäänsä etsien partnereita, jotka haluavat vain nauttia mutteivät sitotua, mikä kuitenkin on tällaisen elämäntavan ehdoton edellytys, niin varmasti se on lopulta aika yksinäistä elämää.
En sano tätä siksi, että yksinäisyys olisi pelkästään paha asia. Sitä vain on niin monenlaista, ja siihen päätyy sekä tahtoen että tahtomattaan. Yksinäisyydestä voi nauttia - tiedän sen, mutta tiedän myös kokemuksesta, että se voi kalvaa sielua kuin kadotuksen tyhjyys.
Kyse ei ole siitä, että pitäisi saada seksipartneri ja äkkiä - ne asiat kyllä hoituvat ilmankin, vaan siitä, että sisimmässään ihminen kaipaa jotain, jota rakastaa - ehkä jotain jota on jo rakastanut paljon, mutta josta on ajautunut erilleen.
Kysymys on toki erotiikasta, mutta ennemminkin yhteenkuuluvuuden kuin yksinomaan seksuaalisen purkautumisen tarpeesta.
Avoimeksi kun taas olen heittäytynyt, on otettava huomioon, että tätä kirjoittaa yli 50:nen äijä, jolla ei enää ole 25 vuotiaan innostusta eikä myöskään tämän naiviutta seksuaalisen nautinnon autuaaksitekevyyden suhteen. Seksi lupaa onnea, mutta on virhe luulla nautintoa onneksi.
Tavallaan seksi valehtelee ihmiselle päin naamaa, koska sen pakottavuutta on niin kovin vaikea vastustaa - lankeamme ansaan, jos luulemme rakastavamme, kun nautimme seksuaalisesti toisesta. Ei, ei se niin ole. Rakkaus tulee, jos on tullakseen, eikä seksillä ole silloin kuin eräs - toki tärkeä - rooli siinä prosessissa.
Saatamme saada elämässämme lukemattomia orgasmeja, saatamme ihastua kymmeniä, ehkä satoja kertoja, mutta voi olla, että rakastumme vain yhden ainoan kerran.
*
Loppuun provosoinniksi tarkoitettu epätieteellinen ja kärjistetty yhteenveto. Ihminen, joka elää etsien kaltaisiaan - "pelisäännöttömiä", joiden kanssa "nauttia", on tunneköyhä, itseensä käpertynyt narsisti, joka ei kykene solmimaan seksisuhdetta kiinteämpää kontaktia toiseen ihmiseen.
Sen vuoksi kuulostaa vähintäinkin paradoksaaliselta ja ironiselta, että hän julistaa seksuaalisen vapauden olevan tyydyttävintä elämää. Hänhän on pelisäännöttömyydessään astunut ulos niistä ihmissuhteisiin liittyvistä sopimuksista, joiden perustalle keskinäinen kiintymys voi rakentua.
16 comments:
Rauno, minusta tuntuu, ettei uusi sukupolvi tajua yhtään mistä on kyse. Aika on ajanut meistä ohi ja se on nyt niin. Vuoropuhelu Rakelin kanssa on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Uusi maailma on varmasti mielenkiintoinen paikka, mutta onneksi ei tarvitse olla näkemässä sitä.
En osaisi ajatella itseäni kuksimassa ketään tuntematonta, johon en olisi kiintynyt, mutta se ei tarkoita, etteivätkö nämä nuoret ja vapautuneet naissielut osaisi. Niistä on tullut miesten kaltaisia.
Älkääkä syyttäkö siitä naisia.
Torvi
En kommentoi tuota hysteeristä pälätystäsi.
Huomaan kuitenkin vastanneeni esittämiisi "kysymyksiin" äskeisessä vastauskommentissani Rakelin blogissa.
Lue sieltä.
Siirrän olennaisimman mainitusta vastauskommentistani myös tähän.
*
"Minä puhun ihmissuhteen pelisäännöistä. Ja niitä on olemassa. Sekin on sääntö, että sovitaan, ettei mitään sääntöjä ole, vaikkei tällainen ”sopimus” sovellukkaan muuhun kuin ryhmäseksiin ja tappamiseen.
Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole ryhmäseksiä - vai? Jos ovat, niin sitten asia muuttuu kokonaan…
Olen melkoisen liberaali pornon ja seksin suhteen, mutten siedä, että sotketaan kaksi asiaa: seksuaalinen pelisäännöttömyys ja ihmissuhteissa vallitseva pelisäännöttömyys. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Yritän ajatella, että ”kun kaikki nauttivat, mitään pelisääntöjä ei ole” tarkoittaa juuri ryhmäseksiä, mutta tiedän varsin hyvin, että nuoret ihmiset helposti samastavat seksin ja ihmissuhteet.
Kun halutaan nauttia, mikä edellyttää vapautta, oletetaan, että se, mikä pätee nautintoon, pätee myös kaikkeen muuhunkin ihmissuhteissa, ja tämä on paha erehdys, varsinkin, jos se jää päälle pitkäksi aikaa.
Toivoisin hieman enemmän analyyttista ja johdonmukaista asennetta Rakelilta, sillä muutoin hänestä tulee (on kai tullut jo) pelkkä seksipopulisti, jolta menee puurot ja vellit sekaisin näissä asioissa (viittaan edellä esittämääni).
Rakel julistaa nautintoa ja seksin pelisäännöttömyyttä kuin mantraa, tiukkapipoiset kritisoivat jyrkästi ja/tai säälivät, fanit kokevat, että heitäkin on loukattu, jos Rakelia kritisoidaan.
Mitä keskustelua tämä on? Se ei ole keskustelua vaan pelkkä hedelmätön vastakohta-asetelma, jota perustellaan lähinnä juupas eipäs, musta tuntuu tai sä olet vielä niin nuori-argumenteilla.
Minä väitän, että seksistä voi keskustella fiksusti olematta silti mikään patakonservatiivi tiukkapipo, joka menettää yöunensa kuultuaan sanan itsetyydytys."
Raunooo! Etkö sinä juuri taannoin tässä itse esittänyt, miten miestä viedään sinne minne kaveri näyttää, ja naisen pitäisi se ymmärtää. Kun mieli tekee ja sitä rataa, niin kellään, eikä varsinkaan naisella, pitäisi olla siihen nokan koputtamista.
Ei Rakel ole yhtään sen kummoisempi. Malli on otettu ja sitä seurataan. Niin tässä nyt kävi ja se siitä. Miestenmielisten maailma. Olkaa hyvä.
Saara
Jaa-a. No - en mä kuitenkaan tarkoittanut, että se "kaveri" olisi miehen ainoat aivot.
Sama pätee Panun aika provosoivasti mutta myös osuvasti kritisoimaan löpaktiga tjejer-naissukupolveen.
Missä niitten aivot on nykyään?
Ei miehiä pidä matkia. Niitä pitää kurittaa perkele! Ei ne muuten usko.
Noo - Rakel kehittää tästä ideasta kovat Lady Domina-sessiot...
*
Yritän pitää kaksi asiaa balanssissa: tapeeni puhua järkeä tässä asiassa ja tarpeeni "komennella" näitä seksuaaliseen pelisäännöttömyyteen hurahtaneita iki-murrosikäisiä.
Mutta kuten sanoit, ehkä se on Don Quijoten työtä. Näen olemattomia. Tai ainakin sellaisia, jotka eivät puhu minun kanssani samaa kieltä.
Juna meni jo.
Voi Rauno. Siinä miestenmallia ottaessaan naisten tasa-arvopyrkimykset johtivat tähän. Asia olisi pitänyt korjata jo meidän sukupolven aikaan, mutta kun ei. Se oli miehistä niin kivaa. Ei kukaan tohtinut ottaa pois saavutettuja etuja, vaan ne yrittivät saavuttaa samoja etuja. Ja ilmeisesti onnistuivat.
Nyt ei voi kuin levitellä käsiään. Näin kävi.
Jotta miten olisi, jos antaisit niitten elää omaa elämäänsä ja tulisit takaisin meidän vanhojen tykö. Myö pidetään susta huolta niin, ettei sun hermosi enää enempää mene.
Hmmm....Kuten sanoin: minusta on toisaalta ihan mukava "komennella". Kun ei o omia lapsia, niin täytyy komennella vieraita.
Tämä asia painaa aika tukasti minun mieltäni ajoittain...
Mutta järjen ääni toki sanoo samaa kuin sinäkin: suutari pysyköön lestissään.
Painaahan se meidän kaikkien mieltä. Et ole yksin. Mutta mitä jos sinulle olisi tuossa iässä tultu neuvomaan, miten sinun pitäisi seksielämäsi elää? Enpä usko, että olisi ollut odotettuja vaikutuksia.Toki ne voivat myöhemmin tulla mieleen, en minä sitä sano, mutta kyllä peruslähtökohta on kuitenkin niin erilainen, että nuoriso tekee maailmasta omanalaisensa.
Toivottavasti se ei ole Rakelin vision kaltainen, koska lapislla on siinä niin surkea osa vanhempien naiskellessa ketä nyt milloinkin sattuu huvittamaan, ja lapset tunnetusti ovat sellaisen nautinnon tiellä, mutta jospa lapsia ei enää silloin enää tehdä, niin kaikkihan on OK. Epäilen että ei tehdä. Joten nuoriso kaivakoon oman hautansa.
En halua osoittaa ketään sormella, vaikka Rakelin blogissa olenkin huseerannut.
Tietyssä mielessä arvostan häntä rohkeutensa ja sanavalmiutensa vuoksi hyvin paljon, mutta minulla on myös oma ideaalini pitää keskustelu sen verran korkealla tasolla, että siinä kyettäisiin ihan oikeasti pohtimaan seksin ja ihmissuhteen vuorovaikutuksellisia ehtoja.
Mutta jälleen kerran ei. Torven kommentti oli paitsi ilmaisullisesti, etenkin sisällöllisesti ja argumentatiivisesti aivan perseestä.
Hän pisti täysin hysteerisesti ja paranoidisesti minun esittämikseni väitteitä, joita ei taatusti löydy tekstistäni.
Miten tällaisen sekopään kanssa voi keskustella: joko vaikenemalla tai vetämällä turpaan!
Tällaiset idiootit eivät ehkä tokene edes turpiin vedosta, koska heidän perspektiivinsä ovat niin täysin hajalla kuin olla voi oman - täysin kuvitellun närkästyksen vuoksi.
Kun ei osata enää lukea asiallista tekstiä vaan otetaan kiinni sanoista tai lauseenpuolikkaista, vertaamatta niitä asiayhteyteen, ei jää kuin yksi vaihtoehto: vaieta. Keskustelua on turha jatkaa.
Kuten natsien tappama saksalaisteologi Dietrich Bonhoeffer kuuluisissa vankilakirjeissään kerran totesi natseista: epäoikeudenmukaisuuttakin vastaan voi vielä asettua vastustamaan, mutta tyhmyyttä vastaan se on jo mahdotonta.
Ja sitä tasoa näitten "vapautuneitten" (myös eräitten tiukkapipojen) kommentit tuolla Miss Liekin populistiblogissa näyttävät olevan.
Typerää, omahyväistä, naivia ja väärällä tavalla röyhkeää paatosta täynnään.
Siis - ehkä on parempi, etten palaa sinne enää.
Poikkeuksen tekee ainoastaan todella asiallisesti perusteltu kommentti.
Vielä kerran Torvelle: kumpikohan meistä mahtaa olla fanaatikko? Sinä vai minä?
Sinä saat hepulikohtauksen pienimmästäkin kriittisestä perustelusta, teet perusteettomia yleistyksiä ja heität täysin mielikuvituksesi keksimää paskaa meikäläisen niskaan.
Jos se ei ole tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja suoranaista fanaattisuutta, niin sitten kokemuksistani mielisairaanhoitajana, toimittajan työstäni, opiskeluistani Kriittisessä korkeakoulussa ja eri yliopistoissa - mm. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa (filosofia, historia, teologia, kasvatustiede, psykologia ym.) ei ole ollut mitään hyötyä.
Fanaattiset, "oikeassa olevat" kirkujat vetävät näköjään pitemmän korren, mitä tulee oman "aatteen" julistukseen.
Katsos Torvi - käyttämäsi vääristelevä, väärin argumentoiva ja hysteerinen kommentointipolitiikka on sukua kaikkien fasististen ja totalitarististen aatteiden propagandakäytännöille.
Ehkäpä seuraava yhteiskuntarauhaa horjuttava kapina nouseekin seksuaalista pelisäännöttömyyttä kannattavien "nautiskelijoitten" taholta.
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että se ei tule eroamaan edeltämistään puna- tai äärioikeistokapinasta ainakaan perusteluittensa epämääräisyyden suhteen, mutta on niitä vaarallisempi, koska vaikuttaa suoraan tapakulttuuriamme rappeuttavasti - varsinkin, jos/kun sen edusmiehinä ja -naisina on sinunkaltaisiasi sekopäitä sekä lauma perseensä jakamisella valtaan päässeitä pornotähtiä.
Ei hätää. Tämä oli vain retorinen - ei vakavasti otettava visio...vai oliko?
Torvi
Kirjoitin Rakelin blogiin vastineen myös näihin kommentteihisi.
Retoriikka on hauska laji. Pääsee vihaamaan tai rakastamaan oikein sydämensä kyllyydestä, eikä silti koe satuttaneensa tai häpäisseensä ketään.
Jälkeenpäin toki joutuu selittelemään, mutta se riski on aina otettava.
Rakel on ok. Minä en. Sovitaan näin. Olen itsekin sitä mieltä ihan tosissani.
Olen aivan liian ristiriitainen ihminen, jotta olisin ok.
Mutta eivät fasistit minua siedä, koska en palvo heidän "pyhiä" arvojaan.
Liberaalidemokraateilla (LD) nyt ei taida enää arvoja ollakaan. On vain oikeuksia - loputtomiin.
Sananvapaus on loputonta jaarittelua, eikä kukaan heistä (LD) kuitenkaan osaa sanoa, mikä on todella tärkeää!
Ja jos joku sen sanoo, hänet ammutaan "lennosta". Fundamentalistina.
Silti etsin lakkaamatta "pyhää" tästä maailmasta ja elämästä. Elämälle on löydyttävä oikeutus. Muutoin ammun kuulan kallooni!
Mutta mutta. Minä en ole tarpeeksi nöyrä, ja sen vuoksi tähän saumaan sopiikin siteerata Eino Leinon erästä henkilökohtaisinta runoa, koska se selventää myös meikäläisen persoonaa ja intellektuaalista dilemmaa.
VAALIN VALTA
Muilla olkoon vaalin valta,
mull' ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan:
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit' en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
"Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on."
En viitsinyt varsinaisesti lukea kommentteja, mutta huomsin, että joku torvi sanoi Raunoa uskovaiseksi papiksi. Kas hassumpaa! Tunnenkin joitakin uskoontulleita pappeja. Raunon kiinnostuksen kohteisiin kuuluu paitsi teologia myös seksologia. Onkohan näillä tieteenaloilla suurtakaan eroa. Liekö Raunolta mennyt montakin vuotta Rakelin tähden.
Anteeksi, että kirjoitan yli päiden, mutta en kohdenna tätä kirjoitusta erityisesti kenellekään.
Rakel mahtaa budoaarissaan hieman naureskella, kun on saanut jälleen kerran raavaat uroot taistoon keskenään - hänen takiaan.
Rakel ei kuitenkaan ehkä ymmärrä, että riitojen ratkaisemiseksi miehet saattoivat lopulta tappaa jopa sen aiheen eli naisen itsensä - muistakaamme Stenka Razin.
a-k.h. Seitsemän vuotta meni. Sehän lukee jo "Kirjassa".
Jokainen kantaa omat kärsimyksensä valinnoistaan, ja viimeistään 60 vuotta täytettyään eiköhän kaikki Raakelit ole saaneet jo kyllikseen seksiä!
Kyllä salaliiton/salaliittojen ajatus minunkin mielikuvitustani elähdyttää ja jopa kiihottaa, mutta enempi noin niinku ironisessa mielessä.
Salaliittona voisi pitää sitä, että globaalista pääomaa kierrätetään hyvin suppeassa piirissä.
Mutta koska asia on jo todistettu, ei se voi olla mikään salaliitto vaan lainalaisuus.
Salaliitothan ovat salaisia...
Siirrän myös tähän viimeisimmän kommenttini Rakel Liekin blogissa.
*
ronya77
Hyvä on. Jos suhde toimii hyvin kuvaamallasi periaatteella, eli olette tehneet miehesi kanssa sopimuksen, jossa on liikkumavaraa seksipartnerien suhteen, niin mitä siihen kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista.
Kieltämättä oma lähtökohtani on yksiavioisuudessa siten, että se edellyttää toimiakseen uskollisuutta ja kuuliaisuutta (en tosin itse ole ollut paras esimerkki ainakaan kuuliaisuudesta), mutta enhän minä mitenkään dogmina tätä vaatimusta pidä.
Minä vain en ota uskoakseni, että parisuhde voi toimia, mikäli syrjähyppyjä ilmaantuu. Ihmiset ovat omistushaluisia ja mustasukkaisia, mikä ei suinkaan ole välttämättä hyvä asia vaan saattaa tukahduttaa ja latistaa suhteen, mutta onhan se tietysti jonkilainen tae siitä, että keskinäinen luottamus säilyy.
Sillä jos pettää toisen luottamuksen jatkuvasti, ei ole myöskään sen parisuhteen arvoinen vaan voi häipyä.
Mutta vielä kerran - jos ja kun löytyy sellaisia pareja kuin sinä ja miehesi, jotka pystyvät sopimaan asioista kuten kerroit, niin aina parempi.
En minä myöskään mitään parinvaihtoa tuomitse - enkä ryhmäseksiä. Kyllä Rakel on periaatteessa ihan oikeassa (enhän minä sitä suoraan kieltänytkään), että mikäli kaikilla on hauskaa, eli kukaan ei koe itseään petetyksi tai häpäistyksi, niin pelisääntöjä seksin harjoittamisessa ei ole.
Ja vielä kerran - minun vain on todellakin vaikea uskoa, että tällaiseen kykenisivät muut kuin hyvin erikoisen libertiinisen luonteenlaadun omaavat henkilöt, eikä heitä liene prosentuaalisesti kovin paljon, mitä osoittaa myös lisääntyvä avioerojen määrä.
Nimittäin - jos viedään tämä sopimuksenvarainen seksuaalinen libertiinisyys loogiseen äärimmäisyyteensä, eli kaikki ovat seksuaalisesti vapaamielisiä, niin ainakaan tunnetasolla (erotuksena juridisesta) mitään avioeroja ei voisi olla olemassakaan, koska silloin ei myöskään olisi solmittu avioliittoja, jotka velvoittaisivat tunnetasolla ehdottoman uskollisuuteen.
Tietysti avioeroilla on monenlaisia syitä. Uskottomuus ei ole ainoa. Puolison juoppous ja väkivaltaisuus (myös henkinen) on yksi yleinen syy. Ehkä myös yksinkertaisesti kyllästyminen toisen persoonallisuuteen.
Väitän kuitenkin edelleen, että nämä kaikki syyt saattavat olla tiukasti kietoutuneita toisiinsa.
Miten vain - minä pidän sinua ”positiivisena kummajaisena”, jota saatan kyllä arvostaa, vaikken uskokaan että suhdemallisi olisi yleistettävissä.
Loppuun siteeraan kirkkoisä Augustinusta varsin improvisoidusti, mutta olennaisimman hänen ajatuksestaan säilyttäen: Rakastakaa toisianne. Muuten saatte elää kuin Ellun kanat.
PS. Asenteeni näissä asioissa ei ole lieventynyt yhtäkkisesti, jos sitä vertaa aiemmin esittämiini kommentteihin, vaikka siltä äkkipäätään vaikuttaisikin.
Kommenttisi vain oli sellainen, että pystyin ilmaisemaan oman vapaamielisyyteni ja toisaalta epäilyni sen yleistettävyyteen paljon suoremmin ja selkeämmin kuin ennen.
Post a Comment