August 23, 2012

Meitä ei huijata enää


The Who:  Won't get fooled again
*
Tätä biisiä ovat niin Pantse Syrjä kuin Juha Torvinenkin kuunnelleet aikoinaan tarkkaan. Pete Townsednin tapa tehdä biisejä ja soittaa voimasointuja on jäänyt ikuisesti rockin historiaan.

*
We'll be fighting in the streets
With our children at our feet
And the morals that they worship will be gone
And the men who spurred us on
Sit in judgement of all wrong
They decide and the shotgun sings the song

I'll tip my hat to the new constitution
Take a bow for the new revolution
Smile and grin at the change all around
Pick up my guitar and play
Just like yesterday
Then I'll get on my knees and pray
We don't get fooled again

The change, it had to come
We knew it all along
We were liberated from the fold, that's all
And the world looks just the same
And history ain't changed
'Cause the banners, they are flown in the next war

I'll tip my hat to the new constitution
Take a bow for the new revolution
Smile and grin at the change all around
Pick up my guitar and play
Just like yesterday
Then I'll get on my knees and pray
We don't get fooled again
No, no!

I'll move myself and my family aside
If we happen to be left half alive
I'll get all my papers and smile at the sky
Though I know that the hypnotized never lie
Do ya?

There's nothing in the streets
Looks any different to me
And the slogans are replaced, by-the-bye
And the parting on the left
Are now parting on the right
And the beards have all grown longer overnight

I'll tip my hat to the new constitution
Take a bow for the new revolution
Smile and grin at the change all around
Pick up my guitar and play
Just like yesterday
Then I'll get on my knees and pray
We don't get fooled again
Don't get fooled again
No, no!

Yeaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah!

Meet the new boss
Same as the old boss

*

6 comments:

Ironmistress said...

Mahdatkos tietää, mikä on voimasointu? ,-)

Rauno Rasanen said...

Tiedän kyllä, mutta Townsend ei välttämättä käytä tässä juuri sellaisia [voima]sointuotteita. Tulkitsen siis termiä melko väljästi.

Ironmistress said...

Kirjoitapa seuraava päreesi voimasoinnuista ja niiden takana olevasta matematiikasta ;-)

Rauno Rasanen said...

Miksi? Mihin minä matematiikkaa tässä tarvitsen? Pystyn kyllä kuvailemaan kitaran ääntä ilman numeroitakin. Oppineet säveltäjät ja matemaatikot ovat tietysti asia erikseen.

Nuo typerät hymiösi voit tunkea taas vaihteeksi sinne Ala-Tuuhoseen.

Ironmistress said...

Rauno, pystyt kuvaamaan ehkä kitaran ääntä subjektiivisesti. Omasta näkökulmasta ja omista tunteistasi.

Matematiikka on objektiivista. Se on kaikille sama ja avaa kaikille saman kokemuksen.

Rauno Rasanen said...

1
‘Avaa kaikille saman kokemuksen’ objektiivisesti eli muodollisesti, muttei tietenkään voi subjektiivisesti merkitä samaa kokemusta jokaiselle.

2
Partituuri ei ole kokemuksellisesti [eikä ontologisesti eli olemisessaan] sama asia kuin konserttiesitys. Ei edes säveltäjälle itselleen. Jos pelkkä nuottien lukeminen [sävelten välisten suhteitten matemaattinen tarkastelu] riittäisi antamaan mahdollisimman tyydyttävän musiikillisen kokemuksen, niin miksi me silloin vaivautuisimme käymään konserteissa tai ylipäätään kuuntelisimme musiikkia? Eihän tarvittaisi muuta kuin vilkaisu partituuriin ja ah miten täydellisen musiikillis-esteettisen kokonaiselämyksen koemmekaan!

Mutta vaikka musiikillisen performaation kokeminen suoraan partituurissa/sta onkin mahdollista ‘bach-mozart-beethoveneille’, niin tuo virtuaalinen ‘lukukokemus’ ei koskaan voi olla täysin sama kuin partituurin sisältämän aineiston kuuleminen tai paremminkin kuunteleminen konsertissa.

Nuotinluku vaatii näköaistia, mutta partituurin kokonaiskauneus ei sisälly eikä perustu näköaistiin vaan nuottien eli kirjoitettujen ‘ääni-merkkien’ symbolifunktioon, jonka sisältö aktualisoituu [fenomenologinen taso] viimeistään konsertissa. Partituurin kirjoittaminen ja lukeminen on virtuaalinen ajatus-prosessi, jossa nuottien symboloima äänimaailma simuloituu säveltäjän/nuotinlukijan tajunnalliseksi kokemukseksi [partituuri ‘soi’ lukijansa päässä].

Soittimen reaalisen äänen aistiminen ja hahmottaminen [kuunteleminen] sen sijaan tapahtuu suoraan tai ainakin ensisijaisesti kuuloaistin ja vasta toissijaisesti ajattelun ja kuvittelun avulla. Kumpaakin [aisteja sekä ajattelua] tietysti tarvitaan, jotta esteettinen elämys [kauneuden (ja rumuuden) kokeminen] mahdollistuisi.

Säveltäminen on mahdollista pelkästään partituuria kirjoittamalla [‘matemaattisesti’], mutta yleensä säveltäjällä on käytössään soitin, jonka avulla hän ‘tarkistaa’, toimiiko hänen [‘päässä soiva’] virtuaalinen äänisimulaationsa myös fenomenologisessa eikä vain ‘matemaattisessa’ todellisuudessa.

3
Aistiva ja ajatteleva kokemisen akti eroavat ontologisesti toisistaan eikä tätä eroa voi poistaa loogisesti eikä empiirisesti kuin ymmärtämällä väärin ihmisen tiedostamiskyvyn perimmäiset ehdot ja edellytykset. Joka näin tekee, on joko idiootti tai koomikko. Tai lukumystikko.