(Selvennyksiä ja lisäyksiä viimeksi klo: 20.45.)
Carl Schmitt - poliittisen teologian nerokas suvereeni julistamassa poikkeustilan tylsyyden ja typeryyden hallinnoimaan positiivisen oikeuden (pseudo-)normiyhteiskuntaan.
'Kun kulttuurin aika tulee, sankareiden aika päättyy, sanoo Hegel. Meille kulttuurista on tullut tylsää. Tämä rauha saa minut kärttyisäksi. Siksi me penäämme sankareita. Ja he tulevat!' - - Carl Schmitt - ote yksityisistä muistiinpanoista 1949
Filosofien oikeus II (s. 103)
Filosofien oikeus II (s. 103)
Nyt pitää selventää, että päätöksen ja auktoriteetin teoreetikko Carl Schmitt ei ollut natsi minkään typerän rotuopin tai ajattelunsa perustan eli ontologiansa (käsitys normin asemasta olemisen/totuuden ja pitämisen akselilla) perusteella vaan poliittisen oikeuden teoriansa ja henkilökohtaisen poliittisen valintansa seurauksena. Siten häntä voisi nimittää poliittisen filosofian historian ehkä 'ehdottomimmaksi opportunistiksi'.
Tämä ironia kannattaa Schmittin suhteen ottaa täysin vakavasti, sillä huolimatta vahvaa valtiota/suvereenia kannattavasta (*) politiikan käsityksestään natsit kyllä tiesivät hänen aiemman kritiikkinsä heitä kohtaan (Schmitt oli oikeistokonservatiivi, mttei sitoutunut mihinkään poliittiseen liikkeeseen ennen natseja) ja tarkkailivat Schmittin toimia etenkin vuosina 1936-37 jopa siinä määrin, että tämä koki ajoittain olevansa kuolemanvaarassa, mikäli natsit saisivat vakavampaa aihetta hänen syyttämisekseen. - SS:n ja Gestapon päällikkö Heinrich Himmler kuitenkin lopulta esti Schmittin joutumisen eräitten natsipiirien koston kohteeksi.
(*) - Schmittin mukaan konemainen, neutraali ja näkymätön (todelliset päätökset tehdään pankkien kabineteissa) liberalistinen parlamentarismi etääntyy poliittisesta (jolloin normista on tullut täysin muodollinen käsite 'vailla poliittista tahtoa') eikä näin ollen kykene toimimaan kansaa ja suvereenia (jotka ovat sama asia) yhdistävänä päätöksenteon ja oikeusjärjestyksen aktina.
Evan Farr kritisoi Chantal Mouffen (siten myös välillisesti Ernesto Laclaun) väitettä, jonka mukaan neo-marxilainen, demokraattinen agonismi-/konfliktiteoria saisi tukea Carl Schmittin antagonistisesta desisionismista (paradoksaalinen jännite Schmittin ajattelussa). - Farrin mielestä Mouffe tekee kategorisen väärintulkinnan Schmittin ajattelusta, jota hän pitää (myös) ontologialtaan fasistisena.
4 comments:
anteeks ku kerääntyy joskus vanhoihin päreisiin viittauksia...ei jaksa ettii mistä ne on tullu..b3noit
Was it ever verified that Zizek did indeed write that piece on Iran last summer?
tosi tylsää...Professorin kerrotaan avanneen tulen tiedekuntansa kokouksessa perjantaina sen jälkeen, kun hänelle oli kerrottu, ettei hänelle anneta vakituista virkaa..eh..aika hurjia taistoja käydään
Kun kulttuurin aika tulee, sankareiden aika päättyy..kun opitaan puhumaan ja lukemaan, tieto ei tarvitse sankaruutta? perheväkivallan ja rakenteellisen väkivallan sankareita oomme kaikki..missähän kulman takana se vielä väijyy. väkivaltaa on tutkittava, ennen kuin se on ovella
taloudellinen repressio on KULTTUURIN HYVÄKSYMÄÄ väkivaltaa
Post a Comment