Kuva: Minä nukkuu
*
Reduktionismin ongelman voi esittää nopeasti ja yksinkertaisesti pohtimalla reduktion ehtoja. Mikäli oletamme, että tietoisuus seuraa materiaalisista alkuehdoistaan, on se tietysti reduktionismin periaatteella myös palautettavissa alkuehtoihinsa.
Ongelmalliseksi tämän tekee kysymys siitä, missä vaiheessa tietoisuus ylipäätään on tietoisuutta, mikäli alkuehtojen ja niiden fenomenologisen (kielellis-kokemuksellisen) tietoisuutena ilmenemisen välille ei voi tehdä kategoris-ontologista eroa.
Sillä mikäli tuota eroa ei voi tehdä, puhe tietoisuudesta materiaalisista alkuehdoistaan laadullisesti eroavana reflektiokykynä on mahdotonta, ellemme (virheellisen) kategorisen ratkaisun periaatteella oleta kykenevämme ulkopuolisina tarkkailijoina määrittelemään ko. eroa kuin kaikkivaltias Jumala objektiivisesta Arkhimedeen pisteestään käsin.
Mutta tällainen tietoisuus/subjekti on pelkästään havainnoivan tiedemiehen, parallaksisuutensa (perspektiivisidonnaisuutensa) kieltävään metodiseen monismiin kivettynyt katse, joka fetisistisesti samaistuu matematiikkaan ja luulee näin ollen itsekin eräänlaisena kaavaan samaistuneena 'koanina' (mikä ei tässä ole aito koan vaan kategorinen virhe ja huonosti peiteltyä idealismia) kykenevänsä ratkaisemaan ko. dilemman. - - Kyse ei siis enää ole inhimillisestä vaan ikäänkuin (reduktionistin/mystikon) jumalallisesta tietoisuudesta matematiikaksi reifikoituneena.
Kun tietoisuuden transsendentaalis-symbolinen autonomia kielletään metafysiikkana, jää sen haamu edelleen kummittelemaan etenkin matemaattisissa kaavoissa. Tällainen tietoisuus/katse on kuin elävän kuolleen, zombien, imaginaarista suhdetta olemassaoloonsa. - Toisin sanoen - kun heitämme tietoisuuden symbolisen autonomian etuovesta ulos, se tulee auki jätetystä takaovesta samantien ikäänkuin salaa mutta kuitenkin väistämättä takaisin perverssissä muodossa.
Voisinkin edellisiin esimerkkeihin pohjautuen verrata kyseistä 'tietoisuutta' tietokoneen näyttöpäätteeseen, joka esittää meille kuvallisessa muodossa PC:n komponentteihin sisältyvän informaation.
Mikäli mentaalinen (tiedostava subjekti = minuus) olisi kuin tietokoneen näyttöpääte, pitäisi konsekventialistisen materialismin väite siitä, että tietoisuus on materiaalisten edellytystensa/ehtojensa kausaalinen seuraus, paikkansa. - - Mutta kuka meistä tunnustaa olevansa tietokoneen näyttöpääte (Ironmistressiä ja ylipäätään naturalistiseen reduktionismiin hurahtaneita lukuunottamatta)?
Ja vaikka tunnustaisikin, niin mitä meidän pitäisi hänestä/heistä sen jälkeen ajatella? Zombieista...
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokonen%C3%A4ytt%C3%B6
5 comments:
haha tässä pilkahti pil
on olemassa tämä oppikunta, jonka mukaan olemme virtuaalinen maailma. eiks platon kuuluu samaan ja nick bostrom ja ja ..ollaan siis yhtaikaa katselijoita JA tekijöitä maailmassa joka On virtuaalinen, muualta ohjattu
Rahan kompetenssi on mennyt miesten suoniin - se on vika, eikä mitkään muut asiat. Mittaamisesta on tullut olemisesta suurempi asia koska kuolema on pelottanut.
Se on minun analyysi ja huumehörhöt voivat uskoa mitä diibadaabaa hyvänsä. Mies kuristaa oman elintilansa koska ei pääse hallitsemaan Jumalan valtakuntaa. Se käy kuristamalla oma kulttuuri mutta kautta rantain.
.......
Naista ei auta mitään silloin kun naisten valtakunta asettuu vätysmiesten taakse. Vätys ei tässä tarkoita huonoa käyttäytymistä, huonoa tietotaitoa eikä huonoa huumoria. Vätys tarkoittaa sitä, ettei seiso vähempiosaisen vieressä kun tuuli käy. Joka ei käytä sitä valtaa mikä on miehille annettu. Mies on aina miesten porukassa lojaali, se ei päde naisiin. Kun nainen on yksin tai yrittää nousta sitä vastaan mitä sanotaan maailman ns. miesmäisyydestä eli että huoraliikenne kasvaa, naiskauppa on suurempi kuin koskaan myös lännen kaikissa suurkaupungeissa joka on piilossa oleva fenomeeni (eikä ne naiset suinkaan ole vanhoja, dementoituneita tai rumia) tämä nainen saa myötämieltä kunhan ei syytä olemassaolevaa bisnis-liikennettä tai olemassaolevaa pankki-liikennettä mistään. Saa siis kapinoda kunhan ei kapinoi tai muuta mitään. Sen sijaan jos joku nainen osaisi työntyä syvemmälle eli tajuaisi miten rakenteet vievät nuoria naisia entistä enemmän huoraksi, entistä enemmän vangeiksi ja entistä enemmän mahdottomiin tilanteisiin jossa ei kukaan enää auta niin tämä nainen on kaikkien vihan kohde. Sellainen nainen on heti dementoitunut, hullu tai muuten vaan promiskuiteettinen. Käyttäytyy huonosti tietysti; ei enää nähdä sitä omaa käyttäytymisongelmaa vaan halutaan uskoa sitä mitä ulkoota sanotaan.
Ja paradoksaalisesti nainen pyytää ensin apua miehiltä; jotka siis osittain ovat kasvatettu näyttämään miehiltä tai omaavat miehen statuksen, vaikka ovat lyhtypylväitä: näyttävät valaisevan jotain mutta ovat vain tolppia elämän varrella. Eivät siis tarkoita mitään kirjottamisella, eivät tarkoita mitään muutosta minnekään vaan haluavat viihdyttää itseään ihan yhtä alamaisesti kuin ne, jotka päivästä seuraavaan roikkuvat tv:n edessä viihdyttämässä itseään. Molemmissa mies- tai naisryhmässä ollaan passiivisia elämän oikeille käyttäytymisongelmille ja meneillään oleville kulttuuriongelmille kunhan saa olla rauhassa. Not in my backyard.
Nainen pyytää siis ensin apua tukalaan tilanteensa mieheltä. Jos mies pettää siitä tulee uusi ongelma. Mies saa apua kaikilta; naiset eivät suloisesta miehestä sano mitään muuta kuin, että on suloinen. Tässä suhteessa nainen sekoittaa aivoissaan onko kyseessä vauva tai uros. Menee sympatia väärin koska siinä kohtaan naisen tulisi tajuta, että hänen tulee arvioida miestä uroksena suhteessa tukalaan tilanteeseen naisen kannalta tai naisten pyrkimysten kannalta mutta kääntää roolinsa väärin: nainen on kuin polkupyöräilijä sopivasti pyöräilijä ja sopivasti jalankulkija kun on kyse siitä, miten tulkitaan. Ja viisas nainen pitää itsensä vallan kanssa samalla puolella aitaa.
Ja siksi ei voida mitään tehdä. Kukaan ei lukkojen takana istuvaa naista nimittäin auta - jos kettu päästetään vapaaksi se menee metsään ja pärjää; minne nainen menee? Metsään?
HG,
se on loppu nyt.
Mikä on loppu?
Onko minulla odotettavana pahaa tai hyvää?
Enemmän yksinäisyyttä vai enenmmän sosiaalista mahdolisuutta?
Onko tuo bänet, laitatko bänx välillemme?
Onko tuo kertomus, että minun piina on vihdoin loppu?
Mikä on loppu nyt?
Miksi niin dramaattinen ääni?
Post a Comment