Tyhmyyden ylistys ja muita kaksoissidoksia

Kommentoin tässä JM:n, Tommipommin ja Seppo Lehdon retoriikkaa sekä teen hyvin lyhyen loppukatsauksen Alister McGrathin projektista.

*
Niinpä niin JM. Alkaa kohta närästää tuo sinun taktiikkasi. "En ole syvällinen - olen tyhmä". En siis ymmärrä näistä asioista mitään, mutta ainahan sitä saa sanoa" jne.

Me tiedämme jo, että sinä olet tyhmä. Älä siis enää toista sitä tosiasiaa ad nauseam, koska toisto paljastaa taktiikkasi motiivin: mitä ilmeisimmin pidät itseäsi jollain tapaa salaviisaana, koska jatkuvasti lymyät tyhmyytesi taakse.

Kyllä sinä saat esittää mielipiteitäsi olitpa sitten tyhmä tai et.

Mitä Tommiin tulee, niin kärjistäköön vaan. Minä reagoin joka tapauksessa juuri siihen, mitä hän kirjoittaa, ja hänen linjansa on ollut yhtä ja samaa sisällyksetöntä merkkijonojen kanssa näpräilyä niin kauan kuin minä tuon linjan olen tuntenut.

Tommi on nostanut itsensä kommunikaation yläpuolella oleville kukkuloille, oraakkelimaiseen asemaan, siinä missä sinä puolustaudut "saavuttamattomissa" olevalla tyhmyydelläsi.
Teissä on siis erilaisuudesta huolimatta yhteistä se, että kumpikin pyrkii asemaan, jossa ollaan turvallisesti kritiikin ulottumattomissa.

Mutta eivätkö etenkin kritikoimanne, Jumala-korttia käyttävät, ihmiset toimi näin?
Itse en ole uskovainen, mutta minulla on selvittämättömiä asioita Jumalan kanssa...Ja tätähän sinä ja Tommi ette tule varmaan koskaan ymmärtämään.

Hybrisen kyynisyyden vallassa voisin jopa todeta, että minunhan ei tarvitse moisia norsunluutorneja - siis absoluuttisia asenteita ("merkkijonoja") tai absoluuttista jääviyttä ("tyhmyyden takia") rakentaa, koska olen niin helvetin fiksu - vai kuinka JM?

Ei, ei se niin mene.

Valittaessasi omaa tyhmyyttäsi joka kerta, kun käyt tässä blogissa tai Tommin ladellessa "mun mielestäni Jumala on pelkkä merkkijono, ja että marksit, niitset ja froidit on pintaliitäjiä (modifioitu sitaatti/RR)" -banaliteettejaan, kumpikin pyrkii kommunikoimaan eräänlaisella kaksoissidostasolla.
Väitteisiin sisällytetään kaksi viestiä, joista toinen on muka faktinen ja toisen avulla suojaudutaan totaalisti mahdolliselta kritiikiltä.

Miksipä siis menisin ansaan ja ryhtyisin kritisoimaan teitä sen tarkemmin. Iskisin silloin niin sanotusti käteni pa...aakelsiin, ja teidän terapeutiksenne en totta vieköön halua ryhtyä.

Aitoa keskustelua ei synny, kun yksi on "tyhmä", toinen "informaatioreduktionisti" ja kolmas muka "liian fiksu".

Ja kaiken kukkuraksi myös Seppo Lehto - tuo tynkä-Suomen Sven Tuuva - kansakuntamme virallinen (muttei ainut) ulkopoliittinen umpitollo haluaa samanaikaisesti saada mielipteensä kuuluviin.

*
En voi muuta kuin kainosti vihjaista, että yrittäkääpä nyt pysyä asiassa eli muistaa, mistä olen McGrath katsoi horisonttihin.... päreessä kirjoittanut.

Tulen nimittäin myös jatkossa palaamaan tähän McGrathin hieman merkilliseen projektiin, jota ei ainakaan toistaiseksi voi pitää pääasiallisesti teologisena vaan yleisesti aatehistoriallisena ja erityisesti tieteenfilosofisena esityksenä.

Aika näyttää, tuottaako McGrathin yritys luoda uusi metodi/systeemi eli teologian ja luonnontieteitten välisen kommunikaation mahdollistava paradigma myös merkittäviä teologisia innovaatioita.

Niihin McGrath on selvästikin pyrkimässä, mutta toistaiseksi hänen tuhatsivuinen projektinsa on - kuten hän toki itsekin vihjaa (vaikka teosta tosin virallisesti myydään systemaattisen teologian esityksenä) - eräänlainen massiivisen kattava prolegomena eli johdanto siihen, mitä tuleman pitäisi.

Mutta yksi on varmaa - McGrathilla on juuri nyt valtaisa työtahti päällä. Siitä meidän "maan matosten" on syytä olla enemmän kuin tyytyväisiä.

Jumala ottaa historian kuluessa aina joitain ihmisiä "keinuunsa" (kuten E. Leino kirjoitti), eikä päästä heitä siitä, ennenkuin nämä ovat viimeisenkin järjen pisaran itsestään antaneet...tai jotain siihen suuntaan...