Dialogi Campon kanssa jatkuu.
(Lisäys klo: 16.10)
*
Campo
Olet oikeassa, mieletäni edes nyrkkeily ei ole väkivaltainen laji. Perustan näkemykseni kaikissa leikeissä ja peleissä oleviin sääntöihin. Kadulla tapahtuva mättäminen on ilman muuta ja varauksettomasti väkivaltaa, mutta yleisen sääntökoodiston sisällä toimiva kilpanyrkkeily ei ole väkivaltaa, vaan urheilua, peliä, eli pohjimmiltaan leikkiä.
Kun molemmat nyrkkeilijät ovat sitoutuneet noudattamaan sääntöjä, kunnioittamaan sekä niitä että toisiaan kilpakumppaneina ja kun he kilpailevat vapaaehtoisesti, emme voi pitää nyrkkeilyä väkivaltaisena lajina. Väkivaltaan sorrutaan sitten, kun aletaan lyödä vyön alle tai vaikkapa puremaan vastustajaa korvasta (Tyson).
Myönnän että tässä perustelussa on myös puutteensa. Kuvitellaan vaikkapa laji, jonka säännöissä lukee, että ainoastaan katkaisemalla vastustajan kaulan ottelun voi voittaa. Toisaalta, en olisi valmis pitämään urheilulajina mitään, jonka säännöt edellyttävät kilpakumppanin tappamisen.
Väkivallan problematiikka on eittämättä vaikea. En olisi kuitenkaan valmis pitämään lajeja väkivaltaisina pelkästään niiden fyysisen luonteen tai satunnaisten sääntörikkureiden vuoksi.
Olen samaa mieltä siinä, että vaikka ammattilaisfutiksessa on hyvät puolensa, siinä on myös paljon epäkohtia, etenkin nykyisinä miljoonapalkkioiden aikoina. Useassa maassa jalkapallo on ainoa keino nousta sosiaalisesta ja taloudellisesta kurjuudesta. Tällöin on suurempi vaara ”voitto hinnalla millä hyvänsä”- mentaliteettiin.
Ja vaikka ei olisikaan kotoisin kurjista oloista, rikastumisen mahdollisuus on aina houkuttelevaa. Mielenkiintoista on muun muassa ammattilaisliigojen suhde dopingiin. Tuntuu, että tosissaan dopingia vastaan ovat kamppailemassa lähinnä lajit, joissa ei liiku suuria palkkioita. Esim. FIFAn ja NHLn suhtautuminen antidoping-työhön on ollut laimeaa ja moraalitonta.
RR
Filosofiaksi menee. Vaikuttaa siltä, että sinun mielestäsi väkivaltaa on kahta lajia - rikollista ja ei rikollista. Mutta eikö tällainen määritelmä ole eräänlainen oxymoron ja contradiction in terms?
Sinun mukaasi ”rikollisena väkivaltana” voisi määritelmän mukaisesti pitää nimenomaan sääntöjen/käskyjen rikkomista, ei niiden noudattamista. Mutta niinhän ne natsitkin ajattelivat…
Entä jos määrittelemme väkivallan toisin. Esimerkiksi sen perusteella, miten paljon fyysisestä kontaktista aiheutuvia vammoja jonkun joukkuelajin pelaaminen aiheuttaa.
Silloin esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon voi sanoa olevan väkivaltaisia lajeja eikä ainoastaan sitä vaan, että ne jopa osaltaan väistämättä perustuvat väkivallalle, koska sen välttäminen on täysin mahdotonta kamppailu-urheilussa.
Asia on kuitenkin monimutkaisempi kuin pelkkään sääntöön tai vammojen määrään (seurauksiin) perustuva määrittely. Pohditaan seuravaa - kuvitteellista - esimerkkiä.
Herrasmies sanoo vastustajalleen ennen mahdollista taklausta: ”Anteeksi, mutta voisitteko väistyä - muussa tapauksessa joudun aiheuttamaan teille sääntöjen sallimaa fyysistä tuskaa”. Ja jos vastustaja pelaa samaa peliä kuin kysyjä, hän vastaa: ”Valitsen fyysisen tuskan.”
Mutta kas - fyysinen tuska ei tässä olekaan väkivaltaa sekä rikollisessa että ei-rikollisessa mielessä, kuten yritin väittää.
Tämä ei kuitenkaan johdu yksinomaan siitä, että pelin/kilpailun säännöistä on sovittu vaan myös siitä, että dialogimme henkilöt näyttävät avoimesti ja hyvin henkilökohtaisella tasolla hyväksyneen taklauksen aiheuttaman kivun mahdollisuuden. Heitä voisi täten hyvällä syyllä nimittää sadomasokisteiksi…
Tämä päättely vie merkilliseen johtopäätökseen.
Jos emme pysty hyväksyttävällä tavalla erottamaan käsitteellisesti toisistaan fyysisen tuskan aiheuttamista ja väkivaltaa, niin saman logiikan mukaisesti emme pysty myöskään tekemään eroa tuskan ja nautinnon välille.
Lisäys
Argumentointini alkaa lähestyä agonin eli kilpailuvietin ja kunniantavoittelun ydintä. Ja koska agonia ei voi johtaa säännöistä tai seurauksista vaan ihmisen ominaisuuksista, voi päättelyäni pitää pikemminkin ad hominen-typpisenä kuin deduktiivisena tai induktiivisena.
PS. Mutta kilpaileminen ei perustu ainoastaan agoniin. Sen olennainen osa on - kuten Campo muistuttaa - leikinomaisuus. Tähän tärkeään seikkaan on vielä syytä palata.
Huom! Valitettavasti en ole saanut kuvia siirtymään muutamaan viimeisimpään päreeseen.
6 comments:
En seuraa urheilua, jollei sitten telkusta katsottu golfaaminen ole urheilun seuraamista.
Katsoit urheilun alueelle kamppailut, jotka eivät edellytä vastapuolen vahingoittamista. On kuitenkin lajeja, joissa ei edellytetä, mutta sallitaan. Nyrkkeily kuuluu näihin. Sallimisen lopputuloksen voi olettaa, mutta ei välttämättä tietää. Myönnän kyllä, että seiväshypyssäkin voi katkaista niskansa ja silti se urheilulajina sallitaan. Henkilökohtaisen riskin hyväksymisestä on tietysti nyrkkeilyssäkin kysymys, saati muinaisessa sapelien kalistelussa: "Ave imperator, morituri te salutant."
Ajan "asiaa", joka lienee lähellä Teemu Mäen "hirviömäisiä" aatoksia.
Väkivalta, seksi, kilpailu, leikki - tässä järjestyksessä tai sitten ei - ovat kulttuurin eli nykyään: sivilisaation ydin.
Kun sääntöjen (kyynärpäätaklaukset ovat kiellettyjä) ja pelin (pallo/kiekko maalin vaikka väksisin) välinen raja hämärtyy, niin silloin vallitsee Hobbesin kuvailema barbaria - ei Rousseaun paratiisi.
Mutta älkäämme runtatko Jean-Jacqueta liikaa.
Kyllä Rousseaulla oli erinomainen idea väittäessään, että omistusoikeus on tehnyt maailmasta helvetin.
Ahneet etsivät lisää ahnehtimista.
(Frierich Hayek tuhahtaa närkästyksestä).
Mutta toki tämä taitaa koskea vain keskiluokkaa - ei superrikkaita, koska eihän heillä ole enää edes motivaatiota lisävoittoihin.
Niitä kun tulee heille pääoman lain mukaisesti koko ajan.
esim. Bill Gates).
Siis - erityyppinen prekariaatti ja tietty keskiluokkainen työväestö ovat kaikkein ahneimpia(?)
Mikä tosiasia ei kumoa Rousseaun päätelmiä - päinvastoin.
Rauno, mikä on se kantava voima, mielipide, kommentoidessasi väkivaltaa?
Sallit väkivallan käyttäen perusteena Jeesuksen opetuslapsia, samaan hengenvetoon kuitenkin vastustat väkivaltaa?
"Mitään moralismeja tässä ei tarvita.
Vetäisit itse turpaan (jos uskaltaisit), mikäli joku alkaisi julkisella paikalla vinoilla arimmasta ja intiimeimmästä asiasta elämässäsi."
"väkivallan täydelliseen välttämiseen ei liene pystynyt kuin Jeesus (jos hänkään) - jo opetuslapset unohtivat tämän opetuksen"
Campo sanoo:
"Olet oikeassa, mieletäni edes nyrkkeily ei ole väkivaltainen laji. Perustan näkemykseni kaikissa leikeissä ja peleissä oleviin sääntöihin. Kadulla tapahtuva mättäminen on ilman muuta ja varauksettomasti väkivaltaa, mutta yleisen sääntökoodiston sisällä toimiva kilpanyrkkeily ei ole väkivaltaa, vaan urheilua, peliä, eli pohjimmiltaan leikkiä."
ja:
"En olisi kuitenkaan valmis pitämään lajeja väkivaltaisina pelkästään niiden fyysisen luonteen tai satunnaisten sääntörikkureiden vuoksi."
Ensinnäkin: No huh huh, ettäkö nyrkkeily ei ole väkivaltainen laji? Laji, jonka perimmäinen päämäärä on satuttaa vastustajaa. Mieluiten niin, että tämä joutuu keskeyttämään ottelun.
Campo, kerrohan, mikä sitten esimerkiksi on väkivaltainen urheilulaji? Noiden kommenttien perusteella ei sinun mielestäsi mikään.
Väkivalta on tyypillisesti sana, jonka liittämistä erilaisiin yleisesti hyväksyttyihin ilmiöihin halutaan välttää. Se halutaan rajata tapahtuvaksi vain Nykypostissa ja Poliisi-tv:n valvontakameratallenteissa. Ja tietysi elokuva- ja pelikonsoliviihteessä, jotka eivät ole totta, vaan fiktiota. Niiden kohdalla väkivallan mainitseminen ei tunnu pahalta.
Mutta että urheilu voisi olla väkivaltaista? Paha tikki. Koko perheen viihde? Ei kai nyt sentään? Mieli haluaa kieltää tuollaisen ajatuksen. Barbaarisina aikoina urheilu toki oli väkivaltaista. Gladiaattoritaistelut olivat väkivaltaisia, mutta eihän nyt nyrkkeily voi olla, kun sitä saa lapsetkin katsoa telkkarista?
Herätys!
Ihminen ei ole muuttunut "barbaarisista ajoista", koska niistä on evolutiivisessa mielessä kulunut vaivainen silmänräpäys. Meitä kiinnostavat edelleen samat asiat. Jääkiekko on väkivaltainen laji. Nyrkkeily on väkivaltainen laji. Suurimmalle osalle yleisöä ne ovat juuri siitä syystä niin kiinnostavia. Ja täsmälleen siksi myös Nykypostin ja Poliisi-tv:n kaltaiset foorumit kiinnostavat.
Ihmisiä kiinnostaa väkivalta. Tietyt urheilulajit kiinnostavat ihmisiä väkivallan vuoksi. Mikä siinä on niin vaikeata myöntää?
Väkivalta täytyy vain paketoida nykyään eri tavalla kuin gladiaattoreiden aikaan. Moraali ja eettiset säännöstöt kehittyvät, ottavat uusia muotoja.
Olen kyllä Russellia myötäillen sitä mieltä, että vaikka Rousseau suitsuttaa vapaudelle, hän samaan aikaan raottaa ovea totalitarismille. Rousseaun utopiayhteiskunta on varsin väkivaltainen sellaisille, jotka eivät noudata pelisääntöjä, vaikka eivät väkivaltaan syyllistyisikään. Rikoksista suurin on valehtelu lain edessä ja siitä rangaistaan kuolemalla, paradoksaalista kyllä, sillä suvaitsevaisuus näytäisi olevan valtion määrittelemän kansalaisuskonnon perushyve; suvaitsematomuus mainitaan ainoana hylättävänä uskonnonmuotona.
Tottakai maaplänttien aitaaminen teki maailmasta helvetin, mutta helvetinmoisen valtion Rousseaukin hahmotteli.
Liittyy tämä urheiluun sikäli, että yksilön ja yhteiskunnan väliset suhteet on monesti kamppailulaji, jossa voi käydä hyvin tai hyvin huonosti.
"Rauno, mikä on se kantava voima, mielipide, kommentoidessasi väkivaltaa?"
Olen kirjoittanut tästä aiheesta epäsuorasti niin paljon, että nyt saat vielä epäsuoremman selvityksen.
Väkivalta on kaiken kulttuurin ja sivilisaation ytimessä.
Vaikka ihmislaji on nyt länsimaissa ikäänkuin kesytetty (mm. Nietzschen väittämät ja Norbert Eliaksen massiivinen työ), silti väkivalta on mielestäni lisääntynyt myös mainituissa länsimaissa (kärjistän Foucault`a).
Islamilaisessa maailmassa tilannne on kuitenkin melko lailla sama kuin 500 vuotta sitten, koska uskonto ja politiikka ovat siellä kietoutuneet toisiinsa "perverssillä" tavalla, ja Kiinassa dynastinen perinne (jonka suurin virhearvio lienee ollut kommunismin omaksuminen) jatkaa myös länsimaista eroavaa väkivallan tulkintaansa.
Mutta siinä missä Islam toteuttaa(jos saan kärjistää tulematta tapetuksi) vain hieman lievennettyä Hammurabin lakia ja Kiina Dynastisten diktaattorien sananvapauden vastaista politiikkaa - siinä länsimaat ovat "erikoistuneet" tuomitsemaan syyllisiä demokraattisen oikeuskäytännön puitteissa.
Länsimaisen sivilisaation uudet verenimijät - juristit - ovat demokratian ja liberalismin vallitessa puutiaisten tavoin iskeneet hampaansa yhteiskuntaruumiiseen.
Kaikkea mahdollista lain kirjaimen vastaista toimintaa pyritään saamaan tuomittavaksi - olipa se tapahtunut 50 tai puoli vuotta sitten.
Tämä on mielestäni aivan uudenlainen väkivallan muoto.
No - ehkäpä jo antiikin kreikassa tapahtui samaa, sillä mitä muuta ostrakismos- eli karkoittamissääntö oli kuin enemmistön kohtuutonta väkivaltaa.
(Ja kuitenkin - Alkibiades oli sekä petturi että himojensa orja - ei ihme, että Sokrates hänen liehittelynsä torjui!)
Tarkoitan, että länsimainen yhteiskunta on siirtänyt väkivallan käytön "puolueettomalle" proseduurille, joka anonyymin byrokratian tavoin sanktioi kaikkea kenekään voimatta sille yhtään mitään.
Ei edes äänestäminen paljon vaikuta.
Muutokset lakien määrittelyissä ovat demokratiassa aina hitaampia kuin rikollisuuden kehittyminen.
Tämä on yksi syy siihen, että "väkivalta" jatkuu ja jatkuu ja jatkuu oikeussaleissa loputtomiin.
Ei kyetä (eikä edes haluta?) tarttumaan rikollisuuteen tarpeeksi ajoissa.
Siksi tämä kesytetty tuomitsemikäytäntö on ikäänkuin sadomaskistinen elementti, peli jossa kaikki tietävät tulevansa kaltoin kohdelluiksi.
Mutta koska peliä ei voi jättää saamatta hylkiön roolia, kaikki jatkuu niinkuin aina ennenkin.
Kaikki halutaan tuomita, koska kaikki ovat vääryyttä ja rötöksiä tehneet - sen vuoksi myös kesytetty väkivalta jatkuu - päätyäkseen asemaan, jossa se ei enää hallitse tilannetta ja tulee syrjäytetyksi jonkun vahvemman - mahdollisesti terroristisen voiman taholta.
Niin ! - tässä sitä kantavaa voimaa oli.
Tulkitse, miten tahdot.
Post a Comment