Fyysisyyden ja väkivallan rajoilla

Vielä kerran jalkapallosta.

Campo

On toisaalta hurskastelua väittää, että jalkapallo on nyt 2000-luvulla muuttunut väkivaltaiseksi ja että se olisi seurausta urheilun ammattimaisuudesta. Väitän, että jalkapallo ei ole koskaan ollut niin vähän väkivaltaa kuin tällä hetkellä.
Esim. 1800-luvun puolella jalkapallossa oli säärille potkiminen sallittua. Moni entinen huippupelaaja on sanonut, että peli oli väkivaltaisempaa heidän aikanaan. Michel Platinin mukaan vielä 1980- luvulla kentät olivat täynnä ”teurastajia”.
1966 Englannin kisoja pidetään kovotteisimpina ja väkivaltaisimpina kisoina historiassa.

Amatööriurheilun ja ammattilaisuuden suhde on jalkapallossa ongelmallinen, koska heti alusta lähtien (1860-1870- lukujen tienoilla) alettiin perustaa ammattilaisliigoja. Eli varsinaista amatöörifutista ei ehditty huipputasolla harrastaa juuri lainkaan.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että ainakaan Suomessa amatöörifutis ei ole Veikkausliigafutista moraalisempaa. Pikemminkin päinvastoin. Joukkeiden ei tarvitse välittää imagostaan, koska ei ole isoja sponsoreita eikä juuri yleisöäkään. Lisäksi ammattilaisfutista heikommin organisoitu tuomaritoiminta mahdollistaa paremmin sikailun kentällä sekä vehkeilyn esim. kokoonpanotiedoissa.

p.s. Jääkiekko ei ole väkivaltainen peli, vaikka pelaajat saattavat olla. Fyysisyys ei tarkoita samaa kuin väkivalta.

p.p.s. Amerikkalainen jalkapallo ei todellakaan ole tyhmä laji, vaan se on yksi maailman taktisimmista (ellei jopa taktisin) joukkelajeista.

RR

Mikä on väkivaltaista urheilua? Sinun mielestäsi ilmeisesti ei edes nyrkkeily, jos sitä kutsutaan nimikkeellä ”urheilu”. Vapaaehtoisestihan ne äijät sinne neliöön menee toisiaan mätkimään…Sama juttu jääkiekossa, vaikka sen pelin tarkoitus onkin saada lätkä maaliin puisella ”viikatteella” eikä vastustajan tyrmäys kuten nyrkkeilyssä.

Mutta jos teemme tämänkaltaisen semanttisen siirron, koko keskustelu väkivallasta urheilussa vesittyy - siitä tulee pelkkä käsitteellinen ongelma, sillä argumentointi siirtyy silloin täysin analyyttiselle tasolle, jossa ei empiriasta juurikaan piitata.
Sellainen keskustelu ei kuitenkaan tätä asiaa käsitellessä ole kovin mielekästä, joten en jatka siihen suuntaan.

Kommenttisi palautti minut kuitenkin aika hyvin todellisuuteen, enkä ala jäynätä vastaan pelkän jäynäämisen takia.

Lienet nimittäin oikeassa, mitä tulee organisoidun ammattilaisjalkapallon parempaan turvallisuuteen verrattuna aikoinaan huonommin järjestettyihin amatööripeleihin.
Ja ammattilaispelit ovat nykyään luultavasti vähemmän väkivaltaisia kuin ennen.

Muistan kyllä, että 1966 MM-kisat olivat todellakin täynnä sikailua. Pele telottiin pelikyvyttömäksi ja viikate heilui muutenkin raskaasti. Mutta kas - 1970 kisoissa Meksikossa ei sitten annettu ainoatakaan punaista korttia, eli väkivaltainen peli onnistuttiin välttämään heti, kun sitä vain todella tahdottiin.

Tämä asia on käytännössä valmentajien ja tuomarien vastuulla, joskin pyrkimyksen väkivaltaisuuden vähentämiseen täytynee ensin käynnistyä Fifan korkeimman johdon taholta.

Mitä tulee jyrkkään jakoon amatööri-ja ammattilaisjalkapalloilun välillä, niin lienet oikeassa siinäkin asiassa. Coubertinin ideat eivät vaikuttaneet ainakaan Englannin jalkapalloiluun. Ja heti kun rahahanat aukesivat, ja laki antoi periksi, niin kaikki urheilulajit muuttuivat Suomessakin ammattilaisten leipäpuuksi.

Valitettavasti tiettyjen lajien huippu-urheilijoiden palkkiot ovat kohonneet mielettömyyksiin. Niitä voisi verrata suuryritysten omistajien valtaviin osinkosaamisiin, jotka eivät ole enää missään suhteessa näiden ihmisten osuuteen ”joukkueensa” tai ”lajinsa” hyväksi tekemiin palveluihin.

PS. Jäi sanomatta, että olen kyllä tietoinen amerikkalaisen jalkapallon taktisesta luonteesta. Siinä on taktiikkaa jopa niin paljon, etten pysty mieltämään sitä enää joukkuepeliksi, jossa yksilöillä ja sattumalla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta.

Ylipäätään pelit, joissa tietty erikoistunut urheilijatyyppi tulee vallitsevaksi, ei minua kiinnosta. Socceriin sentään kelpaavat vielä kaikki - niin pitkät, pätkät, atleetit kuin laihat - jopa ”pullukat” (Ronaldo).
Katsokaa nyt esimerkiksi babyface ja ”luuviulu” Kakaan peliä. Loistavaa pelinhallintaa, vaikka luulisi, että kaveri kaatuu pelkästään jo katsekontaktista Zidanen kanssa.