July 5, 2006

McGrath katsoi horisonttihin....

Kommenttia Tommipommin 27.6 "autismeihin".

*
Kyllä oli taas niin onnettoman typeriä käsityksiä Jumalasta ja tämän "mokista", että lukekaa nyt jo ihmeessä Alister McGrathin pari äskettäin julkaistua ja suomennettuakin kirjaa: "Ateismin lyhyt historia" ja "Dawkinsin Jumala - geenit, meemit ja elämän tarkoitus".

Sen jälkeen suosittelen kirjaa "The Science of God, An Introduction to Scientific Theology", joka on siis johdatus kolmiosaiseen teossarjaan "A Scientific Theology" - 1) Nature, 2) Reality, 3) Theory.

Tämä on siitä erikoinen systemaattisen teologian esitys, että sen ymmärtääkseen on syytä tietää jotain varsinkin tieteenfilosofisesta keskustelusta - myös kommunitarismi-liberalismi väittelystä.
Teologiset peruslähtökohdat (joita ei ole kovin montaa) tulevat kyllä selviksi Introduction osassa, vaikka niitä huomattavasti tarkennetaankin itse pääteossarjassa (yhteensä noin 1000 sivua).

Samanaikaisesti kun itse paneudun tosissani tuohon teossarjaan, luen vielä McGrathin tänä vuonna julkaiseman lisäyksen - "The Order of Things. Explorations in Scientific Theology."

Saas nähdä, miten McGrathin kompiloima kriittinen realismi iskee meikäläiseen - nihilismin ja dekonstruktiivisten (Derrida) "kielen ulkopuolella ei ole mitään"- höpötysten kanssa flirttailleeseen, mutta niistä nyt jo luopuneeseen, skeptikko-relativistiin.
(Lisäys - Huom! skeptikko ja relativisti eivät tee samoja johtopäätelmiä tiedon epävarmuudesta!).

Haluan vain sanoa, että kommenttisi Jumalaan liittyvistä asioista vaikuttavat edelleen olevan yhtä suppea-alaisia ja historiallisesti epärelevantteja kuin Richard Dawkinsilla, jonka argumentit McGrath osoittaa täysin yksipuolisiksi ellei jopa vääriksi - ja vielä tämän omilla aseilla eli luonnontieteseen ja historiaan pohjautuvia faktoja sekä metodologiaa käyttäen!
McGrath on lukenut Dawkinsin tuotannon A:sta Ö:hön.

Muistutan, että tämä McGrath on paitsi historiallisen ja systemaattisen teologian professori mm. Oxfordissa, myös väitellyt nuorempana molekulaarisen biofysiikan tohtoriksi, ennenkuin alkoi tosissaan lukea teologiaa.

Lähtökohdat hänen skolaarisessa asenteessaan ovat siis luonnontieteellisiä.

Tommin kaltaisille "mopon virittäjille" (miksei myös "Tiedemiehelle") tämä "A Scientific Theology" voisi olla todella opettavainen - eikä välttämättä lainkaan vastenmielinen lukukokemus; - ovathan molemmat herrat sitäpaitsi ihan fiksuja sekä itsenäisiä ajattelijoita - honestly!
(Meikäläisen vinoilut ovat yhtä aikaa sekä luontaista että harkittua retoriikkaa.)

McGrathin esitystä lukiessa ei nimittäin tule tunnetta, joka ikäänkuin pakottaisi puoliväkisin omaksumaan kristillisen asenteen ymmärtääkseen lukemaansa.
Kuten hän kirjoittaa, kyseessä on yleispätevä systeemi, ei perinteinen collaboration between various (theological) ideas.

*
McGrath oli 18 ikävuoteensa asti marxilainen ateisti, joka rakasti intohimoisesti luonnontieteitä ja rakastaa yhä edelleen, vaikkei sitä tutkimusta enää itse teekään.

Lukiessaan ensimmäisenä yliopistolukukautenaan erästä tieteenhistoriaa ja -filosofiaa käsittelevää teosta, hän tajusi nopeasti, ettei ateismi ole luonnontieteitten ainoa/välttämätön vakaumuksellinen vaihtoehto, sillä tiede ei koskaan voi olla niin varmalla perustalla, että se voisi historiattomasti ja universaalisti aksiomatisoida edes tietyt peruskäsityksensä maailmankaikkeudesta.

Vanhempiensa yllätykseksi Englantiin kemiaa lukemaan lähtenyt pohjois-irlantilainen opiskelijanuorukainen toi ensimmäisiksi joululomalukemisikeen myös teologiaa käsittelevää kirjallisuutta...

*
Se vähä, mitä toistaiseksi olen lukenut McGrathia, osoittaa kyllä, että hänen "spirittinsä" teologian suhteen on viileän englantilainen (ei siis kuitenkaan antirealistinen a la Don Cupitt), eli jos joku odottaa, että Jumala sieltä kirjojen viime sivuilta putkahtaa "ilmoille" kuin itse Jahve Moosekselle vuorella, pettyy taatusti.

(Itse olen jo kieli poskessa miettinyt, josko lähettäisin McGrathille postia otsikolla - "Mutta missä se Jumala oikein luuraa? En havainnut sitä/häntä missään - en edes rivien välissä...")

McGrathin teologia perustuu kyllä vahvasti muiden muassa viime vuosisadan ehkä merkittävimpään teologiin - saksalais-sveitsiläiseen Karl Barthiin ja eräiltä osin (tuskin kuitenkaan soteriologisesti?) revisioituun Jean Calviniin, mutta mitään saksalaista metafysiikkaa (a la Hegel) tai hermeneuttista eksistentialismia (a la Bultmann ja Heidegger) häneltä ei juurikaan löydä.

Erittäin tärkeä vaikuttaja McGrathille on ollut tieteellisen teologian pioneeri Thomas F. Torrance, jonka innoittamana hän on lähtenyt kartoittamaan mahdollisuutta esittää luonnontieteitä ja teologiaa yhdistävä metodologinen systeemi (Hän on myös kirjoittanut Torrancesta intellektuaalisen biografian).

*
Mutta anyway - "A Scientific Theologyn" tehtävä on massiivinen yritys kääntää postmodernilla relativismilla ja äärireduktivistisella objektivismilla täytetyn supertankkerin (aatteellisen eetoksen) suuntaa. Tämä tankkeri nimittäin ohjautuu näistä näennäisesti vastakohtaisista malleista seuraavan ihmiskeskeisen ateismin mukaisesti.

Suunnan muuttaminen ei onnistu nopeasti, mutta jotta se olisi edes jotenkin mahdollista, täytyy ensin luoda sellainen systeemi ja ohjelma, joka voidaan syöttää tankkerin tietokoneohjelmaan, minkä jälkeen laivan peräsintä voidaan jo hieman kääntää uuteen suuntaan (se kun on jumittunut eikä liiku mihinkään) ja saada laiva kääntymään, ennenkuin se ajautuu suoraan matalikolle ja haaksirikkoutuu lopullisesti...

http://www.theage.com.au/news/general/the-suspension-of-disbelief/2005/06/30/1119724752102.html.

4 comments:

Sananvapaus viimeinen linnakkeemme said...

Ei ole Rauno Räsänen toteuttanut "Maalainen"-blogissa tammikuulla 2006 uhkaamaansa kaulavaltimoideni aukaisua. Upposiko puukko omaan salaiseen paikkaansa;)? ... Oletko sadisti ja masokisti?

Seppo Lehto

Silvotun tynkä-Suomen ryssäläisten tollojen kauhu http://www.kavkaz.fi

= Miehittäjä-Ryssä helvettiin loisimasta alueiltamme

Rauno Rasanen said...

Lakimieheni van Penkkinen ottaa sinuun mahdollisesti yhteyttä arvoisa sosiopaatti.
Joku taso ja realiteettitaju sentään pitää kommentoinnissa säilyttää.

Vastaukseni on puolittaista ironiaa, koska tiedän varsin hyvin, että sinuun ei ruutia kannataisi enää tuhlata.

Ethän hiljene tai paranna argumentaatiotasi, vaikka perustelisin asiani "enkelten kielin".

Enkä sitäpaitsi ole enää aktiivisesti työssä mielenterveysalalla, joten voin vain toivoa, että sinuun osutaan nukutuspiikillä ja toimitetaan sen jälkeen asianmukaiseen, suljettuun hoitolaitokseen!

Sinunkaltaistesi kohdalla tällainen ei loukkaa yksilön vapausoikeuksia, koska et täytä vastuullisen kansalaisen kriteerejä psykopatologisesti...

This is not racism - only security.
Ainakin näin Suomen EU-johtajuuden aikana...

JM said...

Tässä on käytetty jo niin kovaa kieltä, että uskaltaako tähän omaa reunahuomautustaan pistää.
Tommipommin toistuva teknologian ihailu on minusta loistavaa tyylittelyä. Liioittelu on ikivanha tyylikeino. Uskon, että tietenkin hänkin on ihmeissään luonnon monimuotoisuuden ja tuhlailevaisuuden edessä ja ihailee myös luonnon kauneutta. Samalla lailla voisimme kaikki marmattaa siitä kuinka typeriä ratkaisuja luonto tuntuu tekevän. Ne ovat kaikki ymmärrettävissä kehitysopin puitteissa.
Olen samaa mieltä myös jumalan tarpeettomuudesta, luen kyllä mielelläni minäkin suosittelemasi kirjat, jos ne eteen tulevat. Tuskin juuri noissa kirjoissa se ainoa totuus on. Kirjoja on maailma täynnä.
Jumala on kyllä ihan tarpeellinen rakennelma joillekin, mutta itselleni vieras, mutta minähän en ole kovin syvällinen. Uskontoihin liittyvät pohdiskelut ja kulttuuri sitä vastoin ovat yhteistä kulttuuriperimäämme.

Pälli said...

Hei pitkästä aikaa Rauno!

Virkistävää lukea tällaista kommenttia McGrathista. Olen itse lukenut vasta Ateismin lyhyen historian, oli teologian appron tenttikirjana systemaattisen teologian kohdalla.

Yksi kurssikaveri, ateisti, oli täynnä pyhää vihaa luettuaan sen kirjan. Oli laittanut kesäyliopistolle palautetta, että ei enää koskaan halua nähdä sellaista epätieteellistä huttua tenttikirjaluettelossa...

Muinaisessa Symmetrisessä näkökulmassa oli terävä arvostelu kirjasta, mutta onneton on tainnut poistaa bloginsa.

Itse tykkäsin kyllä. :)