Kommentti Kemppis-päreeseen Nietzsche, Rilke.
*
Silmälasit päähän kuvan Rilkelle, niin saadaan aikaan nuori Paavo Haavikko!
En tunne kovin hyvin Haavikon runotuotantoa, mutta sen verran voin sanoa, etten ymmärrä siitä juuri mitään kuten en Rilkeä tai ylipäätään vaikeimpia modernistejakaan.
Rilkenkin tapauksessa pitäisi ensin lukea läjä tutkimuksia ennenkuin esim. "Duinon elegiat" (jonka suomennoksen peräti ostin 1974) avautuisivat lukijan esteettisen elämyksen tasolle.
Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että luettuani 5000 sivua kommenttikirjallisuutta, ei runon esteettisestä tehosta ole enää mitään jäljellä.
Vaikutelmaksi jää, että narsistinen runoilija halusi pitää runoelämyksen itsellään(?)
TS Eliot on kuitenkin yksi niitä harvoja modernistirunoilijoita, jotka ovat niin sanotusti kolahtaneet.
Modernistien periaatteena oli luoda (ikäänkuin loogista empirismiä seuraten?!) objektiivinen symbolikieli, joka olisi ominainen vain runoudelle - tai ainakin tietyn maan runokielelle - tai ainakin tietylle runoilijalle - tai ainakin tietylle runolle jne.
Modernismi on Valistuksen (universaali järki) lapsi, postmodernismi (relativistinen järki) taas vastareaktio modernismille, jonka se havaitsi olevan ristiriidassa oman objektiivisuusmaksiiminsa kanssa.
Molemmat ovat kuitenkin "ihmislähtöisiä" siinä, missä suuri osa varhaisemman taiteen motivaatiosta ja lähtökohdista oli uskonnollisia.
Päädyimmekin tässä modernistien kielen puhdistusoperaatiossa (Ezra Pound) paradoksaalisesti objektiivisuuden vastakohtaan - postmoderniin relativismiin, jossa puhelinluettelotkin käyvät runoudesta.
Tietysti puhelinluettelo jos mikä on "objektiivista" kieltä, mutta mikä tekee siitä nimenomaan runon? Esillepano a la Marcel Duchamp ja WC-pönttö (tarkemmin: pisoaari) ..? Se, että jotain tekstiä myydään runouden nimikkeellä?
En kuitenkaan puhuisi Duchampin tai postmodernien tapauksessa enää taiteesta ja runoudesta vaan materiaalista ja teksteistä, joiden tarkoitus on olla ennenkaikkea banaaleja...
Niin sanoakseni: banaalius on "tätä päivää!"
Ja mitä on banaalius? Nihilismin ja Dadan lapsi - tuo Friedrich Schillerin "sivilisoitunut barbaari".
*
Marcel Duchamp
24ur.com/.../20060106_ 3067370.php?ar=17.
1 comment:
Pisoaarista tuli taidetta, kun se siirrettiin arkimaailmasta taiteen maailmaan. Taideyhteisö on yhtä pöpi käsite kuin tiedeyhteisö. Minulle jää epäselväksi myös postmoderni ja jälki-postmoderni. Postmodernin laita on vähän niin kuin neuvostososialismin. Ei postmodernismissa voi olla iankaikkisesti, vaan on siirryttävä eteenpäin, vaikkapa jälki-postmonernismiin.
NH julisti sosialismin N-liitossa loppuneeksi ja kommunismin alkaneeksi, koska ei keksitty muutakaan. Käytännössähän sillä ei ollut mitään merkitystä, kuten Stalinin keksimän marxismi-leninismin kanssa ei ollut juuri mitään tekemistä Marxin kanssa. Reaalisosialismi oli kiertoilmaisu, jolla legimitoitiin N-liiton intressit eräissä ns. Itä-Euroopan valtioissa.
Kun erään lisensiaattityön tarkastustilaisuudessa yleisön edustajana kysyin mitä mitä tekijä tarkoittaa postmodernilla ja uusstalinismilla, ei hän osannut vastata, vaan kertoi vain siirtäneensä käsitteet lähdetekstistä omaan tutkielmaansa.
arodwisk
Post a Comment