Proustin koetut konstruktiot

Kommentti Kemppisen päreeseen Recherche.

*
Tämä oli taas "Laatu-Kemppistä".

Monia eri aihealueita kytkettyinä toisiinsa ilman, että homma hajoaa käsiin.Näennäisesti hajanaista ja poukkoilevaa mutta silti tietyn punaisen langan (jota lukija/kuulija ei välttämättä aina heti tunnista) yhdistämää koherenttia puhetta...

Tätä juttua voisi kommentoida hyvin monesta eri näkökulmasta ja teemasta käsin.
John Searlen käsitys nimenomaan tietoisuuden ontologisesta statuksesta eroaa kuitenkin esim. Daniel Dennettin, Richard Dawkinsin ja EO Wilsonin vastaavasta.

Searlelle tietoisuus sosiaalis-intentionaalis-interaktiivisena konstruktiona "on todella olemassa" (redusoimaton emergentti taso - siten kyse ei itse asiassa ole antirealistisesta konstruktiivisuudesta), mutta em. naturalisteille tietoisuus sen sijaan on pelkkä epifenomeeni (seurannaisilmiö, (epäolennainen) oheisilmiö; näennäisilmiö), joka tulee "selittää" palauttamalla se perimmäiseen kemiallis-fysikaaliseen tasoonsa.

G. H. von Wrightin myöhempi näkemys tietoisuudesta on mielestäni sukua Searlelle. Wrightin mukaan tietoisuus ei ole aivoprosessi vaan "kykyä" reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin.

Kummankaan kohdalla ei voi olla tunnistamatta ainakin epäsuoria vaikutteita Wittgensteinilta, jonka oppilaat J. L. Austin and P. F. Strawson toimivat Searlen opettajina. Wrighthän oli suoraan Wittgenstein oppilas.

Muisti tietysti mahdollistaa tietoisuuden, mutta siihen pätee myös edellä esitetty jaottelu. Onko muisti/tietoisuus 1) naturalistinen epifenomeeni vai 2) koettujen historiallis-sosiaalisten realiteettien konstruktio.

Marcel Proustin tapauksessa romaanitaiteen ystävä varmasti preferoi jälkimmäistä (Marcel Proust).

En voikaan ymmärtää, mitä mieltä reduktiivisten naturalistien ylipäätään on harrastaa kaunokirjallisuutta - tuota "harhaista epifenomeenien maailmaa" - ikäänkuin heidän omat teoriansa voisivat totaalisti välttää epifenomenaalisuuden.

Mutta reduktionismi onkin tieteellistä "apokalyptiikkaa". Se osoittaa meille, mistä kaikki alkoi ja näin ollen myös, mihin ja miten kaikki loppuu. Tällainen missio ei tietenkään voi olla pelkkä epifenomeeni..? Eihän?

*
Ote wikipediasta: "Searle’s approach to social construction is quite distinct and divergent from those who would suggest that there is no such thing as a mind-independent reality – that what we call reality is a social construct.
Towards the end of The Construction of Social Reality Searle presents an argument for realism. His arguments are not for the social construction of reality but rather construction of social reality.
He claims that "all of social reality has a logical structure and that structure is linguistically constituted" in a paper titled Social Reality and Linguistic Representation.

perso.wanadoo.fr/.../ PortraitsProust.htm.