Hävytön hattu eli kyllä minä taas niin mieleni pahoitin

Tuomas Kyrön naama, Peter von Baghin karvareuhka. - 'Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...' - [ks. linkit]
*
[Kielimafian tarkennuksia ja lisäyksiä: ensimmäisen luvun toiseksi viimeinen kappale [lihavoitu kursiivi] - klo: 23.20]
*
Kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Päivän mietelmä [17.7]

1
Ironmistress kysyi päreessään saman kysymyksen kuin minä päreessäni 'Onko myös USA hajoamassa?': - Onko oikeus loukata loukkaamaton oikeus?

Tiedemies kommentoi Ironmistressiä [...] Jos esimerkiksi meillä on hatunpito-oikeus, ja jotakuta loukkaisi se, että pidän tietyntyyppistä hattua, tämä ei tarkoittaisi että hatunpito-oikeus on "oikeus loukata". Ei vaikka minun hatunpito-oikeuteni olisi loukkaamaton.
***
Voimme tarkastella Tiedemiehen argumentointia sekä de jure [lain mukaan] että de facto [käytännössä, tosiasiallisesti], jotka ilmaisevat asioiden tilan erityyppisen semantiikan oikeudellisesti [tulkitsen näitä käsitteitä hieman muunneltuna omiin tarkoituksiini sopivalla tavalla].

Ajatellaan niin, että de facto [mutta ei de jure] hattusi TM on loukkaus minua kohtaan, jos en voi sietää sitä. En voi mitään sille, että näin on, eikä mikään abstrakti lakipykälä voi muuttaa tätä tunnettani. Lait voivat pakottaa minut pitämään suuni kiinni joidenkin asioiden suhteen, mutta ne eivät pysty muuttamaan mielipidettäni yhtä vähän kuin rahalla voi ostaa aitoa rakkautta ja todellista kunnioitusta - [miten ihmeessä lait tällaiseen pystyisivätkään - nuo teennäiset ilmaukset keinotekoisine termeineen ja kirjaimineen, sillä po. ongelmahan on esteettis-psykologinen ja siten mielenlaadustani eli niín sanotusta omastatunnostani kiinni - mikä tietysti on lain kannalta lähes katastrofaalinen juttu - ellei peräti rikos!].

Mutta siinä missä sinulla on ilmaisuvapaudessasi oikeus pitää typerää hattua päässäsi, on minulla vastaavassa mielipiteenvapaudessani oikeus reagoida hattuusi tavalla, joka ilmaisee näkemykseni siitä. Jos kuitenkin arvioin, että aikomani kriittinen ilmaisutapa on liian roisi, minun lienee tietysti paras vaieta, koska en tiedä, kumman vapaus ja oikeus ilmaista itseään on tässä juridisesti vahvempi - sinun oikeutesi typerään ja hävyttömään hattuusi [joka täysin riippumatta sinun oikeudestasi on provokaatio minun makukäsityksiäni vastaan - halusitpa sitä tai et] vai minun oikeuteni 'kokea itseni loukatuksi' moisen hökötyksen vuoksi, joka pilaa julkisen tilan atmosfäärin [ja on siis tulkittavissa häiriökäyttäytymiseksi] ja pakottaa minut joko jyrkkään kritiikkin tai poistumaan, jotten oksentaisi inhosta.

Mutta - de jure kaikki sujuu kuitenkin kuin rasvattu. Tietenkin. Oikeudessa edetään ennakkotapausten ja lakikaarien ohjauksessa kuin hyvässä tuulessa purjehtiva huvipaatti. Veikkaanpa, että sinä voitat jutun ja minä saan syytteen kunnianloukkauksesta todettuani halveksivan sarkastisesti, että hattusi muistuttaa sagviinisen typerästi virnistelevää mustaa homo-simpanssia. Tietenkin saan tuomion myös rasismista ja ehkä jopa eläinten ihmisarvon [?] halveksimisesta, vaikka yrittäisinkin vakuuttaa, että kielenkäyttöni oli täysin metaforista [mitä se olikin - anyone for satire?].

Puolustusasianajani argumentti eli julkisella paikalla tapahtuneen mauttoman hatun käyttö ärsytystarkoituksessa ei saa kannatusta ['hattuilijan' intentiota esim. kun ei voitu osoittaa tahalliseksi, vaikkei minun inhoni laatu johdu hänen intentiostaan vaan hänen hatustaan] varsinkaan näinä liberaalisen hölmöilyn ja hölynpölyn ihannoinnin aikoina kuin luultavasti vain oikeuspsykiatrien taholla, jotka tietysti kääntävät mielipiteeni minua vastaan psykopatologisoimalla ne [näin toimii auktorisoitu rasismi].

Psykiatrit ovat nimittäin valmiita luokittelemaan minut persoonallisuuden rakenteeltaan lievästi vinksahtaneeseen mutta parantumattomaan nurjailija-persoonallisyystyyppiin kuuluvaksi diagnoosilla: Hypopsychopathia nasticus-nurjimus chronicus. - - Practically tuollainen diagnoosi on tietenkin täyttä soopaa [pseudotiedettä] ja kuten sanottu osoitus psykiatrien omasta neurotieteen kaapuun verhoutuneesta rasismista, josta tiede ei koskaan pääse irti omin voimin - pikemminkin päinvastoin.

Joten päiväsakkojahan minä joudun maksamaan, jos sanon mielipiteeni typerysten typerän mauttomista tavoista ja muodeista oikeuden mielestä loukkaavalla tavalla. Mutta mitä sananvapautta se sellainen on, jos sanomiselle on etukäteen määritelty jopa ilmaisun sisältöä rajoittava etiketti?! Tekopyhyyttä - sitä se on kaikessa sofistikoituneisuudessaan!

Hmm...

Puhuinko nyt itseni pussiin eli kumosin omat perusteeni vaatimalla että minun 'hattuni tai hatuttomuuteni' [hattu on tässä tietysti koko ajan metafora ihmisten erilaisille mielipiteille ja tavoille] on asiallisempi, fiksumpi ja soveliaampi julkiseksi normiksi ja arvoksi kuin tuon toisen hattumiehen?

Onko hyvä maku siis mielipiteenvapauden vihollinen, koska kukaan mielestään hyvän maun omaava ihminen tuskin voi sietää huonoa makua, joka kyseisen ihmisen mielestä saattaa jopa turmella monilta vaikutteille alttiina olevilta ymmärtämättömiltä esteettis-psykologisen arvostelukyvyn? - Jos tämä pitää paikkansa, niin silloin syytä on kuitenkin sekä sysissä että sepissä - toisin sanoen de facto myös niissä typerissä hatuissa eikä ainoastaan hyvää makua edustavan arroganssissa, joka de jure on muka moitittavaa.

Joka tapauksessa [aiempaan viitaten] sanoipa laki mitä tahansa, se ei voi sakottamalla ja pakottamalla aivopestä minua idioottimaisten hattujen hyväksyjäksi, jos minusta ei siltä tunnu. De jure olen syyllinen mutta de facto kyseessä on väärä tuomio, koska laki ei voi sanella kenellekään hänen esteettis-eettisiä vakaumuksiaan. Laki voi ainoastaan sanktioida ja pitää siten järjestystä yllä eikä pakottaa väkisin suvaitsemaan  jotain, mitä joku sydämestään halveksii - olipa hän sitten väärässä tai ei, mikäli tässä tapauksessa väärässä tai oikeassa olemisella on lopulta mitään merkitystä. Lain tärkein tehtävähän on säilyttää yhteiskuntarauha - jopa idiotian leviämisen kustannuksella.

2
Pitää kai opetella vinoilemaan yhtä taidokkaasti kuin Kemppisen suuri idoli skeptikko-humanisti ja intellektuaalisen kulttuurirelativismin 'perustajahahmo' [jos nyt relativismia ylipäätään voi perustaa ;\] Michel de Montaigne, niin saisi pikemminkin arvostusta kuin moitetta lähimmäisiltä, kansalaisilta ja oikeusoppineilta [?]

de Montaigne itse oli kuitenkin eräs pirullisimpia ja taidokkaimpia riveihin ja rivien väleihin ladatun essee-kritiikin mestareita, eikä [kuten tarkotus oli] tuo kritiikki jäänyt tunnistamatta juuri fiksuimpien arvostelun kohteiksi joutuneitten taholla, joskin nämä luultavasti myös tajusivat, että vaatimalla Montaignea tilille sanoistaan, he olisivat paljastaneet kenestä [ja mistä asiasta] tämä puhuu [heistä itsestään] - toisin sanoen oman tyhmyytensä. Niinpä he pitivät oivaltamansa kritiikin omana tietonaan ja ryhtyivät jopa kehumaan tätä maltillisen kyynistä humanistia - paljastaen kuitenkin tällä tavoin raukkamaisen pelkuruutensa ja naurettavan turhamaisuutensa....
*
http://areena.yle.fi/audio/1310194659641 [Antti Litja on kerrassaan mainio Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön juttujen lukijana; huom. tässä on n. 20 pv kuunteluaikaa jäljellä 18.7]
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kyll%C3%A4+en+viet%C3%A4+teid%C3%A4n+p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4nne/HS20100521SI1KU03z0j [Tuomas Kyrö ja Mielensäpahoittaja]
http://wsoy.fi/yk/products/show/82732
http://wsoy.fi/yk/authors/show/79
http://areena.yle.fi/lista/109/kuunnelluimmat/feed/rss
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Kyr%C3%B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Litja
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/paivan-mietelma_17.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/onko-myos-usa-hajoamassa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_facto
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_jure
http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne

Sikiöitä ja ihmisiä

Putket poikki!
*
Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen Kun konservatiivi lyö vyön alle.

1
Matruuna kirjoittaa enimmäkseen asiaa sosiaalisista syistä [etenkin jälkiehkäisynä] tehtyä aborttia vastustaessaan, vaikka kieltämättä hänen rosaluxemburgmainen verenhimoisuutensa hirvittää joskus jopa minua, joka olen syvimmältään [mutta salaisesti] herkkä, hellä, hyväntahtoinen ja kohtelias ihminen.

Matruuna sanoo kirurgin sakset kourassaan: 'Putket poikki leväperiltä ja namusediltä!' Mutta [sanon minä] kun on alkuun päästy, niin steriloitavien lista ei tule jäämään tähän - se on varmaa.

Fyysinen koskemattomuus on melko perustava oikeus. Kun se kerran radikaalisti rikotaan, niin toinen ja kolmas kerta ei ole enää niin vaikeaa. Kai se ensimmäinen kerta luultavasti on vaikein myös raiskauksessa - raiskaajallakin - - .

Eikö nuo abortti-almat ja lapsia hinkkaavat [ym.] hylkiöt voitais lähettää mieluummin vaikka tiukasti vartioiduille työleireille rakentamaan kanavia itärajan pintaan [saisivat venäläiset turistit tehdä erittäin kalliita mutta täysin todellisia rajanylitysretkiä melomalla Suomen rikastuessa itämatkailusta].
*
[Oletko muuten IM huomannut, että sinulla noin yleisestikin ottaen on taipumusta suosia fyysistä väkivaltaa muistuttavia toimia rangaistuksina, kun taas minä lähetän viholliset mieluummin johonkin gulagiin kauas ihmisten ilmoilta. - Meistä tulisi hyvä tiimi fasistiseen sisäministeriöön: sinä hoidat lääketieteellisen rotuhygienian ja minä eliminoin vääränväriset ja väärien ideologioiden edustajat tehokkaisiin camp'eihin].

2
Sikiön oikeudet-keskustelu on sofismia pahimmillaan. Ei sikiöllä mitään ihmisoikeuksia ole, koska objektiivinen kriteeri sellaisten oikeuksien [tai ylipäätään oikeuksien] asettamiseksi puuttuu - nyt ja aina. Katolinen kirkkokin pelaa vain dogmeillaan, joita väittää jumalallisiksi. Tosiasiassa kaikki oikeuksille asetetut kriteerit ovat yhtä aikaa ja tasa-arvoisesti sekä jumalallisia että mielivaltaisia [intressi-sidonnaisia].

Kauhistuttavinta tässä milloin-sikiö-muuttuu-ihmiseksi-dilemmassakin lienee juuri se, että meidän on itse päätettävä ja tunnustettava, ettemme tehneet päätöstämme kuin puhtaasti omista intresseistämme käsin - tai vedoten viiteryhmäämme tai asiantuntijoihin, jotka eivät ole yhtään sen oikeutetummassa asemassa, koska parhainkaan havainto-evidenssi ei sisällytä itseensä moraalista kriteeriä siitä, milloin ja miksi sikiö on ihminen. Joka muuta väittää, ei ole ymmärtänyt, että looginen perustelu ja empiirinen evidenssi eroavat toisistaan kategorisesti [laadullisesti].

Ja jos empiristi nyt vetoaa induktiiviseen päättelyyn [lähinnä näytön määrään], hän tekee sikiöstä esim. autoon verrattavan ei-moraalisen kohteen, jonka laadun määrittävät sen kvantitatiiviset ominaisuudet. Mutta jo päiväkoti-ikäiset lapsetkin ymmärtävät, että sikiö on jotain laadullisesti aivan erityistä eikä mikään kone - ei edes mikään kvanttitietokone, johon voi soveltaa tiettyä kvanttimatematiikkaa ja väittää, että tässä se nyt on - moraalinen kriteeri sikiön ihmisyydelle.

Empiirisistä tosiasioista ei seuraa pitämistä. Analyyttisesti loogiset totuudet ovat tautologioita, jotka toistavat empiirisen faktan formaalisti toisessa muodossa. Näin ollen moraali jää kummankin päättelytavan ja argumentaatio-koneiston ulkopuolelle. Haluaisinkin verrata moraalia [omantunnon äänenä] parantumattomaan kipuun, jolle ei löydy selitystä [eikä välttämättä muuta 'hoitokeinoa' kuin kivun lamauttaminen eli mielen kovettaminen myös omien tunteitten suhteen].

Uskallammeko katsoa itseämme silmiin tässä asiassa? Uskallamme olla valehtelematta itsellemme? Uskallammeko sanoa pokkana: sikiö on ihminen, koska musta tuntuu siltä, koska mun mielestä ihmisyys alkaa tosta tai tästä kehitysasteesta, koska tiedemies X:kin sanoi niin [?] - Uskallammeko siis tunnustaa, ettemme tiedä sikiön ihmisyyden asettavasta kriteeristä loppujen lopuksi yhtään mitään - emme yhtään enempää kuin katolinen kirkkokaan täysin epäkäytännöllisine ohjeineen?

Minä epäilen, että emme uskalla. Nietzsche sen sijaan uskalsi [hän tosin puhui Jumalasta, ei sikiöstä].

3
Niinpä siis vain äidillä, lääkäreillä ja terveysviranomaisilla on oikeuksia sikiön suhteen. Sikiöllä itsellään ei ole ainuttakaan oikeutta. Sikiö on yhtä avuton kuin Jumala. Se on olemassa vain niin kauan kuin me siihen uskomme.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/kun-konservatiivi-lyo-vyon-alle.html
http://www.babble.com/CS/blogs/strollerderby/archive/tags/government/default.aspx
http://www.women-health-info.com/88-Sterilization.html

Jumalallinen sikiö

Sikiötä totutellaan tarkkailu-yhteiskunnan jäseneksi
*
Kirjoitettu vastaukseksi Sammalkielen kommenttiin edellisessä päreessäni Abortti on aikamme laillistetuin murha.

Motto:
Oikeuksien ja velvollisuuksien todellinen symmetria taataan vasta sitten, kun oikeudet toteutetaan ensisijaisesti kaikkien velvollisuuksina ja toissijaisesti henkilökohtaisina vaatimuksina.

1
Okei. Perusteltua tekstiä, mutta en voi hyväksyä sen perusväittämiä.

Ensinnäkin - teorisoit ja argumentoit itsesi ajoittain kaiken inhimillisyyden ulkopuolelle - esimerkiksi, mitä raiskausten vähättelyyn tulee. En piittaa tässä siitä, että humanismiin vetoaminen on useimmiten pelkkä halpa klishee, mutta raiskauksen vähättely, naisvihamielisyytesi, jopa totalitaarisen hallitsijan käyttämän väkivalta-uhkan puolustelu ja täysin [sekä epärealistinen että naisia demonisoiva] ehdoton abortin kieltämisen vaatimus kertovat jotain konservatiivisen luonteesi sovinistisesta fundamentalismista.

Väitellään nyt kuitenkin. Olet nimittäin varteenotettava 'vastustaja' ;/] - [Saatana muuten tarkoittaa kirjaimellisesti vastustajaa].

Kun likipitäen väinpitämättömästi hyväksyen kirjoitat, että raiskauksia nyt vain tapahtuu ja paljon, tulkisen kantasi epäsuorasti väkivallan - jos ei pyhittämiseksi niin ainakin 'tarkoitus pyhittää keinot'-politiikan raadolliseksi puolustuksesi.

Mitä Eichmannin tulee, niin hän toimi [toisin kuin Hannah Arendt väittää] kantilaisesti väärin, sillä vaikka ihmisen pitää totella universaalia käskyä, hän on aina henkilkökohtaisesti vastuussa teoistaan, sillä eihän kukaan muuten olisi vapaa valitsemaan yleistä lakia [mm. Zizek].

Pelkän robottimaisesti toteutetun velvollisuuden [oikeuksista nyt puhumattakaan] taakse ei voi paeta omia rikoksiaan [ja päätöksiään ylipäätään]. Tai tetysti voi, mutta se on itsepetos ja universaali valhe. Kuitenkin velvollisuus - samalla kun se on useimmiten ehdoton, sisältää myös henkilökohtaisen vastuun, joka ei siis voi toteutua ilman moraalista autonomiaa. Ja Eichmann ei ollut autonominen yksilö vaan banaali robotti.

Sikiön elämän oikeuttamisen perustelet perinteiseen malliin geneettisesti [sikiö on geneettisesti ihminen, joten sillä on ihmisen oikeudet], mikä ei minulle ole perimmäisesti relevantti sikiön oikeuksia tai ylipäätään moraalia tukeva periaate.

Mistä sinä sait kriteerin määrittää sen, milloin sikiö on ihminen ja että se ylipäätään on ihminen? Kuka sen kriteerin sinulle antoi? Tiede ja terve järki - nuo jälkiviisauksista suurimmatko? - [Ei vaan kyseessä on henkilökohtaisesti valittu/hyväksytty pakko ex nihilo!]

Sikiöllä ei ole lainkaan oikeuksia, mistä seuraa, että oikeudet joudutaan antamaan sille [toistan: en kannata aborttia] ilman kiistattomia ja kaikkien hyväksymiä naturalistisia perusteita [koska sellaisia ei moraalikysymyksissä ole].

Kaikki biologiset selittelyt ovat tässä enemmän tai vähemmän relatiivis-argumentatiivista pilkunviilailua, jolla yritetään vedota johonkin moraalisesti muka oikeuttavaan positiiviseen evidenssiin, joka ei kuitenkaan tarkemmin analysoituna oikeuta yhtään mitään [paitsi subjektiivisena valintana].

2
Olennaista minulle on ongelma, miten/miksi aborttia voi ja pitää vastustaa, jos sikiö saa oikeutensa vain siten/siksi, että nuo oikeudet sille 'armosta' annetaan, koska se ei itse ei pysty itseään oikeuttamaan. - Miten siis on mahdollista, että ihmisellä on ehdottomia velvollisuuksia sikiön suhteen, jos hän ei voi vedota sikiön luonnollisiin oikeuksiin, koska niitä ei ole?

Tätä ongelmaa lähestyn Wittgensteinin ei-propositionaalisen foundationalismin kautta.

Selventääkseni ajattelutapaani väitän, että velvollisuutemme sikiötä kohtaan on kuin ei-luonnollinen [erotuksena luonnolliseen teologiaan] uskomme Jumalaan.

Yhtä lailla kuin sikiö Jumalakin on perimmältään moraalin [hyvä ja pahan] ja kognitiivisen ymmärryksen [syntaktisen ja semanttisen kompetenssin] ulkopuolella. Joka muuta väittää, tekee naturalistisen virhepäätelmän eli taikoo moraalia ja oikeuksia sieltä, missä on pelkkää lihaa, verta ja suolenpätkiä tai ylipäätään luonnollista evidenssiä, josta ei seuraa luonnollisena pidettyä pyhyyttä ilman muutosta ihmisen maailmankatsomuksessa [mutta silloinkaan pyhyys ei ole maailman alkuperäinen vaan ihmisen sille antama ominaisuus].

Kantani lähentyy fideismiä, jonka ei-propositionaalinen foundationalismi implikoi. Emme voi saada mitään kognitiivisesti ristiriidatonta ja kiistatonta positiivista evidenssiä sikiön ihmisyydestä - emme vaikka toki tiedämme, että kyseessä on ihmiseksi kehittyvä alkio. Mutta sikiö ei ole alkeellisimmassakaan mielessä mikään juridisesti kompetentti subjekti. Jonkun pitää puhua sen puolesta.

Ajattelen vertauskuvallisesti [joskin kaikki puhe Jumalasta on allegoriaa], että kaikkivaltias Jumala on analogian tasolla kognitiivisesti yhtä avuton, yhtä paljon iihmisten uskosta ja armosta riippuvainen olio kuin sikiökin [ siis hyvän ja pahan tuolla puolen, syntaktisesti ja semanttisesti ei-kompetentti - persoonaltaan ja fenotyypiltään epämääräinen energia-prosessi].

Ei ole niin, että sikiö saa meissä kausaalisesti [automaattisesti ennalta määräten] aikaan vakuuttuneisuuden luonnollisesta oikeudestaan olla olemassa. Ei myöskään ole niin [tämän takia olen ulkona ortodoksisesta ja katolisesta teologiasta], että me uskomme Jumalaan hänen primaarin kausaalisuutensa aiheuttamien [luonnollisen, luonnossa havaittavien] vaikutusten häikäisemänä . Joka niin väittää, on maagisen taikauskon vallassa. - Usko Jumalaan syntyy hänen sekundaarin kausaalisuutensa myötä - ihmisen omassa toiminnassa ja reflektiossa.

Uskomme sikiön oikeuteen syntyä on siis verrattavissa ei-propositionaaliseen uskoomme [joka on varmuuden fideistinen laji] Jumalan olemassaoloon [tässä myötäilen Kierkegaardia ja Barthin dialektista teologiaa eli vieraannun D. B. Hartin ortodoksisuudesta].

Tämä on äärimmäisintä individualismia ja jopa egoismia - ikäänkuin käänteistä postmodernia kyynisyyttä, joka egoisminsa säilyttäen silti kumoaa itsensä [vrt. Hegelin Aufhebung] nimenomaan uskomalla ex nihilo [tyhjästä, ilman perusteita] velvollisuuteen kunnioittaa vielä syntymätöntä elämää ikäänkuin se olisi jumalallinen olemassaolo itsessään [vrt. Kierkegaardin uskon 'hyppy'].

Kyseistä uskoa voi kieltämättä pitää eräänlaisena ihmeenä [ei-propositionaalisena varmuutena], mutta mitään geneetikkojen hyöty-magiaa tai luonnollista teologiaa edustavien teologien supranaturalistista argumentti-taikauskoa se ei ole.

3
Mitä tulee pahuuden arkipäiväistymiseen, niin siinä Hannah Arendt varmaan osuu jo lähemmäs totuutta, vaikka pitäessään Eichmannin banaalia pahuutta [minä vain tottelin käskyjä] kantilaisena tekona hän siis osuu teoreettisesti harhaan.

Abortista on luultavasti tullut monelle naiselle melko banaalia eli yhdentekevää pahuutta näinä pintaliitäjä-hedonistien aikoina, jolloin vapaus on valttia ja moniarvoisuus vesittää kaiken vakavuuden elämästä.

Entä naisen viha sikiötä kohtaan? Ja ettei tuollaista vihaa ole oikeutettua kokea myöskään raiskaus-raskausten yhteydessä? Miksei? - En vetoa nyt siihen, ettei sikiöllä ole oikeuksia, sillä onhan meillä kuitenkin velvollisuuksia sitä kohtaan vaan lähden siitä, että jos raiskaus on hyväksyttävää eikä siitä saa seurata ressentimenttiä ja vihaa, ja että jos sikiöllä on kaikki oikeudet eikä naisella lainkaan, niin sorry vain - en osaa edes kuvitella minkälainen tuollainen maailma voisi olla.

Itse en sellaisessa halua elää, sillä eikö juuri siellä ole mahdollista sortaa ihmisiä anonyymisti ja vainoharhaisesti kuin Kafkan byrokratioissa [lienet katsonut Arbatin lapsia?] ja tukkia kenen tahansa turpa vetoamalla luonnottomiin kieltoihin [rakasta vihamiestäsi] ja muka sikiöitten ja eläinten luonnollisiin oikeuksiin, joita ei kuitenkaan ole olemassa kuin lähinnä maagisina oman itsesäilytystarpeemme projektioina?
*
Me ihmiset olemme Jumalan kaltaisia. Me ikäänkuin luomme antamalla lapsillemme ja ylipäätään eläville ja elottomille olioille nimiä, jotka puolestaan synnyttävät meidän mielissämme nimiä kantaville identiteetin ja ylipäätään semanttisen ulottuvuuden [jopa kiville]. Samassa mielessä me myös lahjoitamme oikeuksia sikiöille ja eläimille, koska koemme, että meillä on velvollisuuksia niitä kohtaan - [ensin tulee aina velvollisuudentunne, jonka annetut oikeudet ikäänkuin pitävät vireillä; tosin liberalismi on tehnyt kapitalismin maailmasta oikeuksien ja vapauksien pirstoman 'addikti-persoonallisuuden', joka ei velvollisuuksistaan enää piittaa vaan jättää niiden hoitamisen lakimiehelleen].

Vaikka toisin uskotaan [jopa myös biologien piirissä], me todella olemme jumalallisia niin hyvässä kuin pahassa [toisin sanoen moraalin tuolla puolen]. Me vain 'päätimme' enemmän tai vähemmän perustellusti luoda/kehittää tämän maailman ihmiselle sopivaksi - maailman, joka alunperin ei ollut mitään ilman ihmisen uutta luovaa kättä ja kieltä.

Ja me luomme de facto tyhjästä, koska maailmassa an sich ei ollut kognitiivisia merkityksiä eikä moraalisia velvoitteita vasta ennenkuin me tulimme symboleinemme ja semantiikkoinemme täyttämään maailman ja olemassaolon merkitystyhjiöitä. Tosin juuri tämän vuoksi kaikki, mitä me luomme kutsuen sitä maailmaksi onkin pelkkää artefaktaa eli turhaa rihkamaa ja muotia, katoavia imagoja sekä ekologisesti tuhoavaa teknologiaa.

Mitä väliä on sillä, että me ennemmin tai myöhemmin tuhoudumme, koska meitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Me vain keksimme itsemme kerran. Yhtä hyvin voimme todeta: nyt tämä saatanallinen sirkus saa loppua, koska se ei ollut totta vaan taikatemppujen sarja - charlatanin höpinää ja kivikuvien palvontaa {vrt. Ontot miehet].

Entä miksi me sitten tulimme ja keksimme itsemme? Siihen ei ole vastausta ja juuri siksi ei-propositionaalinen foundationalismi on kognitiivisesti kaikkein mielekkäin epistemologinen kanta, jolla voimme oikeuttaa omat velvollisuutemme toisten oikeuksia kohtaan. Me emme nimittäin voi oikeuttaa niitä argumentiivisesti, mutta me voimme [ja silloin meidän on oikeastaan pakko] kyetä varmuuteen, jossa kierkegaardilaiselle uskon hypylle annetaan sille kuuluva rooli.

Tällainen ajattelutapa vastustaa moraalisesti latteaa ja triviaalia tieteellisyyttä, josta on vain askel rasismiin, korruptoivaa kapitalismia, joka päätyy metarasismiin [kartellisoituneeksi pääomaksi] sekä kaikkia iskulause-ideogioita, koska ei ole olemassa rasismista vapaata poliittista sitoutuneisuutta.

Jäljelle jää Diogenes Sinopelaisen kyyninen hyveellisyys, jonka perusperiaatteena on yksilön ehdoton intellektuaalinen autarkia contra eettis-moraaliset priorisoinnit ja hierarkisoinnit, jotka ovat Diogeneen kaltaiselle kyynikolle adiafora eli täysin yhdentekeviä todellisen hyveen kannalta.

4
Sammalkieli kirjoitti: - Ei tietoa viattomuudesta tai syyllisyydestä? Mitäs väliä sillä on? Alat kuulostamaan ihan vähän joltain John Lockelta, joka oikeutti intiaanien maiden varastamisen sillä, että näiltä puuttuu yksityisomaisuuden käsite. Parhaimmillaankin tuo pointtisi on pelkkä sofismi. Mutta juuri tiedon puutteeseen vedoten on aina viety alistettujen oikeudet.

Locke puhuu tietysti paskaa tuossakin. Non sequitur. Mutta et sinäkään puhu samasta asiasta kuin minä sinänsä ovelassa rinnastuksessasi.

Jos pitää jotakuta tietämättömänä, siihen yleensä sisältyy komparatiivinen oletus tai oivallus siitä, että tuo jokin ei tiedä sitä, mitä minä tiedän, mutta aivan hyvin hänellä olisi kompetenssia tulla tietoiseksi ja vapautua tietämättömyydestään.

Entä onko sikiö tuollainen olento?

Nyt ei hyväksytä relevanttina väitettä, jonka mukaan sikiön [ellei sitä abortoida] syntyessä ja kehittyessä vauvasta aikuiseksi, se tulee tietämään, ymmärtämään ja vapautumaan sorrosta, jonka kohteeksi on joutunut tietämättömyytensä vuoksi. Teet melkoisia hyppäyksiä potentiaalista aktuaaliseen ja näköjään vertaat sikiötä jopa kognitiivisen kompetenssinsa osalta työläiseen, jolta kapitalisti pimittää tietoja, minkä takia hän hän ei tiedä tulevansa huijatuksi.

Mutta onko sikiöltä lainkaan mahdollista pimittää tietoa tai oikeuksia? Jos on, puhutaan maagisesta sikiöstä, jolla on yliluonnollisia kognitiivisia kykyjä. En ymmärrä, mikä sellainen voisi olla. Kerro minulle.

Locke ilman muuta huijasi intiaaneja yksityisomaisuuden käsitteellään, mutta minä kerron sikiölle rehellisesti vain sen, mikä on reaalisesti minun vallassani [eli että voin tappaa sen tai kokea velvollisuudekseni vastustaa sen abortoimsta].

Intiaani olisi lopulta ymmärtänyt, mihin Locke pyrkii ja ryhtynyt luultavasti puolustamaan maitaan, mutta sikiön suhteen kognitiivinen yhteys on poikki niin kauan kuin se syntyy ja oppii puhumaan.

Haluan yhä vielä painottaa, että tulkittiinpa sikiön ja intiaanin kehitysero sitten laadulliseksi tai vain asteittaiseksi, niin siitä huolimatta sikiö voi saada oikeuksia vain, jos niitä sille velvollisuudentunteesta annetaan. Mutta kun näin tapahtuu, tuo velvollisuus on ehdoton.

Toistan, että minun mielestäni mitään luonnollisia apriori-oikeuksia ei ole alunperin olemassakaan. On vain konstruoituja joskin ehdottomia velvollisuuksia ex nihilo. Teoreettinen perspektiivi-eromme ei silti välttämättä erota oikeus-velvollisuus-käsityksiämme toisistaan käytännössä juuri lainkaan. 

Oma 'nihilistinen' näkemyksenihän on 'vain' lähinnä epistemologis-semanttinen kannanotto siihen, mihin viime kädessä vetoamme [jos tunnustamme sen, miten tiedollinen oikeutuksemme lopulta kulkee], kun puhumme toisten oikeuksista, eikä siinä itse asiassa ole edes kyse moraalista oikean ja väärän määrittelemisen merkityksessä.

Summa:
Ei-propositionaalisesta foundationalismista, jonka mukaan luonnollisia oikeuksia ei voi perustella ja oikeuttaa episteemisesti, ei seuraa, etteikö niitä olisi olemassa velvollisuuksina suojella mm. sikiöiden elämää.

Sitäpaitsi luonnollisten oikeuksien tunnustaminen ei johda automaattisesti siihen, että niitä itsestään selvästi ja luonnollisesti kunnioitettaisiin, joten pelkkä oikeuksien myöntäminen ilman vastaavien velvollisuuksien varmistamista, ei ole tae noiden oikeuksien toteutumisesta käytännössä.

Vihonviimeiseksi toistan, että koska sikiö ei voi vaatia oikeuksia, se ei myöskään voi saada niitä muuten kuin aikuisen velvollisuutena. Olkoon sofismi tai ei, mutta näin päättelyni menee. Oikeudet eivät muuta maailmaa oikeudenmukaisemmaksi vaan velvollisuudet.
*
http://www.filosofia.fi/node/4304
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autarkia
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/uutiset-ja-ilmiot/8310

Abortti on aikamme laillistetuin murha

Kuvassa 10 viikkoa vanha abortoitu sikiö. Terapeuttinen abortti tehtiin äidin syövän takia.

1
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen päreeseen Kannanotto [olen tehnyt joitain tarkentavia lisäyksiä ja muutoksia SK:n päreessä julkaisemaani versioon]

Motto:
Sikiöllä ei ole oikeuksia [eikä velvollisuuksia], mutta ihmisellä on yksipuolisia [asymmetrisiä eli ei-perusteltavissa olevia] ja suhteellisen ehdottomia velvollisuuksia sitä kohtaan [vrt. Wittgensteinin ei-propositionaalinen foundationalismi; Varmuudesta].

2
Päreesi kannanotto, SK, sisältää todella rankkoja väitteitä. Ne ovat sinänsä perusteltuja sekä yksipuolisesta perspektiivistä katsottuna ristiriidattomia, mutta eivät mene läpi kuin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa toisen ihmisen väkivaltainen pakottaminen yhdyntään on pelkkä pikku 'vastoinkäyminen' tälle ihmiselle.

Mistä sellaisia yhteiskuntia löytyy nykyään?

Jos nainen tulee raskaaksi raiskauksesta, abortissa ei rangaista viatonta ihmistä, koska sikiö - olkoonkin potentiaali ihminen - ei tiedä siinä vaiheessa mitään viattomuudesta tai syyllisyydestä.

Ja koska sikiö on kognitiivisesti moraalin ja ylipäätään tietoisuuden ulkopuolella, sillä ei voi olla oikeuksia [irrallaan äidistään].

Näin ollen ei myöskään abortti [kuolemanrangaistus] retribuutiona voi aidosti koskea sikiöitä [rankkaa on tämäkin teksti ;/], joskaan kyseistä oikeuksien puutetta ei voi missään tapauksessa käyttää riittävänä perusteena abortin puolustamiseksi.

Syitä abortin kieltämiseen tai sallimiseen ei siis oikeastaan ole edes mahdollista etsiä sikiöstä, koska sikiö ei voi elää ilman äitiään [joka väistämättä joutuu aina puhumaan 'sikiön puolesta - tai sitä vastaan'].

Tämä yksipuolinen symbioosi takaa naiselle päätösvallan varsinkin silloin, kun hän on tullut raskaaksi pakotetun yhdynnän jälkeen [en puutu nyt siihen, että raiskaus voi joskus olla vaikea todistaa raiskaukseksi].

On sitten toinen juttu, kun puhutaan abortista etenkin ehkäisyn korvikkeena [joita suuri osa sosiaalisista syistä tehdyistä aborteista on], mitä en voi hyväksyä.

Tällöin kyseessä on silkka murha, sillä vaikka sikiöllä ei olekaan varsinaisia oikeuksia, niin äidillä ja abortista päättävillä henkilöillä on silti [kuten sanottu] ehdottomia velvollisuuksia sikiötä kohtaan [kyseessä on ns. asymmetrinen velvollisuus].

Kaikkein itsestään selvin abortin puolustus on tietenkin se, että raskaus vaarantaa naisen hengen.
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2011/04/kannanotto.html
http://www.filosofia.fi/node/4304
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti

Eläköön privilegioiden yhteiskunta! - - Uudelleen miksattu ja täydennetty versio

Kuvassa Björn Wahlroos, Jussi Halla-aho ja Rauno Räsänen - mutta missä järjestyksessä?
*
(Kielimafia teki uuden vierailunsa ja täydensi kappaleita sosiaalipalveluiden surkeasta organisoinnista sekä loppuyhteenvedosta. -- Osa II ja PS. - 12.9; viimeisin lisäys loppukappaleisiin - klo: 15.55)
*
I
Ennakkoluuloisen käsitykseni mukaan Jussi Halla-ahon kaltaiset ihmiset ovat ihan oikeasti niitä, jotka rakentavat perimmältään rasistista eli perusteettomien distinktioitten yhteiskuntaa. Siis yhteiskuntaa, joka rakentuu tiettyjen ihmisryhmien muka itsestään selvien = annettujen eli selkokielellä: valheellisesti/virheellisesti perusteltujen privilegioiden varaan.

Valheellisten siksi, että millään ihmisryhmällä ei voi aidosti olla ansaitsematonta etuoikeutta suhteessa toiseen - kuten esim. aatelisarvo ja siihen perustuva paremmuus perittyine diplomaattipasseineen.

Etuoikeus (nykyään erioikeus; wikilinkki sisältää hiukan laajemman määritelmän kuin, mihin etuoikeus-termillä itse viittaan) ja oikeus pitää yrittää selkeästi erottaa toisistaan. Demokratiassa tuo ero kuitenkin hämärtyy ja sen on tarkoituskin hämärtyä (etuoikeuden kustannuksella), mutta pahimmillaan se myös mystifioituu ja siten ideologisoituu (oikeuden kustannuksella).

Privilegio on ominaisuus, joka legitimoidaan (saadaan ja annetaan) yleensä jollain traditionaalisella tai ylipäätään perin abstraktilla ja pääsääntöisesti valtasuhteen mystifioivalla perusteella (rotu, isänmaa, uskonto, tapakulttuuri - jopa vapaus ja tasa-arvo).

Oikeus taas on jotakuinkin (suurin varauksin) demokraattisen (perustellun) päätöksenteon tulos, joka voidaan myös tuon (poliittisen) päätöksenteon puitteissa (äänestysperiaatteella) evätä - mikä on tietysti kovin ongelmallinen asia, kuten nykyäänkin huomataan.

Esimerkiksi vanhusten hoitoa ja heidän kotiapunsa surkeaa tilaa kritisoidaan yleisesti, mutta samalla näistä palveluista kuitenkin - valtuustojen enemmistöpäätöksillä - poistetaan resursseja lopettamalla määrärahoja.

Kotiavun organisointi tökkii Suomessa pahasti - sitä enemmän, mitä enemmän on rationalisoitu, varmennettu laatua, ulkoistettu ja kilpailutettu.

Sosiaalipalveluiden kilpailuttamistavoite sekä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien järjettömän tiukasti eriytetetyt toimenkuvat (= kallista ja usein terveen järjen vastaista työn suunnittelua) esim. juuri kotiavun työtehtävien jaossa ovat nimittäin yhdistyneenä käytäntönä aiheuttaneet sen, että suhteellisesti edulliset avohuollon ratkaisut joudutaan entistä useammin korvaamaan kalliimmalla laitoshoidolla (vaikka tarkoitus oli nimenomaan säästää rahaa!) - - ja/tai että noin 1½ euron 'liikatulon' vuoksi palvelujen ulkopuolelle jääviä puolivammaisia väliinputoajia (joilla ei ole yksityistä apua - esim. sukulaisia) jätetään täysin oman onnensa nojaan - lähes heitteille (ks. osa II).

Voidaan siis täydellä syyllä väittää, että myös uusliberaali demokratia luo privilegioita - rikkaiden privilegioita.

Mutta siihenhän kapitalismi ja uusliberaali 'demokratia' juuri pyrkii.

'Kun tuloerot kasvavat, taloudessa menee hyvin', kuuluu Björn Wahlroosin uskontunnustus (kyseessä tosiaankin on credo - ei fakta).

Kun eri kulttuureja edustavien ryhmien väliset erot pysyvät tarpeeksi suurina, kansalaisilla ja kansalla menee hyvin, voitaisiin puolestaan kärjistetysti muotoilla Jussi Halla-ahon uskontunnustus.

Perimmältään Halla-aho ja Wahlroos ovat siten samassa veneessä. Heillä on sama päämäärä:

Pääoman kasautumisen ja etnis-hierarkisten privilegioiden perustalle rakentuva/rakennettu - selkokielisesti määriteltynä: rasistinen yhteiskunta.
*
II
Hieman kieli poskessa suosittelisin erittäin vakavin perustein, että sosiaali- ja osittain terveysalankin perusammattikoulutukseen pitäisi kehittää radikaalisti ja ennakkoluulottomasti uusi ammattinimike ja koulutuslinja: 'Yleishoitaja'.

Yleishoitajan koulutuksen omaava henkilö saisi tapauskohtaisesti (ei siis automaattisesti ja yleisesti, vaikka hänellä tutkinto ja pätevyys onkin) valmiudet ja valtuudet tehdä vaikkapa 3:a erityyppistä työtehtävää, jotka aiemmin on jaettu 3:lle eri ammatti- ja/tai avustajanimikkeelle.

Paradoksaalista kyllä juuri ammattiliitot ovat olleet markkinatalousvouhottajien ohella pahimpia jarruja sosiaalialan monenlaisten kenttätyötehtävien - ei rationaalistamisessa (se käsite on menettänyt uskottavuutensa myös kunta-alalla) vaan selkokiellä sanottuna 'järjellistämisessä' vanhusten ja vammaisten tarpeista joustavasti, toimivasti ja kokonaisvaltaisesti huolehtivaksi organisaatioksi.

Tätä päämäärää ei saavuteta vain esineellistävän ja laatua laskevan kilpailuttamisen sekä yhteistyökyvyttömän ja laajoista avohuollon visioista piittaamattomien sosiaali- ja terveysalan ammattiliittojen yhteiskunnallisesti yhteistyökyvyttömän edunvalvonnan tietä kulkien.

On valitettavaa, että suurin osa kunnallispoliitikoista tai muistakaan poliitikoista ei tätä ongelmaa ymmärrä tai ei siitä piittaa. Sama välinpitämättömyys näyttäisi pätevän myös sosiaali- ja terveysalan johtajiin! - - Puhutaan kyllä kauniisti, mutta tiukan paikan tullen seisotaan tumput suorina ja äänestetään jopa sellaisten palveluiden lakkauttamisen puolesta, joista on jo tullut niitä välttämättä tarvitseville itsestään selvä ja mahdollisesti jokaviikkoinen käytäntö (palaan aiheeseen tulevissa päreissäni).
*
Äidin (toki isä ja pojatkin tekevät hommia perheessä ;] ja tyttären - ylipäätään omaisten tekemän työn osittaminen ja organisoiminen sosiaalialan piirissä on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi tehtäväksi - ainakin verrattuna siihen tehokkuuteen ja joustavuuteen, miten äidit perheessä asioita parhaimmillaan hoitavat.

Eikö tällainen asiaintila ole jo häpeäksi koko sosiaalialan poliitikoille ja johdolle?! Mitä hemmettiä he tekevät noilla tutkinnoillaan, jos kerran 'edes' äidin perheessä ja ylipäätään omaistensa eteen tekemää työtä ei osata korvata ammattimaisesti?

Kirjoitin sanan 'edes' ironisesti lainausmerkeillä, koska toki äidillinen huolenpito lienee lopulta kaikkein vaikeimmin korvattavaa työtä maailmassa - - ja kuitenkin samalla kaikkein vähiten arvostettua yhteiskunnallisesti - mikä häpeällinen tilanne!
*
PS.
Tämä päre on sisällöltään flawed - viallinen ja säröinen. Jätän sen kirjoitusasun kuitenkin tällaiseksi, koska inspiroiduin käsittelemään asioita, joista tulen vielä kirjoittamaan lisää ja koska uskaltauduin samalla kohtaamaan osan niistä periaatteellisista - vakavista - vaikeuksista, joita tapaus Halla-aho ja politiikkaan liittyvät kysymykset minussa yleisesti herättävät.

Minun on erittäin vaikea pysyä johdonmukaisena juuri tämän teeman alueella ja puitteissa. - - Mutta ehkei se onnistu lopullisesti ja täysin milloinkaan - - keneltäkään.
*
http://www.waveneyvalleyblog.com/2008_05_22_archive.html