April 8, 2010

Kuka on se oikea Johtaja avointa mielipiteen ilmaisua harjoittavalle kansalais-bloggaajalle?

(Booger = räkäpallero)
1
'anonymous kirjoitti edellisessä päreessä:
'minun mielestäni etukonflikti on jo se, etten saa tehdä mitä haluan'
*
Kiteytät esimerkillisesti (joskin luultavasti tahtomattasi) sen, mitä minun mielestäni seuraa siitä sinänsä täysin luovuttamattomasta periaatteesta, että jokainen ihminen saa ja hänen melkein pitääkin sanoa, mitä hän haluaa ja mitä vaatii jopa oikeudekseen (sananvapauden nimissä).

Mutta - jos/kun miljoonat ja taas miljoonat ihmiset alkavat vaatia yksityisille intresseilleen laillista oikeutta ja vaikutusvaltaa ellei peräti privilegioita, niin silloin tämä 'täydellinen/absoluuttinen' sananvapaus lopulta kumoaa itsensä, koska pluralismissaan se väistämättä hajottaa kaiken poliittis-aatteellisen yhtenäisyyden - jättäen samalla markkinatalouskapitalismille ja sen kaupallisille kulutusintresseille suorastaan loistavan maaston edetä.

Kun kaiken lisäksi tiedämme, mikä on nettikeskustelujen yleinen taso ja henki, tilanne muuttuu entistä absurdimmaksi poliittisen sanavapauden merkityksen kannalta. Vähänkin koherentimpien ei-populististen poliittisten aatteiden hahmottuminen muuttuu suorastaan mahdottomaksi tällaisessa hölinässä ja hälinässä.

Äärimmäinen mielipiteiden pluralismi johtaa politiikan rappeutumiseen aatteellis-kommunikatiivisena toimintana - toisin sanoen laajemman poliittisen tahdon rapautumiseen, hajoamiseen ja sulautumiseen mediaviihteeksi sekä itsetarkoitukselliseksi puoluelotoksi vailla muuta ideologiaa kuin suosion kasvattamispyrkimys populistisella strategialla (entisen SMP:n nykyinen jälkeläinen Persu akuuteimpana esimerkkinä).

Yhteisten asioiden (mikäli niitä kaoottisen mielipide-pluralismin jälkeen on siis enää edes olemassa) hoitamiseksi tarvitaan kuitenkin juuri poliittisen tahdon integroitumista ja organisoitumista, ellei sitten eduskunnasta tule lopullisesti finanssiyritystä, joka toteuttaa intressiryhmien toiveita vain oletettujen(mutta kenen?) markkinataloudellisten etunäkökohtien perusteella.

2
Entä miten poliittinen tahto saataisiin organisoitua - tai miten se spontaanisti organisoituu? Kärjistetysti sanottuna yleensä siten, että jostain 'vain' ilmestyy karismaattinen ja sitkeä henkilö, joka personoi itseensä makrotason intressejä eli tietyn poliittisen asenneilmapiirin. Tästä 'ilmestymisestä' sitten (mahdollisesti) seuraa, että kyseisen johtajakandidaatin ajatukset itselleen läheiseksi kokevat, potentiaaliset kannattajat, vähitellen omaksuvat ja ottavat omikseen nuo vasta hahmottumassa olevan poliittisen tahdon periaatteet.

Kun tällainen kokoava ideologinen hahmo ilmaantuu, niin yksittäisten, sattumanvaraisten mielipiteenilmaisujen esittäjät (minä mukaan lukien) reagoivat aina kahdella eri tavalla:

1) He alkavat joko vastustaa kyseistä tyyppiä jatkaen höpötystään puuttuen useinkin epäolennaisuuksiin yrittäessään tuhota tämän johtajaksi muuttuneen henkilön maineen, minkä provokaation tarkoitus on tietysti kyseenalaistaa (monesti vyön alle iskien) hänen poliittinen lahjakkuutensa sekä aatteensa ja siten tietysti estää hänen tulevaisuutensa poliitikkona.

2) Tai päinvastoin (kuten edellä jo esitettiin) - tietty osa mielipiteen ilmaisijoista ryhtyykin seuraamaan tarkemmin, mitä kyseinen tyyppi oikein sanoo ja ääneen ajattelee, eli he ikäänkuin hiljenevät kuuntelemaan häntä - jos ei aivan lopettaen niin ainakin hilliten aiempaa, 'osallistuvaa' kommentointiaan ryhtyen samalla tarkentamaan ja muokkaamaan omia, monista yksittäisistä ja yhteensopimattomistakin intresseistä koostuvia asenteitaan entistä yhteneväisemmiksi tämän johtohahmoksi muuttuvan/muuttuneen henkilön esittämien teesien kanssa, koska ovat alkaneet kokea ne itselleen läheisiksi.

Yksinkertaista? Triviaalia? Mutta totta.

Tällä tavalla ilmaantuvat poliittisen tahdon todelliset organisoijat. Eivät he siis synny suoraan ja kausaalisesti pluralistisen keskustelun ja mielipiteen ilmaisujen kaaoksesta vaan oman lahjakkuutensa ja poliittisen kykynsä ansiosta (esim. Obama) - olkoonkin, että heidän taustallaan saattaa lopulta toimia valtava puolueorganisaatio.

Yhä tylymmin tiivistäen ja yksinkertaistaen: kun poliittisen tahdon integroija ilmestyy näyttämölle ja vakuuttaa lopullisesti erittäin suuren määrän tiettyjä yksilöitä, niin nämä yksilöt eivät enää hoekaan sitä samaa omaa henkilökohtaista mantraansa vaan alkavat toistaa poliittisen johtajansa teemoja sekä iskulauseita, joiden kokevat ilmaisevan akkuraatisti myös heidän omia intressejään.

3
Vaikuttaako kuvaukseni jotenkin tutulta - ehkä jopa demokratian vastaiselta prosessilta? Kuitenkin - pääpiirteissään - juuri näin ilmaantuu/syntyy poliittinen tahto, aate ja ideologia: jonkun erityisen yksilön personoimana - ei ikäänkuin kausaalisena, loputtoman keskustelun summana, lopputuloksena ja (yhteiskunta-)sopimuksena.

(Tietenkin kaikki muutos tapahtuu väistämättä tietyssä yhteiskunnallis-historiallisessa kontekstissa ja asenneilmapiirissä, mutta en painota sitä syytä tässä yhteydessä).

Seuraavaksi pitää tietysti kysyä: miten erottaa pelkät populistit eli perimmältään vallanhimoiset valehtelijat ja demagogit (esim. Mussolini, Hitler, Stalin, joilla toki oli omat ansionsakin) 'vilpittömän, tehokkaan ja oikeudenmukaisen' poliittisen aatteen, muutoksen ja tahdon julistajista (lukija nimetköön tähän omat suosikkinsa ;\)?

Jätin tietoisesti nimeämättä ainuttakaan 'hyvää' poliittista johtajaa, koska emme voi välttää kysymystä siitä, onko tuo erottelu hyvien ja pahojen/huonojen poliittisen tahdon julistajien välillä lopulta mahdotonta (kontingenttia ja subjektiivista), koska kukaan todellinen poliitikko, joka joutuu tekemään suuria päätöksiä, ei voi olla (enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti) tahrimatta käsiään jopa viattomien vereen  ajaessaan omaa ja ehkä myös kannattajiensa(kin) aatetta niin tehokkaasti kuin vain pystyy.
*
http://www.biske.com/blog/?cat=28

12 comments:

en ole tahtomaton said...

johtaja? mihin sinä johtajaa tarvitset? mun isä on toimitusjohtaja. asioita voi toimittaa kuka vaan jonka kanssa joku on samaa mieltä. puheessa on usein johtaja, mutta hänellä on ennalta määrätty mielipide asiasta, aina. eduskunnalla on onneksi vähän vapaampi tarve puhua..mutta olen nähnyt siellä puheen johdattamista nuijan kanssa

ei markkinakapitalismi voi edetä kaikkien puhuessa. koska ihmisten kuunnellessa toisiaan -ei myyjää- he valitsevat sanojaan paremmin.

tuotteita ja yhtiöitä tarvitaan muttei lyhytikäisiä ja huonoja tuotteita. kulutustottumuksia on helppo muutta kun ihmiset ovat toisilleen ystävällisempiä eivätkö kilpaile kellä on uusin apple, pelkästään

ystävällisyys nimittäin kumoaa hurjasti muita tarpeita
ellei peräti kaikki

suomessa on kuulemma mukava mokata nettikeskusteluja. se on myös kateutta, jos ei tunne olevansa tunnustettu.

henki sivistyneemmissä maissa on erilainen. suomessa on kauhan ihania blogeja, hesarin keskustelut tuppaa oleen jyrkkiä, mutteihän se haittaa. suomalaisen sisäinen minä on vähän jyrkkä kun ei ole keskustellut äärivahtoehdoista. kun on ollut meren takana.
: mummielestä..ateenan demokratia ei kestänyt kun kauppa tuli tilalle ja kilpailu, kun yhteinen vihollinen oli voitettu.

tarvitsemme kai vihollisen. minä uskon että asiat meenee niinkun on tarkoitettu.
yhteisiä asioita on mukava hoitaa yhdessä. ei kelan valvonnassa

kehitys on valitettavaa. se on luonnollista ja sitten toivottavaa. neuvostoliitto ei onnistunut koskei se ollut kaupallisesti yhteydessä muuhun maailmaan alun pitäen ja tarpeeksi. se oli suljettu yhteisö. tavallaan maailma kai on suljettu yhteisö niin kuin me nyt sen ajattelemme.

on hyvin miehekästä ajatella tarvitsevansa johtajaa. tai naisellista?

minusta on hyvin yksinkertaista suunnitella ne tarpeet mitä ihmisillä on, ihmisestä käsin. kerätä kaikki data ja suunnitella.

diversity syntyy itsestään. varmaan iso juttu on energiatalous ja kaiken suunittelun lähtökohta

Anonymous said...

siis ei o vaikeeta

Anonymous said...

jaa yksi juttu minkä olen huomannut -uskon johonkin- että kun tekee asioita, joita todella tykkää, niin tuloskin on hyvä

Anonymous said...

emmehän me ole edes puhuneet vielä, meille on vain myyty asioita

Anonymous said...

heiskasen tero sano että han on lapsesta saakka ihmetellyt mihin rahaa tarvitaan. että leivän vois halee kaupasta muuten.
minä olen lapsesta -noin viisi vuotiaasta- ihmetellyt mihin hallituksia tarvitaan kun on asiantuntijoita

Rauno Rasanen said...

anonymous ihmetteli:

'mihin hallituksia tarvitaan kun on asiantuntijoita'

Asiantuntijan pitäisi löytää ja esittää vain tosiasiat, faktat, jotka koskevat ehdotettua suunnitelmaa, jonka poliittinen päättäjä tai firmansa riskeistä vastaava johtaja sitten joko hylkää tai toteuttaa.

Asiantuntijan pitäisi toimia tiedemiehen tavoin, arvovapaasti - mikä ei tietysti koskaan onnistu täydellisesti, sillä tietomme ovat aina jollain tavalla vajavaisia, kehittyviä ja intressipitoisia, emmekä voi milloinkaan samaistua täysin kohteeseen, jota tutkimme metodisen etäisyyden päästä.

Metodi on paradoksi: mahdollistaessaan tiedon saannin kohteesta se samalla estää kohteen täydellisen ymnmärtämisen - matemaattisia metodeja ehkä lukuunottamatta, mutta matematiikka onkin täysin oma symbolipelimaailmansa, joka elää omaa, aistittavasta ja havaittavasta riippumatonta elämäänsä.

Asiantuntija ei siis puutu päätöksen etiikkaan eli poliittiseen valintaan. - Valinnan/päätöksen tekevät juuri poliitikot.

Jos tosiasioista voisi suoraan johtaa pitämisen, niin silloin pelkät asiantuntijat tietenkin voisivat tehdä myös parhaat mahdolliset valinnat/päätökset.

Näin ei siis kuitenkaan ole, ei voi olla eikä tule olemaan.

Poliitikkoja tarvitaankin tavallaan siksi, että faktojen perusteella valitusta 'pitämisestä' (poliittisesta päätöksestä) tulee 'tosiasia'.

Lopuksi on ehdottomasti syytä muistaa, että jos/kun asiantuntija joutuu tekemään päätöksen jonkun projektin toteuttamisesta, niin juuri päätöksenteon, valinnan hetkellä hän ei ole enää asiantuntija vaan poliittis-eettinen toimija - siis viime kädessä 'pitämisen' eli omien arvojensa varassa toimiva subjekti.

dudivie said...

valinnan/päätöksen tekevät juuri poliitikot" mutta niin ei tarvitsisi olla..!:) minulle suoraa demokratiaa,PLEASE : poliitikkoja EI EI EIEIEIEIEIEIEI tarvita

dudivie said...

onko kukaan tutkinut poliitikkojen mielenmuutoksia, rahavirtoja kaikkea sitä
minua örsyttää tällainen ärsyttäminen

Anonymous said...

ihmisillä on ollut niin paljon töitä ettei aikaa ajatella yhteistä hyvää ja niin yhteisestä hyvästä tuli politiikkaa eli tyätä.

3 said...

Etkö sinä näe miten kaikki on organisoitu ylhäältä päin -ihmisten toimesta- ja tapettu jo ennen kuin mitään tapahtuu.

dudivie said...

Raunohan kuulostaa ihan siltä kun Ranskan Aatelisto ennen vallankumousta :0

Rauno Rasanen said...

Ranskan Aatelisto?!

Aika pahan panit. Paljastit minut luokkaviholliseksi. Siis oman itseni enemy'ksi(!?) Vakoojaksi. Kaksoisagentiksi.

Giljotiini odottaa minua sellaisesta 'hämäyksestä'. Ellei Robespierre sitten armahda - mitä se tuskin tulee tekemään.