Onnellisuudesta, evoluutioteoriasta, teismistä

On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja
se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia [Schopenhauer]

....

Onko onnellisuudelle tai ainakin pyrkimykselle syvään ja ehkä jopa toiveikkaaseen mielenrauhaan sitten uskottavaa vaihtoehtoa? Tuskin. Mutta onko tällainenkin ‘onnellisuus’ lopulta asia, johon pitää vain ja nimenomaan ‘uskoa’, jotta voisi ylipäätään elää? Jos näin on, pitää kysyä, pystyykö tiede, ja tässä tapauksessa etenkin evoluutiobiologia, tarjoamaan eettisesti ja eksistentiaalis-metafyysisesti uskottavimman selityksen pyrkimykselle onneen. Jos ei voi, niin ainoa todellinen vaihtoehto kärsimyksen lopettamiselle ja siten itsemurhan/murhan oikeutukselle on teismi. Sen sijaan evoluutiobiologiasta, kuten ei naturalismista ylipäätään, voi päätellä mihinkään intentionaaliseen tai teleologiseen johtopäätökseen ajautumatta ristiriitaan ja epäkoherenssiin naturalismin omien tieteellis-metodologisten lähtökohtien kanssa. Mikäli näin kuitenkin tehdään, kyseessä on ‘parhaimmillaankin’ maaginen science fiction, kuten esim. Richard Dawkinsin ‘itsekkään geenin’ tapaus osoittaa [varsinkin evoluutiobiologit tekevät jatkuvasti vastaavanlaisia eli tahattomasti(?) ‘käänteis-teleologis-intentionaalisia’ virhepäätelmiä]. Tämä ei ole kritiikki itse evoluutioteorian perushypoteesia vastaan, koska se mitä ilmeisimmin on tosi: ihmisen biologinen [mutta ‘vain’ biologinen] kehitys etenee yksinkertaisemmista orgaanisen elämän muodoista monimutkaisempiin [‘materia’ itsessään on kuitenkin empiirisesti tavoittamaton, kuten nykyfysiikka on osoittanut]. Olemassaolon ‘läsnäoloa’ tietoisuutena/tietoisuutta ja eettisiä imperatiiveja sen sijaan ei voida johtaa pelkästään naturalistisista lähtökohdista em. syistä. - - Onnellinen [ainakin teoreettisesti ajatellen] voikin lopulta olla vain se, joka uskoo Jumalaan/transsendenssiin todellisuuden perustana. Muut harhailevat tarkoituksettoman nautinnon tavoittelun orjuudessa.

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

Tästä testistä eivät ainakaan Kokoomuksen uusliberalistisimmat ja Perussuomalaisten konservatiivisimmat edustajat selviä kunnialla

Muiden luonnetta voi helposti arvioida sen perusteella, kuinka he kohtelevat niitä, jotka eivät voi tehdä mitään heidän hyväkseen — [Malcolm Forbes]
*
http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/luonne-erinomaisuus/

Punavihreän liberalismin hölmöilyt osa x

HYVÄNTAHTOISET HÖLMÖT

 

HS.fi 22.2.2014 8:43

 

Arno Kotro

. 

Heille pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.
Tarkoitan niitä uskonnottomia punavihreitä, jotka haluavat luopua elämänkatsomustiedon ja eri uskontojen opetuksesta ja korvata ne yhdellä yhteisellä oppiaineella, jossa esiteltäisiin eri uskontoja.
Kouluihin saatiin viimein 1980-luvulla kovan väännön jälkeen uskonnoista riippumaton katsomusaine, elämänkatsomustieto.
Se oli loistojuttu, koska elämänkatsomustiedossa pähkäillään kysymyksiä, jotka ovat nuorille kaikkein tärkeimpiä: mihin elämänhallinta perustuu, mikä tekee minusta sen mikä olen, millaiseen tietoon voi luottaa, mitä on seksuaalinen tasa-arvo, millaiset aatteet ja arvot ovat nyt nousussa, miten Facebook vaikuttaa maailmankuvaamme. . .
Nyt sitten juuri uskonnottomien tavoitteena on teurastaa tuo mainio oppiaine ja käytännössä vääntää sisällöt taas uskonnollisiksi. Melkoista takapakkia siis.
Kun ottaa huomioon opettajien virkarakenteen ja kirkon vallan, on selvää, että yhteisestä katsomusaineesta tulisi uskontolähtöinen. Se olisi pöhköä, koska uskonnot näyttelevät katsomuskysymyksissä vain vähäistä osaa rivisuomalaiselle.
Mikä ihme siinä on, että maailmankatsomuksellisia teemoja lähestytään niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin virallisissa arvokyselyissä enimmäkseen uskonnottomasti, mutta kun mennään koulun ovesta sisään, ruvetaan puhumaan uskonnoista?
Jos tunnilla pohditaan vaikka sitä, mikä on ihminen, lähestymistapoja löytyy paljon: Mitä meille opettaa ihmisestä biologia, historia, filosofia ja psykologia? Entä millaisia ihmiskuvia tarjoavat elokuvat, rocklyriikka, mainokset, uutiset?
Mukaan tarvitaan tietysti myös uskonnolliset näkökulmat, mutta ne eivät ole koko juttu. Ne ovat vain pieni osa.
Myönnetään. Nykysysteemi on ajautumassa umpikujaan, koska omaa opetusta vaativia uskonnollisia ryhmiä on niin paljon.
Ja olipa järjestely mikä tahansa, on tärkeää, että opiskelijat saavat riittävät perustiedot suurista uskonnoista.
Jospa säilyttäisimme uskonnon ja elämänkatsomustiedon omina oppiaineina, mutta yhdistäisimme eri uskontojen opetuksen yhteiseksi uskontotiedoksi, ja kaikkien pitäisi opiskella kumpaakin?
.
Arno Kotro hs.ihmiset@hs.fi
Kirjoittaja on lukion opettaja.
*
http://www.hs.fi/ihmiset/Hyv%C3%A4ntahtoiset+h%C3%B6lm%C3%B6t/a1392969013262?ref=hs-hitaat-e-1
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Kotro

Viisaudesta

Monien asioiden opettelu ei tee viisaammaksi [Herakleitos].

....

Todellinen viisaus on tajua siitä, mikä on se kokonaisuus, jonka osat muodostavat ~ mikä on ykseyttä moninaisuudessa ~ mikä on tärkeintä elämässä.

*

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Huomautus optimistille

Lakkaat pelkäämästä, jos luovut toivosta [Herakleitos]

*

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Olen väsynyt lauluni valheeseen

Rauhattoman rukous

.
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan,
olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on elämän taakka.
Minä kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
minä kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.
.
Me soudamme haahta haurasta,
min ympäri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toista pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyynelettä?
.
Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sa kohtasit
jo aika on hyvästi heittää.
Ketä hellimmin tänään sa rakastit,
sen huomenna hauta peittää.
......
Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor’ ole koskaan ollut.
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.
.
Eino Leino
*
http://runosto.net/eino-leino/hiihtajan-virsia/rauhattoman-rukous/

Kommentti teismistä ym.

Tapsa kysyi edellisessä päreessäni: ‘Onko tämä teismiä? Eikö siihen kuulukaan persoonallista Jumalaa?’

.

Aiheellinen kysymys. Tämä on asia, johon oli tarkoitus palata jossain vaiheessa. Sanon tässä kuitenkin sen verran, että mm. aasialaiseen uskonnollisuuteen erikoistuneen Hart’n klassinen platonistisyyppinen kristillisyys ja jumalakäsitys on selvästi lähempänä ‘itämaisia’ uskontoja [hindulaisuus] kuin [Platoninkin kuvaamaa] demiurgia eli ‘tekijäjumalaa’ [käsityöläistä] tai juutalaista ‘käskijäjumalaa, [tahtovaa Persoonaa]’, jotka molemmat ovat perimmältään antropomorfistisia projektioita, eivät niinkään transsendenttista todellisuutta, joka ikään kuin väistämättä on läsnä kaikessa kokemuksessamme ja tietoisuudessamme. - - Kristinuskon tarinassa [kyseessä on siis ‘vain’ yksi (joskin kristitylle tärkein) ‘suuri kertomus’ monista] transsendenttinen [hyvän ja pahan ‘tuolla puolen’ oleva] todellisuus [Jumala] tulee kuitenkin ihmiseksi eli inkarnoituu = personoituu ihmisenä/ihmisessä eli Jeesuksen hahmossa ja juuri tämä Jeesuksen kaksinainen luonne Jumalana/ihmisenä [nimenomaan jumal-ihmisenä (varhaisen kristinuskon käsitys, ortodoksinen kirkko), ei ihmis-jumalana (vrt. reformaation ja liberaaliteologian Jeesus eettisenä ‘yli-ihmisenä’)], on kristillisen teismin perimmäinen lähtökohta [näin olen antanut itseni ymmärtää ja tulkita, joskaan en väitä Hartin näin sanoneen, koska ‘The Experience of God’ kirjan lukeminen on kesken]. - - Toistan: kristillisen teismin perusta on siis Jeesuksessa/Kristuksessa, mutta Hartille transsendentti Jumala itsessään ei ole ‘antropomorfinen/ihmismäinen demiurgi-käskijä-persoona’ vaan olemassaolon, tietoisuuden ja [käsitteellisesti määritellyn hyvän ja pahan ‘tuolla puolen’ olevan] kauneuden/rakkauden perusta. - - Hart edustaa myös antiikin kreikkalaisessa maailmassa tunnettua divine apathy-kantaa, jonka mukaan Jumala ei kärsi ihmiskunnan puolesta [juutalaisuudessa ‘Jumalan kärsimys’ ymmärretään lähes päinvastaisella tavalla]. Tämä on  varsin kiistelty kanta etenkin modernissa reformaation jälkeisessä teologiassa. [Hartiin on syytä palata myöhemmin monestakin syystä].

......

Panteismin koen vielä triviaalimmaksi kuin buddhalaisuuden. Panteismissa palvotaan persoonatonta luontoa [esim. ‘kaukaisia tai läheisiä kiviä’ ;\], mutta pyhyydeksi mielletyn kauneuden kokemus on väistämättä aina ihmisen persoonallisesti kokemaa, ei itse luonnosta jotenkin naturalistisella välittömyydellä seuraavaa ja heijastuvaa [*]. - - Buddhalaisuutta taas pidän perimmältään pelagiolaisena itsepelastuksen projektina, joka on täysin triviaalin karma-arpapelin armoilla [koska triviaali syy-seuraussuhde ei sisällä eettistä tarkoitusta], niin sympaattis-empaattisia säälin/myötätunnon motiiveja kuin buddhalainen haluaakin toteuttaa suhteessaan toisiin ihmisiin [pelastuakseen eli päästäkseen nirvanaan; boddhisatvat tosin ovat merkillisen ‘epälooginen’ ja lähes epäuskottava poikkeus kyseisestä projektista, koska he uskomattoman epäitsekkäästi ‘kieltäytyvät’ lopullisesta [jo 'annetusta'] pelastuksestaan (nirvanasta) toisten ihmisen auttamisen tähden (miksi kaikki buddhalaiset eivät 'toimi' kuin boddhisatvat vaan ovat suin päin menossa nirvanaan, jos vain karma 'sallii'?)].

.

[*] Naturalismista ei ilman 'piilo-teleologista' oletusta [esim. evoluutioteoria: kelvollisimpien (fittest) luonnollinen valikoituminen on triviaa, jota käytetään eksplisiittisesti funktionaalisena mutta implisiittisesti teleologisena/päämääräisenä selityksenä (käänteinen teleologia)] tai muuta kategorista päättelyvirhettä seuraa mitään transsendentaalista [kuten kauneutta], koska se on eksaktia kausaalista deskriptiota eikä kuvaa todellisuutta itsessään vaan ilmiöitten [metodisidonnaisia] syysuhteita [mittaava metodi ja mitattava todellisuus ovat kategorisesti eri asioita; todennäköisyydet eivät muuta tätä loogista välttämättömyyttä miksikään].

.

PS. Kirjoitin tämän ennen kuin luin Kullervon lähettämän selkeän, selväjärkisen ja ymmärrettävän kommentin [edellisessä päreessä]. Olen hänen kanssaan jotakuinkin samaa mieltä omassa 'teksti-piikkilanka-päreessäni'.

.

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/02/jospa-uskoisin.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Divine_apathy

http://fi.wikipedia.org/wiki/Platonismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Platonism#Christianity_and_Platonism

http://kullervon.wordpress.com/2013/11/10/david-bentley-hart-the-experience-of-god/

Jos[pa] uskoisin

Jos panteismi [mm. Spinoza, Goethe, Einstein] on kohteliaista ateismia, niin fideismi [mm. Tertullianus, Pascal, Kant[?], Kierkegaard, Wittgenstein[?], William James on melko 'epätoivoista' teismiä. Itse valitsen mieluummin David Bentley Hartin klassisen kristillisen teismin kuin mitään uskonpuhdistuksen jälkeistä modernin filosofian, humanismin, teismin ja ateismin liberaalia sekasotkua – jos siis uskoisin. Panteismin koen sen sijaan yhtä triviaaliksi kuin kaiken 'muunkin' luonnontieteen.
.

Hartin mukaan sellaista J/jumalaa, jonka olemassaolo uusateistien [esim. Dawkins ja Dennet] mielestä on erittäin epätodennäköistä, ei ole eikä edes voi olla olemassa, ja sen vuoksi he eivät tule kumonneeksi muuta kuin omat väärinkäsityksensä. Kreationistien tavoin uusateistit ovat ymmärtäneet J/jumalan demiurgiksi eli jonkinlaiseksi käsityöläiseksi tai kellosepäksi [Intelligent Designer], joka on suunnitellut maailman luonnonlakien [tai ikuisten ideoiden] mukaisesti. Hartille transsendentti Jumala ei kuitenkaan ole ideoista/luonnonlaeista riippuvainen muttei myöskään ristiriidassa niiden kanssa. 'Hän' ei ole ‘empiirinen syy’, ‘käsitteellinen olio’ tai ‘erisnimi-persoona’ vaan kaikessa ikuisesti ‘läsnä oleva’ olemassaolon, tietoisuuden ja kauneuden/rakkauden perusta [ja siinä mielessä myös alkuperä eikä vain tietty fysikaalinen syy]. Sellaisen Jumalan voi kokea, mutta ‘häntä’ on mahdoton verifioida empiirisesti tai kieltää loogisesti, vaikka tietenkään ‘häneen’ ei tarvitse uskoa. [Hartin jumalakäsityksestä lisää joskus myöhemmin].

.

II

David Bentley Hart; Being, Consciousness, Bliss: Beauty as Knowledge of God

.
David Bentley Hart, is an Orthodox theologian, philosopher, and cultural commentator, whose specialties include philosophical theology, patristics, and aesthetics. Hart has been published in various periodicals including, Pro Ecclesia, The Scottish Journal of Theology, First Things, and The New Criterion. He has taught at the University of Virginia, the University of St. Thomas, Duke Divinity School, and Loyola College in Baltimore. Hart is the author of seven books including Beauty of the Infinite: The Aesthetics of Christian Truth (Eerdmans, 2004), which has been lauded by The Christian Century as "one of the most brilliant works by an American theologian in the past ten years." His two most recent books are The Doors of the Sea: Where Was God in the Tsunami? (Eerdmans, 2011), and The Devil and Pierre Gernet: Stories, his first work of fiction (Eerdmans, 2012).

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Pantheism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Panteismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Fideism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://www.amazon.co.uk/David-Bentley-Hart/e/B001JRTRC0

http://www.theguardian.com/news/oliver-burkeman-s-blog/2014/jan/14/the-theology-book-atheists-should-read

http://en.wikipedia.org/wiki/Intelligent_design

http://en.wikipedia.org/wiki/Intelligent_designer

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lyk%C3%A4s_suunnittelija

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lyk%C3%A4s_suunnittelu

http://www.youtube.com/watch?v=uPwnE_DNgBw

Sähköpostia blogikommentaattorille [täydennetty versio]

Hei

 

Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen: Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen ‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi. Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan ‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].

.......

Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä] verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös ‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].

*

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-109-8

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Holismi

Tunne itsesi, ymmärrä siis, mitä muissa halveksit ja miksi

Kaikki, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä tuntemaan itsemme [Carl Jung]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/viisaus-aforismeja-mietelauseita/

Ajattelua ei voi korvata lukemisella eikä ajattelemaan opita vain lukemalla

Tämä on monen lukeneen henkilön osa: he ovat lukeneet itsensä tyhmiksi [Schopenhauer].

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/viisaus-aforismeja-mietelauseita/

Kuolema yksilöi ihmisen

Heideggerilla kuolema yksilöi ihmisen itselleen ja ravistelee hänet hänet irti das Manin todellisuudesta. Ihminen on kohti kuolemaa oleva [Zein-zum-Tode].

....

Ironinen kysymys/huomautus 1900-luvun omaperäisimmälle ja ehkä merkittävimmälle filosofille. Merkitsisikö ikuinen elämä yksilöllisyyden kuolemaa eli paradoksaalisesti ‘maailmansielun’ [Atman, terv. Schopenhauerin villakoiralle] muuttumista ‘kollektiiviseksi’ ihmiseksi/ihmisyydeksi teknonaturalistisen kehityksen kautta?! Kyseessä olisi joko eräänlainen ‘nirvana naturalized’ tai zombie-tilaa muistuttava oleminen. Ainakin tämä kehitys [mikäli uskomme kirjaimellisesti] murskaisi lopullisesti myös yksilöruumiin ylösnousemukseen uskovan kristillisen dogmatiikan. 

*

http://files.kotisivukone.com/finevision.kotisivukone.com/tiedostot/kalliokiipeily.pdf

http://files.kotisivukone.com/finevision.kotisivukone.com/tiedostot/vaitos2.pdf

http://www.helsinki.fi/lapinlahti/mika_federley.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger

http://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology

http://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology#.27The_One.27_.2F_.27the_They.27

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer

http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer

Onnelliset ihmiset

Onnelliset ihmiset ovat odottaneet elämältä vähemmän [Brana Crncevic]

.....

Sen sijaan kaikkein onnellisimmat ihmiset eli ne, jotka ovat jo varhain oivaltaneet, että elämän onni on kuin kulutusluotto, jota ei pysty koskaan maksamaan takaisin jatkuvasti nousevien korkojen takia, eivät odota elämältä mitään eivätkä näin ollen myöskään ota tuota heille miltei väkisin tyrkytettyä lainaa. Tällaiset ihmiset eivät tosin elä ‘normaalia’ elämää vaan katoavat lähes näkymättömiin, joko radikaalin maailmasta vetäytymisen tai kuoleman kautta...

*

http://aforismi.nettisivu.org/onni/

 

Poleemista improvisointia onnesta ja ihmisen luonteesta

Onni! Voi, se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti [Ernest Hemingway]

.....

Vahvistavan poikkeuksen tästä Hemingwayn lausumasta tekee besserwisser, joka muistaa kaiken ja pitää itseään onnellisena myös sen vuoksi. Oletan kuitenkin, että besserwissereillä on vaikeuksia suunnata ajatuksiaan johdonmukaisesti mihinkään suuntaan: näin he ikään kuin pelastavat itsensä ‘ajattelemiselta’, joka on usein paitsi vaivalloista myös sitouttavaa. Besserwisser ei kuitenkaan halua sitoutua: riippumattomuus on hänen luontonsa mukaista: olla evidenssin suhteen ‘sokea’ kuin tuomari, jolta vaaditaan ehdotonta puolueettomuutta, jotta oikeus toteutuisi. No, oikeus kyllä aina toteutuu, mutta ihmettelen vain, miten tuomari kykenee olemaan oikeudenmukainen, jos hän ei sitoudu mihinkään evidenssiin henkilökohtaisesti: miten hän ylipäätään pystyy jakamaan tuomioita, jos hän vain etsimällä etsii uutta informaatiota/evidenssiä. Ehkäpä tuomitseminen onkin besserwisser-tuomarille sivuseikka: ehkä hän heittäisi mieluummin lanttia kuin sanoisi olevansa ‘oikeasti’ jotain mieltä päätettävästä asiasta eli joutuisi itse ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Luulenpa siis, että hän ihan oikeasti heittää lanttia tai arpoo päätöksen eri evidenssien kesken. - - Haluan vain hieman kärjistää ja sanoa, että oikeudenmukaisuus ei ole puolueettomuutta vaan tietty luonteen ‘ominaisuus’: karaktääri; - - puolueellisuutta sanoisi joku, mutta juuri näinhän asia tavallaan on: vain ihminen, jolla on taju koomisesta, osaa nauraa tai olla huvittava; samoin ihmisellä, joka vilpittömästi uskoo Jumalaan, täytyy olla taju pyhyydestä. Niinpä myös tuomarilla, joka on oikeudenmukainen, täytyy olla viime kädessä luontainen taju oikeasta ja väärästä, mikä vaatii tietynlaista luonnetta. Mutta besserwisserillä tuomarina ei tällaista tajua voi olla. Hän vain kerää loputtomiin informaatiota, kunnes on kuitenkin pakko päättää eli hänen tapauksessaan: heittää lanttia: kruuna vai klaava. Mieluiten besserwisser tietysti valitsisi molemmat tai sen, minkä arpa näyttää ja tämän vuoksi hänestä ei ole johdonmukaista linjaa noudattavaksi päättäjäksi; - - itse asiassa hän vaikuttaisi olevan pikemminkin näennäisrohkea pelkuri, siinä mielessä kuin kaikki vähäistäkin ääntä, liikettä, ärsykettä ja ylipäätään merkillistä havaintoa räksyttävät koirat ovat pelkureita [hymiö].

*

http://aforismi.nettisivu.org/onni/