Poleemista improvisointia onnesta ja ihmisen luonteesta

Onni! Voi, se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti [Ernest Hemingway]

.....

Vahvistavan poikkeuksen tästä Hemingwayn lausumasta tekee besserwisser, joka muistaa kaiken ja pitää itseään onnellisena myös sen vuoksi. Oletan kuitenkin, että besserwissereillä on vaikeuksia suunnata ajatuksiaan johdonmukaisesti mihinkään suuntaan: näin he ikään kuin pelastavat itsensä ‘ajattelemiselta’, joka on usein paitsi vaivalloista myös sitouttavaa. Besserwisser ei kuitenkaan halua sitoutua: riippumattomuus on hänen luontonsa mukaista: olla evidenssin suhteen ‘sokea’ kuin tuomari, jolta vaaditaan ehdotonta puolueettomuutta, jotta oikeus toteutuisi. No, oikeus kyllä aina toteutuu, mutta ihmettelen vain, miten tuomari kykenee olemaan oikeudenmukainen, jos hän ei sitoudu mihinkään evidenssiin henkilökohtaisesti: miten hän ylipäätään pystyy jakamaan tuomioita, jos hän vain etsimällä etsii uutta informaatiota/evidenssiä. Ehkäpä tuomitseminen onkin besserwisser-tuomarille sivuseikka: ehkä hän heittäisi mieluummin lanttia kuin sanoisi olevansa ‘oikeasti’ jotain mieltä päätettävästä asiasta eli joutuisi itse ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Luulenpa siis, että hän ihan oikeasti heittää lanttia tai arpoo päätöksen eri evidenssien kesken. - - Haluan vain hieman kärjistää ja sanoa, että oikeudenmukaisuus ei ole puolueettomuutta vaan tietty luonteen ‘ominaisuus’: karaktääri; - - puolueellisuutta sanoisi joku, mutta juuri näinhän asia tavallaan on: vain ihminen, jolla on taju koomisesta, osaa nauraa tai olla huvittava; samoin ihmisellä, joka vilpittömästi uskoo Jumalaan, täytyy olla taju pyhyydestä. Niinpä myös tuomarilla, joka on oikeudenmukainen, täytyy olla viime kädessä luontainen taju oikeasta ja väärästä, mikä vaatii tietynlaista luonnetta. Mutta besserwisserillä tuomarina ei tällaista tajua voi olla. Hän vain kerää loputtomiin informaatiota, kunnes on kuitenkin pakko päättää eli hänen tapauksessaan: heittää lanttia: kruuna vai klaava. Mieluiten besserwisser tietysti valitsisi molemmat tai sen, minkä arpa näyttää ja tämän vuoksi hänestä ei ole johdonmukaista linjaa noudattavaksi päättäjäksi; - - itse asiassa hän vaikuttaisi olevan pikemminkin näennäisrohkea pelkuri, siinä mielessä kuin kaikki vähäistäkin ääntä, liikettä, ärsykettä ja ylipäätään merkillistä havaintoa räksyttävät koirat ovat pelkureita [hymiö].

*

http://aforismi.nettisivu.org/onni/