Heideggerilla kuolema yksilöi ihmisen
itselleen ja ravistelee hänet hänet irti das Manin todellisuudesta. Ihminen on
kohti kuolemaa oleva [Zein-zum-Tode].
....
Ironinen kysymys/huomautus 1900-luvun
omaperäisimmälle ja ehkä merkittävimmälle filosofille. Merkitsisikö ikuinen
elämä yksilöllisyyden kuolemaa eli paradoksaalisesti ‘maailmansielun’ [Atman,
terv. Schopenhauerin villakoiralle] muuttumista ‘kollektiiviseksi’
ihmiseksi/ihmisyydeksi teknonaturalistisen kehityksen kautta?! Kyseessä olisi
joko eräänlainen ‘nirvana naturalized’ tai zombie-tilaa muistuttava oleminen. Ainakin tämä kehitys [mikäli uskomme
kirjaimellisesti] murskaisi lopullisesti myös yksilöruumiin ylösnousemukseen uskovan kristillisen
dogmatiikan.
*
No comments:
Post a Comment