Jos panteismi [mm. Spinoza, Goethe, Einstein] on
kohteliaista ateismia, niin fideismi [mm. Tertullianus, Pascal, Kant[?], Kierkegaard, Wittgenstein[?], William James on melko 'epätoivoista' teismiä.
Itse valitsen mieluummin David Bentley Hartin klassisen kristillisen teismin
kuin mitään uskonpuhdistuksen jälkeistä modernin filosofian, humanismin, teismin
ja ateismin liberaalia sekasotkua – jos siis uskoisin. Panteismin koen sen sijaan yhtä triviaaliksi kuin kaiken 'muunkin' luonnontieteen.
.
.
Hartin mukaan sellaista J/jumalaa, jonka
olemassaolo uusateistien [esim. Dawkins ja Dennet] mielestä on erittäin
epätodennäköistä, ei ole eikä edes voi olla olemassa, ja sen vuoksi he eivät
tule kumonneeksi muuta kuin omat väärinkäsityksensä. Kreationistien tavoin
uusateistit ovat ymmärtäneet J/jumalan demiurgiksi eli jonkinlaiseksi
käsityöläiseksi tai kellosepäksi [Intelligent Designer], joka on suunnitellut
maailman luonnonlakien [tai ikuisten ideoiden] mukaisesti. Hartille
transsendentti Jumala ei kuitenkaan ole ideoista/luonnonlaeista riippuvainen muttei myöskään ristiriidassa niiden kanssa. 'Hän' ei ole ‘empiirinen syy’,
‘käsitteellinen olio’ tai ‘erisnimi-persoona’ vaan kaikessa ikuisesti ‘läsnä oleva’ olemassaolon, tietoisuuden ja kauneuden/rakkauden perusta [ja siinä mielessä myös alkuperä eikä vain tietty fysikaalinen syy]. Sellaisen Jumalan voi kokea, mutta
‘häntä’ on mahdoton verifioida empiirisesti tai kieltää loogisesti, vaikka
tietenkään ‘häneen’ ei tarvitse uskoa. [Hartin jumalakäsityksestä
lisää joskus myöhemmin].
.
II
David Bentley Hart; Being, Consciousness,
Bliss: Beauty as Knowledge of God
.David Bentley Hart, is an Orthodox theologian, philosopher, and cultural commentator, whose specialties include philosophical theology, patristics, and aesthetics. Hart has been published in various periodicals including, Pro Ecclesia, The Scottish Journal of Theology, First Things, and The New Criterion. He has taught at the University of Virginia, the University of St. Thomas, Duke Divinity School, and Loyola College in Baltimore. Hart is the author of seven books including Beauty of the Infinite: The Aesthetics of Christian Truth (Eerdmans, 2004), which has been lauded by The Christian Century as "one of the most brilliant works by an American theologian in the past ten years." His two most recent books are The Doors of the Sea: Where Was God in the Tsunami? (Eerdmans, 2011), and The Devil and Pierre Gernet: Stories, his first work of fiction (Eerdmans, 2012).
*
http://www.theguardian.com/news/oliver-burkeman-s-blog/2014/jan/14/the-theology-book-atheists-should-read
6 comments:
Olen tehnyt ja teen tarpeen mukaan tarkennuksia tekstiin.
David Bentley Hartin käsitys Jumalasta on todellakin jollakin syvällisellä tavalla vetoava. Hänen kirjoituksensa on muutenkin avanneet minulle aivan toisenlaisen näkökulman keskiajan ja antiikin ajan teologiaan ja tieteeseen. Oikeastaan ne ovat muuttanut aivan kokonaan käsitykseni länsimaisesta kulttuurista.
,
"...kaikessa ikuisesti ‘läsnä oleva’ olemassaolon, tietoisuuden ja kauneuden/rakkauden perusta [ja siinä mielessä myös alkuperä..."
Onko tämä teismiä? Eikö siihen kuulukaan persoonallista Jumalaa?
Olen tähän asti kuvitellut tuon kuvaavan nimenomaan panteismia - "kohteliasta ateismia" (hyvin sanottu!) - siksi tunnustautunut panteistiksi silloin, kun siihen on ollut tarvetta.
Mielestäni Hart kuvaa sitä jumaluuden yleisempää käsitettä, joka on kaiken taustalla. Persoonallinen Jumala on vain se tapa, jolla Jumala ilmenee ihmiselle. Voidaan sanoa, että Hän on myös persoonallinen Jumala, koska ihminen pystyy kokemaan jonkin osan Hänestä. Mutta olisi täysin järjenvastaista ajatella nykypäivänä, että Jumala olisi "persoona", että Jumalalla olisi vaikkapa parta tai että Jumala loi maailman seitsemässä päivässä. Toki joku voi ajatella näin, ja ainakin jotkut ns. uusateistit haluavat yleistää tämän kaikkien uskovaisten ajatteluksi. Yhtä johdonmukaista olisi mennä kyselemään kadunmiehen käsityksiä kvanttimekaniikasta ja julistaa, että tätä se tiede on.
Jumala on siis kaiken taustalla, perustana. Panteismissa taas Jumala on itse maailma, ei sen syy. Näin minä nämä käsitteet olen ymmärtänyt.
Kullervo selittää asian niin viisaasti, että minäkin ymmärrän - ja huomaan olevani jopa samaa mieltäkin.
Etenkin tuo "persoonallisen" selitys on hyvä. Toisaalta viimeisen kappaleen perusteella totean olevani sittenkin panteisti. (Sillä oletuksella, että jotakin on - mielestäni tilanne on yhä 50/50.)
Täytyy nyt katsoa, miten Rane kehitti asiaa uusimmassa päreessä.
Post a Comment