Ensimmäinen trolli

‘Tiedän, etten tiedä mitään’, väitti Ateenan paarma-trolli Sokrates pyörien kielen itseensä viittaavassa kehässä kuin häntäänsä syövä käärme. Tietenkin tämä väite oli myös trolli-ironiaa, mutta eikö Sokrateen olisi, ollakseen loppuun asti täysin tarkka loogisesti, pitänyt ilman ironiaa sanoa, ettei hän voi tietää nimenomaan sitä, voiko hän tietää vai eikö voi? Ei olisi, koska jos emme voi tietää, ettemme voi tietää, niin mikä on se objektiivinen kriteeri, josta käsin tämä väite olisi tosi? Toisin sanoen - väittämällä mitä tahansa tietämisestä myös ei-tietämisen muodossa, meidän on aina jo tiedettävä [kielellis-loogisen ajattelun transsendentaalisen alkuehdon varassa] enemmän kuin väitämme, jotta väite niin tiedosta kuin tietämättömyydestä ylipäätään olisi mahdollista esittää [vrt. Kantin antinomiat]. 
.
Edes Bertrand Russellin yritys ratkaista tämänkaltainen [valehtelijan] paradoksi tyyppiteoriallaan ei ole mikään ratkaisu vaan [metakriteerien] regressio [nihilismi]. Todettakoon vielä, ettei Russellin määrättyjen kuvausten teoria auta tässä edes sen vertaa kuin tyyppiteoria, joka on yleisemmän tason ratkaisuyritys määrättyjen kuvausten edustamaan loogiseen atomismiin, joka [sekin] johtaa kielellis-käsitteelliseen nihilismiin [etenkin Wittgensteinin episteeminen 'fideismi' ja postmoderni relativismi]. 
*
Matemaatikot [etenkin todennäköisyyslaskenta ja tilastotiede] ovat jälleen asia erikseen, koska en ole nyt[kään] kiinnostunut induktiivisista yleistyksistä vaan muodollisesti pätevästä päättelystä.
*
Habermasin kantilainen sensus communis [vrt. Rousseaun yleistahto] päätösten konsensuksena tai Rawlsin 'kantilais-utilitaristisesti säädetty/lty'  yhteiskunnallisten päätösten refleksiivinen tasapaino intersubjektiivisen järjen toiminnallisena ideaalina sen sijaan vaativat [jopa vastoin Habermasin ja Rawlsin teorisointeja] toteutuakseen ennenkaikkea poliittis-strategista tahtoa, johon Habermasin preferoima diskussi-eettinen ohjeistus [järjen 'tapakasvatuskurssi'] suhteutuu kuin teennäisen muodollinen etiketti raadolliseen valtadiplomatiaan. Niinpä Foucault'n tieto/valta-'symbioosi' on mielestäni realistisempi [joskin nominalistisessa positivismissaan 'trans-reduktionistisesti kaoottinen (valta tulee kaikkialta kaikkialle dispositiivina)] lähtökohta yhteiskunnallisen tietoisuuden/järjen käytäntöjen ymmärtämiseen kuin Habermasin ja Rawlsin kaavamaiset - jopa idealistiset mallit.

.

2

Jatkopäre on sitaatti Timo Airaksisen kirjasta Ihmiskoneen tulevaisuus.

.

Autenttisuutta etsimässä

.

Aitouden arvoitukset

[...]

Tekniikan piirissä on monenlaista epäaitoutta. Yksi hauskimmista tavoista on rikkoa aitouden normia on peikkona oleminen [trolling]. Internetin keskustelupalstalle ilmestyy peikko, joka esittää omituisia ja törkeitä väitteitä. Muut keskustelijat ottavat peikon tosissaan ja alkavat väittää vastaan tai kehittelemään hänen ajatuksiaan. Koko palsta menee sekaisin ja menettää otteensa oikeisiin ja vakavasti otettaviin aiheisiin. Peikko suljetaan ulos, ja hän siirtyy seuraavalle palstalle. Internet on omiaan luoman ja vahvistamaan tällaista toimintaa, koska jokainen esiintyy ilman identiteettiä, vapaasti, nopeasti ja kaikkien edessä. Kukaan ei ole aidosti oma itsensä. 

.

Peikon kohtalo painetun lehden yleisönosastossa on tyly, koska toimittaja ei julkaise hänen kirjeitään. Lisäksi kirjeen vaikutus on heikko, vaikka se julkaistaisiin, koska mitään kirjetulvaa ei ole odotettavissa. Internetin peikko on epäaito vieras epäaidossa ympäristössä, ja hänen olemassaolonsa pilkkaa Internetin juurtumista gutenbergiläiseen ympäristöön ja keskustelun normistoon. Vaikka peikko onkin verkon alempi elämänmuoto, peikkoa tarvitaan, vaikkakin van pilkkaamaan ja osoittamaan kaiken uuden perimmäinen perinteisyys.

.

Koska Internet on uusi agora eli tori, kannattaa pitää mielessä, että Sokrates oli ensimmäinen peikko. Siksi hänen tuomittiin kuolemaan, eikä ole mitään näyttöä, että hänen kuolemaansa olisi surtu pienen ystäväpiirin ulkopuolella. Sokrateen tapa keskustella merkitsi omituisten ja mahdottomien väitteiden esittämistä ja ihmisten vetämistä mukaan keskusteluun. Tuloksena oli pitkiä ja omituisia väittelyitä ilman mitään tulosta. Ratkaisuun ei päästy, mutta Sokrates nöyryytti keskustelukumppaninsa perusteellisesti. Hänen kuolematon maineensa perustuu siihen, että kukin meistä haluaisi olla yhtä törkeä ja ylivoimaisen menestyksekäs peikko kuin Sokrates. 

.

Tietysti Platon esimerkiksi tuomitsee Sokrateen suulla kaikki taiteet, koska ne väärentävät todellisuutta. Silti hän sallii valtion sankareiden ylistyslaulut, vaikka ne väärentävät todellisuutta kaikkein eniten. Taiteiden kielto Ateenassa esitettynä on peikon puhetta.

.

[s.199-200] – sitaattisarja jatkuu

*

http://wsoy.fi/yk/products/show/27430

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Airaksinen

http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/arkisto/viikko0907.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Was_Socrates_A_Troll

https://encyclopediadramatica.se/Socrates

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/09/tunteet-tietoisuus-aivot-ja-emergenssi.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/09/tekniikan-olemus-ei-ole-mitaan-teknista.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofinen_analyysi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_paradoksi

http://englishare.net/academic/day_5.htm