Creedence Clearwater Revival: Cottonfields
*
Päre on sitaatti Heikki Kirkisen kirjasta
Termiitti vai enkeli? Ajatuksia kulttuurievoluutiosta.
*
Henkien taistelu
orjuudesta
[....]
Henkien kamppailu orjuudesta kiihtyi. Metodistinen kirkko
alkoi avoimesti vaatia orjuuden poistamista kokonaan. Englannin hallitus otti
emansipaation eli orjien vapauttamisen ohjelmaansa 1823, ja liike sai
kannattajia myös parlamentissa. Useat siirtolaisten edustajat olivat valmiit
hyväksymään emansipaation, toiset vastustivat pakkoa siihen ja vaativat
vapaaehtoisuutta.
.
Vuonna 1833 Englannin parlamentti hyväksyi orjien
vapauttamisen [Emancipation Act] ja vastustajat näyttivät tyytyvän siihen, muut
maat eivät vieläkään tulleet mukaan. Tilanteen tekopyhyyttä korosti v. 1845
Lordi Macaulay moittien brasilialaisen sokerin tuontilupaa Englantiin, ei
käyttöä vaan jalostamista varten.
.
‘Me tuotamme kirottua tavaraa, maksamme siitä
tullin, käytämme parhaan taitomme ja tekniikkamme jalostaaksemme sen enemmän
suuta ja silmää miellyttäväksi, [.....], lähetämme sitä kaikkiin Italian ja
Saksan kahviloihin ja otamme kaikesta tästä voittoa. Sitten otamme farisealaisen
ilmeen ja kiitämme Jumalaa siitä, että emme ole noiden syntisten italialaisten
ja saksalaisten kaltaisia, jotka eivät arkaile niellä orjien kasvattamaa
sokeria.’
.
Puhe oli orjien vapautusta vastaan.
.....
(s. 218, kappalejako rr)
*
8 comments:
Tekniikka onneksi edeskäy.
Meidät ei-orjat on varustettu usb-liittimellä, helppo vaihtaa jos tulee vikaa. Ja vaikkei tulisikaan, uusissa vaihdokkaissa on aina kaikkia mukavia uusia ominaisuuksia.
Vähän hölmöä verrata tuohon CCR:n cottonfieldiin, kun potaatti meillä puuvillan sijaan vain kasvaa. Nokia on kuin potaattipelto.
Orjien työsuhteiden pysyvyyttä silti hieman kaipaan.
Cottonfields on päreen piilosatiirinen osa. En kerro miksi, koska en osaa sitä vielä sanoiksi pukea. Idea sen sijaan elää ja voi hyvin ;\.
Niin se epäilemättä on, mutta tästä laitan sulle musiikkia
(korjasin, kun edellisessä linkki ei toiminut)
John Fogerty - Workin' On A Building. - - Yes. I love this song. - Ja on ne muutkin siinä Blue Ridge Rangersilla hienoja. CCR oli hajonnut lopullisesti vuotta aiemmin. John soitti kaikki instrumentit itse - jopa viulun.
Trad.-folk-biisejä sekä Cottonfields [tosin Lead Bellyn editoimana], Working on a building että teikäläisen päreen 500 miles.
Ne ovat hienoja, nuo vanhaan Amerikkaan periytyvät biisit, jos yhteiskunta ei sitä aina ollutkan.
Tarkistin, minulla on Blue ridge rangers sekä kauan aikaa sitten ostamallani vanhalla lp:llä, että cd:llä joka on veljeni perintöä. Perintöjään en paljoa kuuntele, kun ne sattuvat, vaikka siellä on monia CCR:nkin konserttilevytyksiä ja muita erikoisempia.
Tämänkin olet olet tietysti kuullut, hyvää siinä on myös tuo yleisön läsnäolo. Buuaavat Brukelle, kun John erehtyy hänestä liian kauniita lausumaan: fanit kun häntä pitävät parhaana. Hienosti laulavat mukana... Molemmat ovat taltioinnissa upeita.
Hyde Park viime kesänä. En ole tuota pätkää nähnyt. En ole ihan niin kova Fogerty-friikki, että seuraisin säännöllisesti kaiken, mitä Johnista nettiin ilmestyy. Ja onhan John tuonkin biisin Brucen kanssa jossain aiemmin esittänyt. Joka tapauksessa nämä ystävykset ovat [olleet jo pitkään] ikään kuin perillä eli Amerikan rockin korkeimmalla huipulla. - - He ovat alansa alfa-urokset – hmm - jotka saavat siis tehdä melkein mitä vain ja paritella kaikkien naaraiden kanssa. Näinhän opettaa luonnonvalinnan suuri kirja, josta ammennamme nykyään kaiken moraalimme, kun Jumala on joko kuollut tai ainakin muuttunut virtuaalirahan kaltaiseksi sijoitusvälineeksi. Tai roolipelin hahmoksi. - - Mitä? Eikö? - Pudistelevat päitään John ja Bruce. Puppua? - Eh – mutta näin minulle evoluutio-psykobiologit ja larppaus-joogit opettavat. – ?? - Ettekö te olekaan jumalia ?! Pudistelevat päitään vielä enemmän ja katsovat minuun kuin vähäjärkiseen. - Sorry fellas. Mä menen lukemaan evoluutioteoriani uudestaan ja paremmalla ymmärryksellä - - .
Käsittääkseni Marx sanoi toisin.
Post a Comment