Yläkuva. Tekniikka on metalli- ja pii-punkki, joka
pureutuu ja uppoaa kaikkeen luontoon kaikella mahdollisella voimallaan. Alakuva. A proud fan club member of not until-recently-bygone-hilavitkutin-engine and the nowadays excitingly enigmatic but [I suppose] formerly practical machine itself.
*
Päre on sitaatti Timo Airaksisen kirjasta
Ihmiskoneen tulevaisuus.
.
.
Tekniikan ymmärtäminen
.
.
Jos modernin tieteen kuvaama maailma ymmärretään
tekniikan avulla viitaten tekniikan funktionaaliseen kuvaan, työkalun tehtävän
ajatukseen, kuinka itse tekniikka ymmärretään? Toisin sanoen ajatus tekniikasta
auttaa ymmärtämään maailmaa, mutta mikä auttaa ymmärtämään tekniikan ajatusta?
Oletamme naiivisti, että tekniikka on ymmärretty, kun sen avulla ymmärretään
maailmaa. Mutta kuinka pystyisimme ymmärtämään maailmaa, jos emme ymmärrä
tekniikkaa, maailman ymmärtämisen välinettä? On selvää, että välinettä pystyy
käyttämään ja saavuttamaan sen avulla haluttuja tuloksia, vaikka välinettä ei
ymmärtäisikään. Harva meistä kuitenkaan tietää, kuinka väline, kuten digikamera
tai väritelevisio toimii, ja silti pystymme elämään niiden kanssa ilman suuria
vaikeuksia. Ne toimivat ja tuottavat sen, mitä haluamme. [William] Paleyn
kelloanalogia toimii hyvin, vaikka emme tietäisi kellosta mitään. Tarvitsee vain
tietää, että kellolla on tarkoitus ja että kellossa on koneisto, joka tuottaa
viisarien tasaisen liikkeen. On turha kiistellä siitä, kuinka paljon vaaditaan
kellon koneiston toiminnan tuntemusta. Ongelma on muualla. Se on siinä kaavassa,
joka kysyy: Maailma ymmärretään mekanismina, mutta kuinka mekanismi ymmärretään?
Toisin sanoen, mikä on se analogia, joka paljastaa itse mekanismin luonteen?
Tähän kysymykseen ei käy vastaukseksi kuvaus kellon koneiston toiminnasta.
Luonnon olemuksen selvittämiseksi riitti, että kuvasi luonnon mekanismin, koska
koneanalogia antaa siihen luvan ja aiheen. Kone taas on eri asia.
.
.
Jos haluaa filosofoida ymmärtämisestä, voin yrittää
seuraavaa strategiaa. Usein sanotaan, että ymmärrystä on kahdenlaista:
relationaalista ja intuitiivista. Relationaalisuus tarkoittaa, että
asia ymmärretään toisen asian avulla, suhteessa siihen, kuten luonto koneena tai
ihminen automaattina. Esimerkiksi aivot ymmärretään tietokoneen toiminnan avulla
ja molempien sanotaan prosessoivan informaatiota digitaalisen koodin mukaisesti.
Intuitiivisuus tarkoittaa, että asia ymmärretään viittaamalla siihen
itseensä, intuitiivisesti, kuten silloin, kun kello ymmärretään ajan mittaajaksi
ja kuvaillaan sen toimintaa hammasrattaiden ja jousien yhdistelmänä. Kirves
ymmärretään intuitiivisesti halon hakkaajaksi ja puun kaatajaksi. Mutta jos
sanotaan, että kirves on työkalu, ollaan relationaalisuuden puolella. Kirves
ymmärretään osaksi työkalujen luokkaa, ja tämä käsitteellinen liike asettaa
kirveen suhteeseen tuon luokan ja sen jäsenten kanssa. Silti on totta, että
kirveen nähdessäni tiedän intuitiivisesti, mikä se on. En kiellä, etteikö
tekniikasta olisi intuitiivista tietoa ja ymmärrystä. Haluan sanoa, ettei
tekniikasta ole sellaista relationaalista ymmärrystä, joka ulottuisi sen
olemukseen. Tässä on Heideggerin tekniikan filosofian olennainen ajatus. Tulen
esittämän tuonnempana, ettei funktionaalinen käsitys suinkaan riitä teoriaksi
tekniikan olemuksesta. Työkalut ovat välineitä, mutta kun tekniikka irtautuu
työkaluista, se menettää myös instrumentaalisuuttaan.
.
.
Haluan puhua tässä myös tekniikan hiljaisuudesta, joka
on intuitiivisesti paradoksaalinen asia. Puhe hiljaisuudesta rikkoo
hiljaisuuden. Ehkä silti pystymme ymmärtämään hiljaisuuden syitä. Jos tekniikka
paljastaa modernia maailmaa, se itse ei paljastu sitä paljastaessaan. Ymmärrämme
omaa maailmaamme tekniikan valtakuntana, mutta emme tekniikkaa itseään. Tässä on
yksi syy tekniikan hiljaisuuteen. Vaikka ymmärrämme maailmaa tekniikkana,
hukkaamme samalla tekniikan ajatuksen.
.
.
Maailma on kellon kaltainen. Kun sanomme näin, sanomme
jotain kiinnostavaa maailmasta, vaikka emme sano mitään kellosta. Emme
todellakaan halua kääntää tätä analogiaa toisinpäin ja sanoa, että kello on
maailman kaltainen. Ei ole mahdollista ymmärtää tekniikkaa viittaamalla
maailmankaikkeuteen ja luotuun luontoon. On löydettävä jotakin muuta, joka
paljastaa meille tekniikan sellaisena kuin se on. Ja kuten Heidegger sanoo,
tekniikan olemus ei ole mitään teknistä. Toisin sanoen, tekniikkaa ei pysty
ymmärtämään tekniikkana, siitä itsestään käsin. Jos tämä ei ole mahdollista,
minkä avulla tekniikkaa pystyisi ymmärtämään? Tässä on yksi tekniikan filosofian
suurista ratkaisemattomista kysymyksistä. Oikeastaan pitäisi sanoa, että tässä
on yksi tekniikan filosofian suurista ilmaisemattomista kysymyksistä, tekniikan
hiljaisuuden teesin mukaisesti. Moderni ihminen ei ymmärrä omaa tekniikkaansa
eikä siksi halua puhua siitä. Mutta uusi tekniikka tulee ja siitä puhutaan
siksi, että sitä ei vielä ole, eikä siinä siksi ole mitään ymmärrettävää. Uusi
tekniikka voi olla mitä tahansa, se on vielä sepitettä ja elää siksi vapaan
luovuuden maailmassa. Siitä saa sanoa mitä hyvänsä, ja siitä sanotaan
kaikenlaista. Me kyllä tiedämme, että lopultakin toteutuu jotakin muuta kuin se,
mistä on puhuttu. Tulevaisuus on avoin, mutta avoimuus ei estä puhetta vaan
päinvastoin avaa puheen mahdollisuuden. Siitä, mitä on, ei tarvitse puhua, sillä
se mikä tulee, puhuu.
.
.
Uskon, että modernissa maailmassa vallitsee tekniikan
hiljaisuus, sillä insinööri ei puhu eikä käyttäjä ymmärrä. Ihmiset puhuvat
siitä, mitä saattaisi olla tulossa, ja he puhuvat siitä siksi, ettei sitä ole
olemassa. Fiktio kuuluu humanisteille, ja puhe on juuri humanistin työkalu.
Tulevaisuus ei hahmotu teknisesti vaan sepitteisesti kertomusten avulla.
Viestinä on, että ihminen on kone ja siksi kone korvaa ihmisen. Vieläkin
pidemmälle on menty: kone on koodi ja siksi jotain aineetonta. Materia katoaa.
Kertomuksen tasolla ihmiskone on korvannut ihmisen. Mutta ihmiskone on biokone,
joka korvataan tietokoneella [piikone] ja metallikoneiden osilla. Posthumanismi
tulee ihmisen jälkeen.
[s. 24-28]
*
2 comments:
ovatko filosoffit pelänneet tekniikkaa.kyllä se robotti tulee.sinä olet
1
Pelänneet? Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat pelolla tässä yhteydessä. Siis filosofien tapauksessa.
2
Airaksinen edustaa biokone-ajattelua, mutta Heidegger suhtautui tekniikkaan varauksellisesti. Tosin hän osasi perustella varauksellisuutensa tavalla, josta jopa Airaksinen totesi 2003, että Heideggerin ‘Tekniikka ja käänne’ on toistaiseksi syvällisin hänen lukemansa filosofinen teksti tekniikasta.
Post a Comment