September 14, 2011

Onko Taide insinööritiedettä ja estetiikka moponkorjausta? Vastaus: no ei varmasti ole.

Koneinsinööri valitsi vuoden taideteoksen.
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Tiede, taide, nihilismi.
*
Et ymmärrä minun pointtiani, joskaan se ei ole yllätys. Minä sen sijaan ymmärrän sinun lähtökohtasi, vaikken tietysti yksityiskohtia hallitsekaan.

Pelkkä kaavaselitys ['entropian gradientti'] ei kuitenkaan ole mikään kokemus, jossa aika ihmiselle tajuisesti ilmenee. Niinpä juuri teatteri ja taide ylipäätään ovat kokemuksen [erotuksena havainnosta] laboratorioita. Sen halusin sanoa.

Taidetta ei sido mikään tiede tai ideologia ja tämä vapaus on taiteen perimmäinen voima sekä totuudellisuus [tai epätotuudellisuus - sama se, sillä taide ei etsi totuutta eikä välttämättä edes kauneutta vaan materiaalin ja merkityksen aistittavaa yhteyttä taideteoksessa/-na].

Taide ja teatteri [ylipäätään esteettinen] on tila, kyky ja ulottuvuus, joka performatiivisesti heijastaa maailmaa ilmentäen ja muokaten maailmankuvia sekä -maailmankatsomuksia.

Ja jos suurin osa taiteesta aina roskaa, niin sitten koko se kokemustodellisuus, jossa elämme on roskaa. Olkoon niin.

Mutta on sekä typeryyttä että fundamentalismia väittää, että taidetta pitäisi tehdä jonkun kaappi-rasistisen konservatiivi-insinöörin hyötylaskelmien ja kaava-sääntöjen ehdoilla - ikäänkuin taide olisi pragmaattis-mekaaninen tuote.

Jos näin kuitenkin ajatellaan ihan vakavasti, niin juuri tämä vaatimus [taiteella pitää olla 100%sti utilitaristinen funktio] tekee taiteesta taiteena ei-taidetta, vaikka se olisi esim. käyttöesineen ominaisuudessa erinomaisen käytännöllistä.

Ja jos nyt edelleen yhä tiukemmin vastaväitetään, että nimenomaan käyttöesine on aina parasta taidetta, niin a fortiori silloin mitään taidetta ei ole koskaan ollutkaan eikä tule olemaan. Totta kai käyttöesinekin voi olla taidetta, mutta ei yksinomaan insinöörimäisellä kaava-ajattelulla toteutettuna, sillä taiteessa merkitys [tai mahdollinen preskriptio] on aina primaarimpi arvo kuin mekaaninen käyttötarkoitus.

Sama pätee moraaliin. Jos teemme moraalista [ja siten ihmisestä] pelkän välineen hyötyyn ja hyödyllisyyteen, moraali katoaa olemattomiin sulautuen teknokraattis-kapitalistisiin päämääriin.

Minulle taide on perimmältään täysin hyödytöntä, ylimääräistä ja tarpeetonta, mutta nimenomaan nämä 'ei-positiiviset ominaisuudet' irrottavat taiteen mekaanisen hyöty-kausaalisuuden tuotantopakosta ja tekevät mahdolliseksi taiteen ilmaisuvoiman, joka voi tavoittaa maailman todellisemmin kuin yksikään kaava, jota mantran tavoin hoetaan ainoana fundamentalistis-kirjaimellisesti sallittuna totuutena.

'Aika on entropian gradientti eikä sen kummempaa.' - Väärin. Ajan kaava ilmaistaan entropian gradienttina - ei sen kummenpaa.

Tuollainen toteamus ei siis kerro ajasta kokemuksellisuutena yhtään mitään ja joka niin väittää, käyttää järkeä kategorisesti väärin eli ei ymmärrä käyttämiensä sanojen käyttöyhteyden ontologisia rajoja.

Tieteellä, ollakseen tiedettä, on kuitenkin aina oltava selkeät päättelyn ehdot/rajat ja metodit. Sen sijaan taiteessa voidaan käyttää rajoituksia sekä metodeja [joita taidekin kyllä tarvitsee ilmaisun koherenssin ja integraation vuoksi] joskin periaatteessa juuri siten kuin taiteilija parhaaksi näkee. Taidetta kun ei tehdä luonnonlakien vaan subjektiivisten intentioiden ja motiivien ehdoilla.

Fyysikko älköön siis yrittäkö selittää taidetta, koska hän [reduktionistina] tulee silloin väistämättä selittäneeksi pelkkää fysikaalista eikä suinkaan ilmaisua eli taidetta.

Tuskin voin kuvitella äyllisesti mitään niin skitsofreenista esitystä [joka on samalla myös tahattomasti ja absurdilla tavalla lähes taiteellista! ;\] kuin taiteilija-fyysikon selittämässä taidettaan fysikaalisesti.

Toistan - fyysikko on väistämättä ja palautumattomasti sidottu fysikaaliseen eikä fysikaalinen muutu taiteeksi fysikaalisten ilmiöitten selitykseen tarvittavilla alkuehdoilla, säännöillä, ja kaavoilla - ei vaikka miten jankkaisi.

Taitelija sen sijaan ei ole sidottu kuin luovaan hulluuteensa. No - maailma on kyllä ihan oikeasti täynnä ihan oikeita hulluja, jotka pitävät itseään taiteilijoina, mutta minun mielestäni maailma olisi paljon pahempi paikka, jos se olisi täynnä kone-insinöörejä, jotka luulevat kykenevänsä selittämään ja jopa ymmärtämään taidetta - [mutta taide ei ole 'mopo' eikä estetiikka mikään moponkorjauksen manuaali].

Pysykööt siis insinöörit visusti lestissään, joskaan en toki halua kieltää heiltä heidän huimia tekno-roolipeli-fantasioitaan, joiden uusmytologiset sisällöt paljastavat paitsi heidän mutteri-höperöisen maailmankuvansa myös materaalis-elitistisen maailmankatsomuksensa.

Lentäkööt etenkin naispuoliset roolipeli-inssit vaikka joka ilta luuta ahterissaan ja kiima päässään Kyöpelinvuorelle noita-bileisiin [vautsi miten siistii seksii!].
*
[Pyydän anteeksi mm. Fjodor Dostojevskilta [melkein valmis sotilas-insinööri] ja Antti Tuurilta [graafisen alan inssi], joskaan en mahda mitään sille 'tosiasialle', että poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa ;\].

II
http://www.youtube.com/watch?v=L4yHyHdJK5g
Motorhead - Iron Fist - [omistettu Ironmistressille - rautanyrkkiä tarpeeseen].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Tuuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mot%C3%B6rhead
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/09/tiede-taide-nihilismi.html
http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75507-set%C3%A4ihmismotoristit

3 comments:

Ironmistress said...

Ei suinkaan. Tuo taideteos on suoraan Filipo Tommaso Marinettilta - futurismin isältä - ja se edustaa vauhdin kauneutta.

4. Me julistamme, että kaikki maailman ihanuudet ovat saanet osakseen uuden kauneudenmuodon: vauhdin kauneuden. Kilpa-auto, jonka konepeltiä koristavat suuret putket, kuin räjähtävähenkäyksiset käärmeet - ärjyvä auto, joka vaikuttaa ratsastavan kartessilaukauksella, on kauniimpi kuin Samothrakeen Nike.

Mutta voimme toki olla eri mieltäkin. Ruukinmatruuna ei pidä futurismia ja sen ihanteita - megalomaniaa, sotahulluutta, militarismia, misogyniaa, materialismia, hedonismia, hävitysvimmaa ja psykopatiaa - kovinkaan tavoittelemisenarvoisina ihanteina.

Sarvikuonojen mielestä toki sarvikuonot ovat kauniita.

Rauno Rasanen said...

Futurismi on hyvä esimerkki siitä [niin hyvästä kuin pahasta] hulluudesta, joka taidetta eteenpäin vie.

Samalla futurismi on malliesimerkki siitä, miten taidekäsitys muuttuu heijastamaan [vallitsevaa ja tulevaa] yhteiskunnallista eetosta, jonka pohjalla vaikuttaa teknologia ja politiikka.

Taide on tavallaan kaikkein aidoin ja todellisin Cassandra - tulevaisuuden enemmän tai vähemmän höperö ja hämärä ennustaja.

Minä en futurismista pidä [enkä siten myöskään eräitten Tulenkantajien naivista kone- ja urbaani-romantiikasta], koska suhtaudun heideggerilaisen kriittisesti teknologiaan, mutta jos taidetta ja taiteen tekemistä ryhdytään poliittisesti sensuroimaan ja ideologisesti ohjeistamaan, seuraukset kyllä tiedetään.

Lopputuloksena on melko kehnoa taidetta eli poliittista propagandaa, vaikka yksittäiset huiput aina jäävätkin historiaan.

Toisaalta taide on hyvin usein ollut tilaustyötä eli mesenaattiensa [kirkon, hallitsijoiden ja rahamiesten] sponsoroimaa ja aiheiltaan jossain määrin heidän toiveidensa mukaista.

Mutta kuten esim. Carvaggiosta opimme, taiteilija pystyy omalta osaltaan radikaalisti horjuttamaan ja muuttamaan niin taiteen kuin ehkä teologiankin [ideologian] konventioita - suoritus, jota pidän todellisena sankaritekona tässä maailmassa.

Taide itsessään ei kuitenkaan edisty kuin ehkä teknisten valmiuksien suhteen [esim. perspektiivi-kuvauksen keksiminen], jos kohta taiteen ilmaisullinen voima ei ole kausaalisesti sidottu edes teknis-välineellisiin edellytyksiin.

Luolamaalaukset ovat 'taiteellisesti' yhtä korkeatasoisia ja syviä kuin Rembrandt tai Picasso ellei syvempiä, koska juuri ne ovat ensimmäisiä välähdyksiä tietoisuuden ilmaantumisesta tähän maailmaan.

Ironmistress said...

Hips, tuo vehje on kaupan päälle Royal Enfield. Tässäpä kasarikammotus brittipyörien ylistykseksi. Tosin ruukinmatruuna tykkää muuttohaukoista enemmän.