Pennittömän uneksijan epäajanmukaisia aatoksia

Georg Malmsten ja Rooman valtakunta vuonna 117 jkr.
*
Epäilevä motto: 'Sä pelkäät ja emmit mun rakkaani, etkö usko onnen unelmiin, kun pennitön uneksija seuraasi, sulle matkallesi annettiin.'

I
1
Ninni kirjoitti kommentissaan 'velka-päreessäni': 'ihminen itsess''n on velka! kiitos purunen j'lleen keran'.
*
Eipä kestä kiittää, koska ihminen ei ole velka - ei ainakaan ikuisesti kestävä velka, jota ei muka koskaan saa anteeksi.

Antiikin antropologinen ja kosmis-myyttinen maailmankuva ja -katsomus muuttui kristinuskossa armahtavammaksi Jeesuksen pelastavan kuoleman kautta.Tässä kuolemassa [viimeisessä uhrissa] ihminen lunastettiin Saatanan [tämän maailman hallitsijan] vallasta, jonka alaisuuteen hän oli joutunut langettuaan paratiisissa.

Täytyy tosin muistaa, ettei ihmisen myyttinen velkasuhde kristinuskossakaan mitätöitynyt vaan muuttui uskon pyyteeksi/vaatimukseksi [lähes kirjaimellisesti yhteisölliseksi pakoksi, mitä se ei kuitenkaan (toisin kuin juutalaisuudessa) soteriologisesti ollut], sillä ihminen ymmärrettiin vanhassa kirkossa Jumalan omaisuudeksi, joka ei voinut tehdä ihan mitä vain häntä huvitti

Itsemurhakin tulkittiin rikokseksi Jumalaa vastaan, koska sen tekijä vahingoitti teollaan Jumalalle kuuluvaa omaisuutta. Näin ollen ihminen tavallaan vieläkin oli Jumalalle elämänsä velkaa, mutta tuo velka ei kasvanut korkoa eikä sitä näin ollen tarvinnut maksaa loputtomiin yhä uusia uhrieläimiä teurastamalla kuten juutalaisuudessa tai pakanuudessa vaan Jeesuksen lunastavan/sovittavan ristinkuoleman vuoksi, jonka kunnioittamista ja muistamista varten uskova yhteisö velvoitti itsensä rakentamaan kirkon.

Huolimatta edellä mainitusta myyttisen velan muuntumisesta syyllisyydentuntoiseksi uskoksi ja yleiseen normiin sopeutumiseksi [minkä Nietzsche ja myöhemmin Foucault oivallisesti tajusivat] kristinusko muutti radikaalisti pakanallis-taikauskoiseen maailmankuvaan sisältyvää ankeaa ja ahdistavaa syklis-synkronista - kohtalon ennaltasäädetyssä ikeessä elävän ihmisen tulevaisuudennäkymää vapauttavampaan suuntaan - lineaariseksi horisontiksi ja eskatologiseksi odotukseksi - matkaksi kohti viimeistä tuomiota ja pelastusta.

Ihminen ja hänen hyveensä ei ollut enää uhkaavan kohtalon rautaisella otteella riippuvainen kosmisista voimista ja onnesta vaan lujasti kiinni Jumalan toteuttamassa pelastuksessa Kristuksen voittaessa kuoleman ikeen. Tähän pelastavaan kuolemaan jokainen uskova saattoi olla uskossaan osallinen - kirkollisen seurakuntayhteyden muodossa - uskovien yhteisönä.

[Jo Luther tietenkin alkoi opillisesti hajottaa tätä vanhan kirkon sosiaalisen syvärakenteen koheesiota, mistä on vuosisatojen kuluessa seurannut ja yhä seuraa luterilaisuuden hajoaminen synkretistiseen hömppään ja Raamatun tekstin kirjaimellisesta tulkinnasta liikaa kiinni pitäviin fundamentalisteihin, joskin traditionalistit ovat instituutio- ja oppihistoriallisesti oikeassa, mitä alkukristillisen kirkon pakanallisia tapoja vastustavaan moraalis-uskonnollis-sosiaaliseen perustaan tulee].

Pakanallisessa antiikissa jumalia ja henkiä piti lepytellä, jotta taivas ei olisi romahtanut niskaan eli koko sosiaalinen todellisuus ajautunut kaaokseen ties minkälaisen jumal-henkimaailman vihanpurkauksen vuoksi. Kristinuskon suhde Jumalaan ja etenkin pelastukseen Kristuksessa edusti kuitenkin hyvin toisenlaista käsitystä ihmisen ja luonnon sekä ihmisen ja kosmisten voimien välillä. Valitettavasti kristinusko [ehkä väistämättä] korruptoitui jo siitä hetkestä lähtien, kun se tunnustettiin virallisesti ja sen edustajat luonnollisesti joutuivat osallistumaan Rooman uskonnollisten ja poliittisten instituutioiden hallintaan. Valta ja raha turmelevat ihmisen - aina.

2
Uhraukset toimivat arkaaisessa ja antiikkisessa maailmassa sosiaalisen koheesion ja integraation takuina - hieman samaan tapaan kuin korkoluototus nykyään kapitalistisen pankkijärjestelmän pelastavana uhrina.

[Eikö siis kapitalismi olekin Pääomajumalaa palvovan pakanuuden moderni muoto, jossa uhripapit ja heidän kätyrinsä imevät kosher-verta alamaisistaan?! Kyseessä on siis jopa karmeampi uhraus-uskonto ja velkaorjuutuskoneisto kuin aikoinaan Mesopotamiassa, jossa orjuuteen ajautuneitten alamaisten velat annettiin yhteiskuntarauhan säilyttämisen takia anteeksi kerran 50:ssa vuodessa.]

Antiikin aatehistorian spesialisti David Bentley Hart nimittää etenkin stoalaisuuteen [aikansa korkeatasoisin ajattelujärjestelmä, joka ei ole ollut sivuutettavissa myöhemminkään] viitaten antiikin ajan eetosta ja maailmakatsomuksellista mentaliteettia 'loistavaksi surumielisyydeksi' - edellä mainituista syistä. Osuvasti nimitetty, koska tällaisessa maailmassa eläminen oli perimmältään hirveä taakka, joka toistuu muodossa tai toisessa aina uudestaan [vrt. stoalaisten syklinen maailmankuva ja itämainen jälleensyntymisoppi, jotka edustavat metafyysisesti samantyyppistä maailmankatsomusta].

Kristinusko sen sijaan otti askeleen kohti yksilön vapautta ja omantunnon rehellisyyttä Jumalan edessä, mikä eettis-uskonnollinen mielenmuutos kuitenkin juuri Jumalan ihmiseksi tulemisessa [ja siten maallistumisessa] oli osaltaan johtamassa kohti pluralistista liberaali-demokratiaa ja kalvinistis-kapitalistista moraalia {tekopyhyyttä] - toisin sanoen kohti arvonihilismiä, joka on paras käsite ja diagnoosi kuvaamaan etenkin Euroopan intellektuaalis-mentaalista rappeutumista.

Silti kristinuskon sanoman ytimessä on edellen vallankumous, joka on synnyttänyt myös ateistisen kristillisyyden - ainoa älyllisesti ja moraalisesti rehellinen ateismin muoto, joka ei taannu alkeellisen argumentaation sekä populistisen fanaattisuuden ja fundamentalismin tasolle kuten esim. Dennnettin, Dawkinsin, Hitchensin, Harrisin ja Onfrayn kirjoitukset [näistä vain Dennett edustaa filosofisesti kiinnostavampaa otetta, joskin David Bentley Hart on upottanut hänetkin vasta-argumenteillaan 6-0].

Eurooppaan verrattuna USA sen sijaan on yhä suuremmassa määrin muuttumassa myöhäisantiikkisen Rooman kaltaiseksi synkretismin Sodomaksi - sanalla sanoen erilaisten [myös ääriuskonnollisten] lahkoliikkeitten aatteelliseksi sekasotkuksi, jota plutokraatti-oligarkkien on helppo hallita manipuloimalla kauppaa sekä finanssi-markkinoita käsittämään myös monien uskonlahkojen tuotteistamisen.

Euroopan ideologisen bio-uusateismin [erotuksena vasemmistolaiseen kristinuskoa arvostavaan ateismiin, esim. Zizek ja Badiou] ja USA:n raha-sponssattujen ääriaatteiden pinnallis-pakanallisen aatesirkusmenon pysäyttäjäksi tarvittaisiin eräänlainen uusi Pennitön Uneksija eli Jeesuksen kaltainen yhteiskunta-anarkisti, joka maksaa [jos pystyy] keisarille, mikä keisarille minimissään kuuluu, mutta ei missään tapauksessa suostu pelaamaan samaa peliä kuin plutokraatti-hallitsija.

Keskelle kapitalismia eli moraalikadon, kaupallisuuden, viihteen ylivallan ja juristien jokapaikkaan sovellettujen ad hoc-sofismien vastapainoksi tarvitaan siis [jälleen] ikäänkuin uudesti syntynyt mutta traditiopohjainen kristinusko [vrt. radikaali-ortodoksit], joka haistattaa rahalla pitkät ja sanoo todelliselle - kestävälle elämälle kyllä osoittaen halveksivansa kaikkea kestävän kehityksen vihreää oikeisto-kapitalismia enemmän kuin mitään muuta teknoliberaalista huijausta maailmassa.

3
Me emme tarvitse kestävää teknokapitalistista kehitystä, koska se on mahdottomuus ja umpikuja vaan kestävää uskoa yksinkertaiseen, rehelliseen ja kunnialliseen elämään ilman turhien tavaroiden taikamaailmaa ja pörssinumeroiksi muuttuneen rahajumalan virtuaalisia kasvonaamiota, jotka ovat noituneet meidät ja tehneet meistä epäjumalanpalvojia, jotka juoksevat pakonomaisesti kulutusnautinnon perässä kuin huumeriippuvaiset ihmisrauniot pystymättä enää erottamaan toisistaan hektisen mielihyvän tunnetta ja apaattista masennusta.

Hypomaaninen depressio onkin teknokapitalistisen ihmisen patologinen luonteenpiirre. Hän on kuin tahtomattaan sisälle asuntoon [kapitalismiin] pyrähtänyt lintu, joka lentää kerta toisensa jälkeen päin näkymätöntä ikkunalasia, joka näyttäisi lupaavan ja mahdollistavan suoran ulospääsyn. Mutta tuo läpinäkyvä ikkuna on pelkkä rahalla ostettava näkymätön lupaus onnesta. Sen vuoksi ihminen yrittää siitä ulos kerta toisensa jälkeen mitään oppimatta. Hän on ansassa, jota ei tajua ansaksi. Lopulta hän on kuin Kafkan Muodonmuutoksen Gregor Samsa, joka muuttuu lopulta valtavaksi kovakuoriaiseksi huoneessaan.

Tällainen muodonmuutos on ihmisen kohdalla kapitalistisen kulttuuri-evoluution lopputulos, jonka 'Luonnonvalinta' tekee niille lukemattomille, jotka eivät sano kapitalismille EI voidakseen sanoa ei-tuotteistetulle ja siten aidolle elämälle KYLLÄ. Kapitalismi on pinnallista, perverssiä ja lopulta barbaarista paluuta alkuun - itseään tuotteistavan hyönteisen tasolle - keskellä usein niin turhaa teknokrääsää, typerää viihdettä ja ikuista kipailua rahavallan autuudesta.

4
Kun kapitalismin aika tulee, elämän sankareiden aika päättyy. Meille kulttuurista on tullut kapitalistista tylsyyttä. Tämä velalla ostettu orjuuttava näennäisrauha saa minut kärttyisäksi. Siksi me penäämme systeemissä vaikuttavia mutta sen ulkopuolella eläviä sankareita. Ja he tulevat - kuin luonnonvoima, sillä orjuus ja vääryys ei voi jatkua loputtomiin räjähtämättä kerran orjuuttajansa käsiin kuin kahlittu atomienergia maanjäristyksen ja tsunamin voimasta.- Me emme tarvitse kestävää kehitystä vaan kestävää elämää - [idea tähän aforistiseen maksiimiin on saatu eräästä Carl Schmittin päiväkirjamuistiinpanosta].

II
1
http://www.youtube.com/watch?v=BHpor51k9uw
Georg Malmstén - Pennitön uneksija (1958) - [sanat eivät riitä kuvaamaan tämän kappaleen ja esityksen emotionaalista vaikutusta - sen surumielisellä tavalla iloista ja herkkää voimaa].

'Molli-Jori' Iskelmäketju-elokuvassa vuonna 1959 - Georg Malmstén (1902--1981) on yksi tärkeimpiä suomalaisen kevyen musiikin vaikuttajia. Levytyksiä hänelle kertyi yhteensä 842. Se on ennätys, jota ei ole Suomessa vielä tähänkään päivään mennessä onnistuttu rikkomaan.

2
http://www.youtube.com/watch?v=8z8i2qbIpbU&NR=1
Georg Malmsten - Nikkelimarkka - [kyllä minä maksan sen nikkelimarkan, jonka minä olen sulta lainannut - - sillä ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu [?]
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/se-mika-oli-pyhaa-ei-ollut-itse-velka.html#comments
http://en.wikipedia.org/wiki/Classical_antiquity
http://en.wikipedia.org/wiki/Late_Antiquity
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Malmst%C3%A9n
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://actuspurunen.blogspot.com/2010_02_01_archive.html
http://www.datafun.fi/postimerkki/luettelo/luettelo1/1999.htm

'Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään' [David Graeber]

David Graeber oli yhteiskunnallisesti liian radikaali, jotta hänen antropologian professuuriaan Yalessa olisi jatkettu. Päätös ei perustunut siihen, että Graeber olisi ollut epäpätevä - häntä pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista antropologeista [ellei parhaana] - vaan hänen poliittiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteensa myös opiskelijajärjestössä [ei opetuksessa - ks. sitaatti alla].
*
In December 2005, Graeber agreed to leave the university after a one-year paid sabbatical. That spring he taught two final classes: an introduction to cultural anthropology (attended by over 200 students) and a course entitled “Direct Action and Radical Social Theory” – the only explicitly radical-themed course at Yale he ever taught [bolding rr].

1
David Rolfe Graeber (born 12 February 1961) is an American anthropologist and anarchist who currently holds the position of Reader in Social Anthropology at Goldsmiths, University of London. He was an associate professor of anthropology at Yale University, although Yale controversially declined to rehire him, and his term there ended in June 2007. Graeber has a history of social and political activism, including his role in protests against the World Economic Forum in New York City (2002) and membership in the labor union Industrial Workers of the World. His father, Kenneth Graeber, participated in the Spanish Revolution in Barcelona and fought in the Spanish Civil War and his mother, then Ruth Rubinstein, was part of the original cast of the 1930s labor stage review Pins & Needles, performed entirely by garment workers. Graeber's father ultimately found work as a plate stripper and Graeber has sometimes suggested his working class upbringing might have played at least as large a role in the problems he later encountered in academic life as his political activities - http://en.wikipedia.org/wiki/David_Graeber.

2
Lukekaapa Jani Kaaron erinomainen artikkeli velan 'muinaistalous- ja muinais-sosiaalihistoriasta' [David Graeberin kirjaan Debt: The First 5000 Years perustuen], niin alatte ymmärtää Euroopan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ratkaisuvaihtoehtoja hieman eri tavalla ja eri perspektiivistä kuin, mihin olette tottuneet talousasiantuntijoiden analyysien perusteella ja ylipäätään asia/viihde-median välityksellä.

Edes tutkivat journalistit eivät nimittäin pysty rikkomaan niitä sääntöjä, joilla median on lupa kritisoida vallanpitäjiä. Sen vuoksi he eivät koskaan pysty paljastamaan systeemin todellisia mätäpisteitä. Julian Assangen WikiLeaks sen sijaan rikkoi kyseisiä konventioita ennenkokemattomalla tavalla ja voimalla. Ei siis ihme, että Assange on joutunut globaalin ajojahdin kohteeksi ja saanut tappotuomioita. 

Akateemisesta syrjinnästä kärsinyt antropologi ja yhteiskunnallinen aktivisti David Graeber on Julian Assangen tavoin eräänlainen media-anarkisti, joka myös antropologin ja historioitsijan ominaisuudessa pyrkii julkistamaan paljaat tosiasiat - ja vain ne [siinä määrin kuin historiallisia tosiasioita ylipäätään voi olla olemassa ilman tulkintaa].

Muinaisen Mesopotamian tapahtumien perusteella, joita Graeber Kaaron esittelemässä kirjassa velan ja velallisuuden historiasta tuo esiin, ei velkojan asemaa viimeiseen asti tukevan ja velallisen olosuhteista piittaamattoman rahoitusjärjestelmän mielekkyyttä voi suinkaan pitää itsestään selvänä luonnonlakina vaan kapitalistisen systeemin ideologis-antropologisena lähtökohtana, joka perustuu kyseenalaiseen ihmiskäsitykseen {rationaalinen? itsekkyys] ja ahneuden paheeseen.

'Mesopotamian opetus on kuitenkin siinä, että velka on lopulta vain ihmisten sopima järjestely ja sitä voidaan aina muuttaa, jos hyvää tahtoa löytyy. Kuten Graeber kirjoittaa teoksessaan Debt: The First Five Thousand Years: "Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään."'
*
Siteeraan ensin Kaaron referoiman David Graeberin kirjan Debt: The First 5,000 Years lyhyttä esittelyä.

3
Before there was money, there was debt

Every economics textbook says the same thing: Money was invented to replace onerous and complicated barter system--to relieve ancient people from having to haul their goods to market. The problem with this version of history? There's not a shred of evidence to support it.

Here anthropologist David Graeber presents a stunning reversal of conventional wisdom. He shows that for more than 5,000 years, since the beginning of the agrarian empires, humans have used elaborate credit systems. It is in this era, Graeber shows, that we also first encounter a society divided into debtors and creditors.

With the passage of time, however, virtual credit money was replaced by gold and silver coins--and the system as a whole began to decline. Interest rates spiked and the indebted became slaves. And the system perpetuated itself with tremendously violent consequences, with only the rare intervention of kings and churches keeping the system from spiraling out of control. Debt: The First 5,000 Years is a fascinating chronicle of this little known history--as well as how it has defined human history, and what it means for the credit crisis of the present day and the future of our economy.

4
Velan veljet - [Mesopotamian velkakriisi ja miten se ratkaistiin]
Jani Kaaro [Hs., fi, 11.7]

Ei mene päivää, ettemme puhuisi velasta. Suomen valtionvelasta; Kreikan ja Portugalin kyvystä maksaa velkojaan; ja ihmisistä, jotka ovat langenneet pikavippien velka-ansaan. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole mitään uutta. Velka ja luotto ovat vanhempia kuin raha, ja jos muinainen sumerialainen lyöttäytyisi seuraamme, hänen olisi luultavasti helppo ymmärtää velkakriisiemme periaatteet. Me puolestamme voisimme oppia häneltä jotakin siitä, miten estää ihmisten ja yhteisöjen luhistuminen velan alle.

Hindut ajattelivat, että ihminen itsessään on velka. Kun ihminen syntyy, hän on kuoleman oma. Hän maksaa velan korkoa uhraamalla jumalille ja lunastaa lopulta velan pois antamalla itsensä. Eikä tässä ollut kaikki. Hindu maksaa velkansa tietäjille opiskelemalla Veda-kirjoja; hän maksaa velkansa esi-isille tekemällä lapsia; ja hän maksaa velkansa koko ihmiskunnalle osoittamalla ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta muukalaisille. Kun me tänä päivänä tunnemme velvoitteen maksaa velkamme takaisin, se on osa tätä moraalista jatkumoa. Me kaikki olemme jotakin velkaa jonnekin päin ja tunnemme sen painon.

Suomi on maa, jossa esi-isät ovat melko hiljattain antaneet henkensä isänmaan puolesta. Kun itsenäisyyspäivänä pappi tai upseeri kävi puhumassa koulun aamunavauksessa, hän puhui "velasta isänmaata kohtaan". Se, että tämä velka yhdistyy vereen, ei ole sattumaa. Vaikka tänä päivänä ajattelemme, että maksamme veroja (=velkaa) valtiolle siksi, että valtio ylläpitää niillä moottoriteitä, sairaaloita ja armeijoita, antropologi David Graeber on osoittanut, että velka isänmaalle juontuu alunperin sodasta ja orjuudesta. Jos antauduit sodassa vieraalle kuninkaalle, hänellä oli oikeus tappaa sinut. Jos hän kuitenkin päätti säästää sinut, olit hänelle velkaa elämäsi. Se oli velka, jonka saatoit maksaa takaisin vain kuolemalla sodassa kuninkaan puolesta. Näin valloitetut alamaiset olivat tietyssä mielessä kuninkaan velkaorjia.

Jos orjuus perustui velkaan, velka saattoi yhtä hyvin johtaa orjuuteen. Babylonialainen talonpoika saattoi "ostaa" vaimon tämän vanhemmilta huomattavalla summalla hopeaa, mutta se ei tehnyt miehestä vaimonsa omistajaa. Tilanne kuitenkin muuttui, jos mies otti velkaa eikä kyennyt maksamaan sitä takaisin. Mies saattoi menettää velkojalle tilansa, eläimensä, vaimonsa, lapsensa ja lopulta itsensäkin.

Edellinen esimerkki kertoo miten tärkeää on, että velka pysyy tasapainossa. Jos tuo tasapaino muuttuu liian jyrkäksi, velka näyttää tuhoavan voimansa. Se ei koske ainoastaan yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia yhteisöjä, kuten nyt Kreikan kohdalla näemme. Mutta ihmiset eivät koskaan ole olleet voimattomia tämän tuhovoiman edessä. Kaikilla yhteisöillä on ollut takaportti, jolla ne ovat voineet estää tuhoutumisensa.

Eräs tällainen yhteisö oli muinainen Mesopotamia. Kun talonpoika ei kyennyt maksamaan velkojaan, hän menetti velkojalleen kaiken. Ensin sadon, sitten eläimet, sitten perheenjäsenet ja lopulta itsensä. Järjestelmä oli ongelmallinen, sillä huonon sadon sattuessa yhä suurempi osa talonpojista löysi itsensä yhä syvemmästä ahdingosta. Jotkut pakenivat ja jättivät tilansa taakseen, osa nousi kapinaan, ja tilanne uhkasi repiä koko yhteisön hajalle.

Mesopotamian hallitisijat turvasivat yhteiskuntarauhan järjestämällä yleisen velkojen anteeksiannon, jubileen. Näistä jubileista tuli säännöllisesti toistuva tapahtuma, jossa pöytä puhdistettiin, orjat vapautettiin, talonpojat muuttivat takaisin tiloilleen. Ihmiset saivat omaisuutensa takaisin ja perheet yhdistyivät. Myöhemmin jubilee järjestettiin aina hallitsijan vaihtuessa, ja näin uusi hallitsija "lunasti" kansan itselleen. Myös Raamattu kertoo 50 vuoden välein vietettävästä jubileesta, jossa orjat ja vangit pääsivät vapaaksi ja ihmiset saivat velkansa anteeksi.

En ole talousoppinut, joten en tiedä, millaisia mahdollisuuksia globaalissa maailmassa on järjestää jubileita ja millaisia seurauksia sillä olisi. Mesopotamian opetus on kuitenkin siinä, että velka on lopulta vain ihmisten sopima järjestely ja sitä voidaan aina muuttaa, jos hyvää tahtoa löytyy. Kuten Graeber kirjoittaa teoksessaan Debt: The First Five Thousand Years: "Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään."

Graeberin mukaan eräs suurimmista muutoksista suhteessa velkaan viimeisen viidentuhannen vuoden aikana on se, keiden suojelun valtio katsoo tehtäväkseen. Mesopotamiassa hallitsijat turvasivat yhteiskuntarauhan suojelemalla velallisia. Meidän hallitsijamme ovat ottaneet tehtäväkseen suojella ensisijaisesti velkojia. Aika näyttää, miten hyväksi strategiaksi se osoittautuu, kun panoksena on yhteiskuntarauha. Kreikan levottomuudet ovat siitä ehkä esimakua.

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
*
http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/Velan+veljet/1135267707311/?cmp=tm_etu_kolumni
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Graeber
http://www.charlierose.com/view/interview/473
http://video.google.com/videoplay?docid=-2604466457908048048#
http://www.youtube.com/watch?v=IcK7rkajHKE
http://www.newleftreview.org/A2368
http://www.tiede.fi/blog/2008/08/26/meidan-jani-teki-ihmeen
http://mhpbooks.com/book.php?id=308
http://www.villagevoice.com/2005-05-31/people/take-it-from-the-top/