July 3, 2011

Jos pääsee G-potikka karkaamaan H-hetkellä, niin sen luultavasti löytää porstuasta kuleksimasta[?!]

Rakkaudessa kaikki keinot ovat mahdollisia [tai pikemminkin mahdottomia] ja niitä myös riskialttiisti käytetään. Tosin kuvan pari vasta etsii mahdollisuuksiaan suhteessa toisiinsa, mikä tarkoittaa, että he elävät suhteensa ehkä romanttisinta vaihetta [ihan totta, ei ollut vitsi tämä].

1
Emmauksen tiellä on Ranen tarina: hän on tuhlaajapoika, joka on palannut lapsuutensa maisemaan - kaikkien hämmästykseksi. - Kylätie, jonka alkuun äiti jäi suremaan myytäväksi määrättyä kotitaloa, matkataan viimeistä kertaa päästä päähän. Rane kohtaa matkalla kaikki vanhat tutut ja löytää itsensä. -Tien päässä odottaa taksi kuljettajineen. Pääseekö Rane sinne koskaan ja jos pääsee, millainen mies hänestä on tullut? Tarinaa kuljettavat lapsuudenystävät, heidän elämänkohtalonsa ja mummon haamu.

2
Emmauksen tiellä arvostelu

Pölöselle ei dogma-elokuva auennut, joten hän päätti värkätä sellaisen omalla tyylillään. Emmauksen tiellä on eräänä Perjantaina (13. päivänä) kokoon kuvattu komedia stadilaisheebo Ranesta, joka palaa kotiseudulleen. Kulkiessaan vanhaa kotikylän tietä pitkin Ranen pää täyttyy äkkiä muistoista ja vanhoista tutuista.

Emmauksen tiellä noudattaa dogmaleffan sääntöjä orjallisesti: se on käsivarakameralla yhteen pötköön kuvattu, jälkiäänittämätön ja karun näköinen pläjäys. Nämähän on aika in juttu nykyään, ja tulevat niin mielettömän halvoiksikin. Näyttelijät puhuvat usein suoraan kameralle ja tarkistavat käsiksestä miten rainan pitäisi kulkea eteenpäin. Välillä nämä 'hauskat' ideat muistuttavat jo pelottavasti itseään toistavia Mel Brooks-leffoja, ja töllöttäjä uhkaa tylsistyä.

Homma kaatuisikin siihen, jos leffa yrittäisi olla vakavasti otettava dogmakokeilu Pölöseltä. Vaan ehei, se on hillittömän hauska ja komediana varsin onnistunut. Stereotypioilla leikitään, maaseudulla on yltiöjunttimaista ja amiksilla ei mene hyvin. Uskokaa pois, onnistuneiden hahmojen ansiosta nämä vitsit saavat parhaimmillaan hakkaamaan käsillä jalkoja. Musiikkikohtauksetkin ovat hilpeitä.

Emmauksen tiellä on virkistävä filkka, yksi hauskimmista hupikuvista hetkeen. Kerrontatyyli voi ärsyttää välillä, mutta se ei menoa haittaa. Tämä kannattaa katsoa kahdelta yöllä jonkun huumorintajuisen seurassa - niin se toimii varmaan parhaiten, testattu on.

3
http://www.youtube.com/watch?v=uonaqLVdZH0
Emmauksen tiellä. - Peter Franzenilla pettää pokka Lotta Lehtikaria iskiessään - eikä ihme, sillä tässä puhutaan elämän tärkeimmistä tosiasioista kuten mustasukkaisuudesta, uhrautumisesta, tappamisesta, sillai olemisesta ja G-pisteestä [ei fuck, mutta tämä kyllä jaksaa naurattaa].

4
http://www.youtube.com/watch?v=VHJqSwiXJzc
Emmauksen tiellä. Kaupunki vs. maaseutu. Raaan vitsikästä yhteisö- ja yhteiskunta-analyysia molemmin puolin [Tommi Korpela ja Puntti Valtonen/Rane]

5
http://www.youtube.com/watch?v=LRxaWFfXg3Y
Emmauksen tiellä. Maailman juntein loppuvitsi [Tommi Korpela ja Katariina Kaitue]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmauksen_tiell%C3%A4
http://www.film-o-holic.com/arvostelut/emmauksen-tiella/
http://www.leffatykki.com/elokuva/emmauksen-tiella
http://cdon.fi/elokuvat/emmauksen_tiell%C3%A4-288259

3 comments:

Anonymous said...

Pölösellä on yksi hyvä leffa, tämä jossa Koivula markkeeraa tangotanssijaa... mikä se nimi nyt onkaan? Onnenmaa! Se on fantastisen hyvä juttu. Aivan upea!

"Koirankynnenleikkaajan" pelastaa Peter Franzén, joka on mainio; muuten leffa on surkee.

Ps. Muu, mitä Pölönen on tehnyt, aiheuttaa katsojassa lähinnä myötähäpeää.

Anonymous said...

Anteeksi, on Pölösellä muitakin hyviä juttuja. (Mua hävettää itseäni nyt.)

Rauno Rasanen said...

No sitä minäkin, vaikka on Pölönen jo ehtinyt omassa lajityypissään hieman toistaa itseään.