*
[Kielimafian lisäyksiä ja tarkennuksia - viimeksi klo: 17.00]
Kommentti-päre Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni.
1
Läheisin ystäväni H. on buddhalainen. Tämä kaikki on siis vakavaa [ja erittäin inspiroivaa] keskustelua minun mutta myös koko meidän pitkään kestäneen ystävyytemme kannalta.
Minä kuitenkin menen ajattelussa omaa tietäni [terveisiä vaan Tapsa-insinöörille].
Olen täysin vakuuttunut siitä, että itämainen [sinänsä ymmärrettävissä oleva] käsitys subjekti[ttomuudes]sta on raiskattu ottamalla se kapitalistisen double-talkin käyttöön ja hyödyntämällä sitä kapitalismia ylläpitävänä pseudouskontona [vrt. elämänmänhallinta- ja positiivisen ajattelun terapiat, jotka ovat käytännössä silkkaa kusetusta (eli terapiaksi naamioitua yrityslobbausta) lukuunottamatta ehkä Ben Furmanin hieman liiallistakin käytännöllisyyttä ja tolkullisuutta].
Double-talkissa yksilöllisyys [käyttääkseni tähän yhteyteen sopivaa esimerkkiä] on 'vapautta' valita vapailla markkinoilla demokraattisesti[?] oman orjuutensa muodot. Tällaista 'vapautta' kommunismi ei tarjonnut vaan pakotti yhteen ainoaan ja oikeaan 'vapauteen'.
Kuitenkin vain sellainen terapia, joka katkaisee välinsä kapitalismiin [ainakin kapitalismin puritaanis-sensitiiviseen eli tekopyhään mentaliteettiin, joka on USA:n vallitseva uskonto] voi olla radikaalia, mutta tämä irtautuminen vaatii näköjään välttämättä myös subjekti-käsityksen muuttumista [kyseessä on minulle luovuttamaton periaate nykyään kuten lienet matruuna huomannut].
Buddhalaisuus ei voi olla radikaalia yhteiskunnallisesti, koska se ei koskaan sano EI [vastarinta kun lisää kärsimystä - ai ai], vaikka päitä putoilee ympärillä ja 4/5 ihmisistä elää orjuudessa (tai vaikka jopa Buddhan temppeleitä poltettaisiin)].
Niinpä [paradoksaalista sinänsä] feodaalinen yhteiskuntajärjestelmä, jossa kukaan/mikään ei kyseenalaista despotiaa [ei myöskään buddhalaisuus paitsi meditoimalla pään tyhjäksi ongelmista], on buddhalaisuuden alkuperäinen ja oikea vaikutuspiiri.
Mutta.
Kapitalismissa buddhalaisuus sulautuu ja sopeutuu järjestelmän myllytykseen kuitenkin hieman eri tavalla.
Hmm [miettii hän].
Itse asiassa buddhalaisuus sopii tarkemmin ajatellen kapitalismiin jopa paremmin kuin feodalismiin, koska [paradoksaalista jälleen mutta eri perspektiivistä] feodalismissa sen yhteyteen oli poliittisesti helpompi liittää järjestelmän auktoriteettien vastaisia ajatuksia, vaikkei buddhalaisuus itsessään ollutkaan mikään yhteiskunnalliseseen muutoksen pyrkivä liike.
Buddhalaisuuden vallankumouksellisuus on kokonaan muualla kuin yhteiskunnallisessa muutoksessa ja tämän [askeettisen praxiksen] vuoksi se tulee aina jäämään joko [usein vainotuksi] lahkoksi tai muovautumaan länsimaisen sensitiivis-puritaanisen individualismin viihteelliseksi [tekopyhäksi] varaventtiiliksi - ilman omaa syytään.
[Tiibetin tapauksessa [munkkien 'kapinallisuudessa'?!] ei siis ole ollut kyse pelkästään esim. Kiinan johtajien vainoharhaisuudesta, vaikkei sitäkään voi kieltää [poliitikot ovat aina hieman paranoidisia]. - Sitäpaitsi [ja tämä on olennaista] USA:lla on viime vuosikymmeninä ollut intressinsä Tiibetissä ja tuota intressiä Kiina pelkää, koska se on poliittisesti samankaltainen kuin USA:n intressi [ja tuki] Israelin valtion suhteen keskellä islamilaista maailmaa.]
2
En voi kokea täyttä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka tunnistaessaan ja tunnustaessaan ihmisen ja maailman - siis oman pahuutensa - haluavat parantaa itsensä pahuudestaan [himoistaan, haluistaan, vihastaan, kaunastaan jne.] jollain maailmasta pakenevalla transsendentaalisella rauhoittumis-terapialla ja jatkavat silti edelleen [usein tietysti olosuhteitten pakosta] kapitalismia myötäilevää elämää [pitää huomata, että tällä logiikalla tuomitsen osittain myös itseni, koska periaatteeni ovat niin ehdottomat].
[Selvennettäköön, että H. ei ole ajattelultaan lainkaan tyypillinen kapitalisti tai pikemminkin kapitalismin orja muuten kuin ehkä olosuhteitten pakosta (IT-projekti-työ ja perhe)].
3
Vai ettei minulla ole tarjota vaihtoehtoa? Kyllä on. Jyrkkä EI! - ja sen kautta tilanteen jatkuva uudelleen arviointi, jottei tulisi esim. matruunan vokottelujen houkuttamana langettua maailman turhuuksiin ja kapitalistiseen double-talkiin [sitäpaitsi muka-käytännöllisen ideologispohjaisen vaihtoehdon tarjoaminen jotakuinkin mahdottomaan tilanteeseen tekisi skeptikosta - ei enää harkitsevaa satiirikkoa/narria vaan ihan oikean typeryksen].
Voisin jopa väittää, että EI on minulle KYLLÄ eli ainoa asema, josta juuriin [radix] asti menevä kritiikki mahdollistuu [PS.].
[Kun arvostelet minua kapitalismin kritikoinnista ilman, että tarjoan sille konkreettista vaihtoehtoa, niin kyseessä on sinun ongelmasi. Minun ongelmani on oman kriittisen asemani luominen ja säilyttäminen. - Kazantzakis perusteli tällaisen asenteen loistavasti: En toivo mitään, en pelkää mitään, olen vapaa].
PS.
Revi siitä zen-buddhismia matruuna. - Oma kontekstini tässä 'ei on kyllä'-lähtökohdassa sivuaa kuitenkin enemmän Jumalan kuoleman teologiaa [Altizer] kuin verbaalisten kaniinien hävittämistemppuja eli koaneja [koanit ovat kuitenkin parhaimmillaan loistavaa harjoitusta ajattelun (tietoisuuden ja halun) umpikujien oivaltamiseksi].
*
http://www.rudyh.org/buddhist_buddhism_jokes_fun__humor-quotes.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_J._J._Altizer
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C5%8Dan
http://csquaredthoughts.typepad.com/
