*
Omistan tämän hyisen haamu- eli kostolaulun Ruukinmatruunalle [tunnetaan myös nimellä Takkirauta ja Ironmistress].
1
Sinä kun petit mun, sitä kestänyt en, narun hankin mä hamppuisen, ja tullessa illan syksyisen tein solmun mä köytehen. Nyt tuuli mun varjoa heiluttaa, mä tanssien tahtia lyön, viima vinkuva nurkissa tuivertaa, kuljen yksin mä haamuna yön.
Varo vain, varo vain sinä petturi, varo vierellä vierahan, minä saavun sun luoksesi haamuna, suon sulle mä suudelman. Niin kylmä ja synkkä on tummuva yö, ei taivaalla tähtiä näy, sormi luiseva iskeepi ikkunaan, kello kahtatoista kun käy.
Siinä vierelläs sitten maatessani minä sinua syleilen, ja kalvenneilla huulillani minä sinua suutelen, saat tuntea kylmä on haamun suu ja kylmä sen luinen käs, ja kun aamulla silmäsi aukaiset, kasa luita on vierelläs.
http://www.youtube.com/watch?v=pQd67sXBs6A
Yövieras - Martti Huhaa Innanen
2
http://www.youtube.com/watch?v=wKNddThoEkA&feature=related
Bonusraidassa haamu muistelee haikeasti mennyttä onnea - Paljon sun luonasi sain [ihan kyrvahtaa kyynel silmäkulmaani].
*
http://takkirauta.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Innanen
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Laulut
http://shopping.aol.com/articles/2009/08/25/halloween-party-supplies/
2 comments:
En ole aikoihin nauranut niin paljon kuin tätä pärettä laatiessa ja näitä kahta biisiä kuunnellessa.
Mielestäni Innasen laulussa ja asetelmassa Innanen-Raitanen [jolloin Raitasen jollotus viimeistään muuttuu koomiseksi] yhtä aikaa sekä ilmenee että toteutuu satiirin purevin voima [jääköön kuitenkin Ruukimatruunan rooli tässä performaatiossa salaisuudeksi].
Rakkauden tunne, joka mitä viiltävimmällä tavalla saattaa olla totta jollekin ihmiselle, näyttäytyy sivusta seuraavalle useimmiten typerän mauttomalta ja teennäiseltä dramatiikalta [ikäänkuin Shakespeare olisi ihan oikeasti seonnut dramaturgiassaan] - ja sitä enemmän, mitä masokistisemman riivauksen vallassa se esitetään ja tunnustetaan.
Rakkaus on tunteista ihanin, riivaavin ja naurettavin [kaunein, ylevin, traagisin ja koomisin] - riippuen tietysti paljon siitä, onko itse rakastunut vai joutuuko tarkkailemaan sivusta rakastavaisen/ten transsitilan omaista, puolisokeaa höyrypäisyyttä.
Mutta verratkaapa Innasen ja Raitasen esityksiä. Kumpikin naurattaa minua ja Raitanen jopa enemmän, vaikka hänen laulunsa tarkoitus on aivan päinvastainen: tuudittaa kuulija johonkin vakavan herkkään [eikä suinkaan naurettavaan] muisteloon, joka siis nostattaa ikäänkuin ylevän nostalgisen tunteen. Tällaisen reseption ['omaksunnan'] voisi rinnastaa pateettisen virrenveisuun aiheuttamaan ikityyneen turtumukseen.
'Paljon sun luonasi sain' on ainakin Martti Innasen 'Yövieraan' yhteyteen asetettuna silkkaa [tahatonta] komiikkaa - pateettisen hitaan valssin ja liki dementoituneen sanoituksen synnyttämää tavis-nostalgiaa, joka ensimmäisistä tahdeistaan ja sanoistaan lähtien muuttuu oman itsensä murhaavaksi parodiaksi ja siten kaiken rakkaus-suitsutuksen satiiriksi.
Huuhaa-Innanen sen sijaan on aito humoristi ja mielestäni varsin laskelmoiva satiirikko [kuten absurdistit paradoksaalisesti aina], joka vakavasta harkinnastaan huolimatta [tai juuri siksi] uskaltaa ottaa sen viimeisenkin askeleen, mikä taiteilijan 'esteettisen' hulluuden tilan saavuttaakseen on otettava.
Yritän seurata perässä ja panna menemään terve järki luovaksi järjeksi.
kerrankin ols kiva kompata luurangosta, kiitos tästä kauniista runosta!!!!
**********************************
eih'n el'm'ss' mit''n ole koskaan menetetty
ääääääääääääääääääääääääääääää
hienoa musiikkia kuuluu jatkuvasti täällä kalliossa syksyn tullessa
kadulta ja kaduinvarsilta
aijai
Post a Comment