August 31, 2010

Vallankumous syö lapsensa [retropoliittista jälkiviisastelua totuutta hipoen]


Vallankumous on pätevää psykoterapiaa niin kauan, kun se ei toteudu/rr.
*
[Kielimafia korjaa, viilaa ja rauhoittaa - klo: 12.35]

Ranskan poliittis-historiallinen matka ja tie oli toinen kuin Englannin/USA:n, eikä mannermaisen ja angloamerikkalaisen [edustuksellisen] demokratian kehitystä ylipäätään voi pitää täysin yhteismitallisena ja siten suoraan vertailukelpoisena keskenään. 'Ne syntyivät eri aikoihin ja vastauksina hieman erilaisiin kysymyksiin.'

Mitä ranskalaisten kansalliseen mentaliteettiin tulee, niin ehkä he eivät koskaan ole olleet hengeltään kovin yhteistyökykyisiä liberaaleja vaan pikemminkin räikeä ja kovääninen tilkkutäkki [pitää tietysti kysyä, mitä poliittisella yhteistyöllä kulloinkin tarkoitetaan: mitä se on virallisesti ja mitä se julkisena toimintana kätkee]. - Olennaista vallankumouksen syntymisessä on kuitenkin muistaa Ranskan poliittinen tilanne 1600- ja 1700-luvuilla.

Englannissa edettiin vähitellen ja maltillisesti kuninkaan [hallitsijan/suvereenin] ja alamaisten välisten suhteitten kehityksessä. Hallitsijan asemaa ei siellä [eikä USA:ssa] koskaan kyseenalaistettu kuten Ranskassa vaan se pyrittiin ja onnistuttiin ajan mittaan saamaan siedettävästi parlamentaarisen kontrollin piiriin [alkaen Magna Cartasta ja habeas corpuksesta].

Ranskassa alamaisten oli 1600- ja vielä 1700-luvullakin lähes mahdotonta neuvotella ja sovitella brittiläiseen tyyliin poliittisesti yksinvaltaisen kuninkaan päätösvallasta.

 [Vallankumous vapautti keskustelun politiikasta mutta ei oikeuttanut sananvapuden arvoa demokraattisen kontrollin lähtökohtana vaan legitimoi sen kulloinkin valtaa pitävän eli päättävän ja toimeenpanevan poliittisen elimen (etenkin jakobiinit) ehdoilla, mikä merkitsi tiettyjen piirien sananvapauden mitätöimistä ja lopulta diktatoorista kumoamista].

Ranska oli käytännössä feodaalinen valtio [säätyjen ja ammattikuntien oikeudet oli määritelty äärimmäisen jäykästi ja epäoikeudenmukaisesti ylhäältä alas}vallankumoukseen saakka, kun taas Englannissa etenkin maalaisaatelisto (gentry) muodosti olennaisesti tärkeän välittäjäluokan, jonka poliittisen tahdon tinkimättömyys mahdollisti edustuksellisen demokratian syntymisen instituutiona.

[Toisaalta juuri Englannissa aatelisarvo ja omaisuuden määrä säännöstelivät pitkään 1900-luvulle asti eri sosiaaliryhmien demokraattisten oikeuksien määrää, mikä ominaispiirre on rasistinen jäänne anglosaksisessa kulttuurissa. Samanlainen jäänne säilyi vielä pitempään USA:ssa mustiin kohdistuvana rotusortona, jota mitkään lakimuutoksetkaan eivät kyenneet estämään ja muuttamaan ennnenkuin musta väestö itse [Ranskan vallankumouksellisten tapaan - sic] alkoi jopa väkivaltaisesti korostaa ja puolustaa omaa identiteettiään.

Niinpä sitten Ranskassa päädyttiin poliittiseen räjähdykseen ja kaaokseen, jossa eri intressiryhmät eivät kyenneet toimimaan poliittisesti kestävällä tavalla minkään tietyn hallintoauktoriteetin alaisuudessa vaan päitä alkoi pudota. Lopulta jakobiinien kanssa veljeillyt organisaationero Napoleon kaappasi vallan sekavassa eli otollisessa tilanteessa ajaen nationalistisessa ja narsistisessa suuruudenhulluudessaan vallankumoukseen väsyneen Ranskan vielä suurempaan katastrofiin kuin, minkä jakobiini-terrorin vuodet olivat aikaansaaneet..

Voidaankin sanoa, että vasta Wienin kongressin jälkeen Ranskan kivulias kehitys kohti edustuksellista demokratiaa pääsi käytännössä alkamaan - tosin kompastellen edelleen.

[Historioitsijat usein esittävät restauraation [Ranska 1815-1830] Englannin ja USA:n tapahtumien toisintona, joskin esim. Frank Ankersmithin mielestä nämä kertomukset kätkevät manner-Euroopan poliittiset uudistukset - niiden poliittis-historiallisten lähtökohtien ongelmallisuuden ja monimutkaisuuden.]

Vallankumous ja Napoleon olivat ikäänkuin lakaisseet pöydän puhtaaksi väistämättömälle muutokselle. Puhdistustyö oli ollut varsin tehokasta: jakobiinien giljotiini louskutti päivittäin omaa irvokasta spektaakkeliaan ja Napoleonin sotilaita kuoli Venäjällä kuin kärpäsiä luoteihin, räjähdyksiin ja tauteihin.

Näitä hirveyksiä voi toki valittaa, mutta laajemmassa mittakaavassa tarkastelultuna ne näyttäytyvät ajoittain jopa ymmärrettävinä [en sanonut hyväksyttävinä] eikä moralisoinnilla ole tässä asiassa enää mitään virkaa. Eri juttu jos eläisimme juuri nyt Pariisissa vuonna 1793-1794 välisenä aikana [jos siis enää eläisimme]. Silloin moralisointi olisi politiikkaa par excellence - nyt se on pelkkää nurkkakuntaista kitinää ja tyhjää jälkiviisastelua.

Ranskan vallankumouksen valtiokeskeisyys [negatiivisessa tai positiivisessa mielessä] on minulle kuitenkin hyvin ongelmallinen väite. Esimerkiksi - en hyväksy tai en ainakaan täysin ymmärrä Slavoj Zizkin positiivista kantaa jakobiinien suhteen, mikäli se ei sitten perimmältään ole harkittua provokaatiota, kuten Zizekiltä voisi tietysti odottaa(*).

Minun katsannossani jakobiinit loivat 'dogmaattisen' terrorin vailla yleistä ja tarpeeksi yhtenäistä tahtoa [vrt. Rousseaun yleistahto] eivätkä valtiota [ellei sitten vahvaa valtiota ja pyrkimystä siihen ymmärretä automaattisesti terrorismiksi] - ks. PS.

[(*)Provokaatio ei Zizekillä kuitenkaan merkitse pelkkää ärsyttämistä ja shokeeraamista, sillä (tässä tapauksessa) hän ei todellakaan usko kapitalistisen systeemin periaatteelliseen muuttumiseen ilman jonkinlaista (ainakin väliaikaista) vallankeskitystä ja vahvaa auktoriteettia , koska mikään todella perustava yhteiskunnallinen muutos ei koskaan ole tapahtunut täysin ilman niitä. On sitten toinen asia, pidämmekö hänen tavoitteitaan realistisina nykyaikana (vrt. esim. Linkolan ekofasismi)].

Napoleon oli ikäänkuin symmetrinen siirtymä kollektiivisesta jakobiini-horrorista vastakkaiseen suuntaan eli kaikkein ehdottomimpaan yksinvaltiuteen, mutta mikä systeemissä lopulta muuttui? Napoleonin kansansuosio oli valtava ja yleinen järjestys kohentui huomattavasti, vaikka demokratiasta ei ollut tietoakaan, mutta silti voisi sanoa, että sisäisesti valtio oli edelleen potentiaalisen kaaoksen tilassa [fanaattinen nationalismi korvasi sekavasti vellovan vallankumouksellisen paranoian, johon ihmiset olivat jo ehtineet väsyä].

Tekisi mieleni rääkätä sekä faktoja että kausaliteettia ja väittää Napoleonin olleen jakobiinisen vallankumoushenkisyyden seuraus niin poliittista epävakautta hyväkseen käyttävänä vallananastajana kuin verisen ja hallitsemattoman vallansiirtoyrityksen loogisena loppuhuipentumana eli katastrofaalisena umpikujana [yritettiin saavuttaa liian paljon, liian nopeasti, liian väkivaltaisesti].

Napoleon halusi personoida itseensä koko Ranskan valtion tai pikemminkin [jos asiat olisivat edenneet kuten piti] koko maailman. Seuraukset olivat sen mukaisia. Robespierre sen sijaan ei personoinut henkilöönsä muuta kuin giljotiinin ja vallankumouksen synnyttämän patologisen vainoharhaisuuden.

Robespierren vainoharhainen perintö elää yhä - joka päivä, mutta Napoleonin suuruusluokkaa olevia hirviöitä syntyy paljon harvemmin - enkä tarkoita nyt Hitleria ja Stalinia, jotka olivat [lainatakseni Trotskin ehkä hieman liioiteltua ironiaa Stalinista] 'puolueen huomattavimpia keskinkertaisuuksia'.

Hitler ja Stalin tekivät useita virheitä, mutta Napoleon ei tehnyt kuin yhden. Hän sattui syntymään 'oikeaan' aikaan.

PS.
Jos siis valtiota vallankumouksen jälkeisessä pesänselvittelyssä ylipäätään vahvistettiin, niin eikö se tapahtunut juuri Wienin kongressin jälkeen, kun konservatiivi-Bourbonit palautettiin valtaan [näin siis päädyn jälleen kerran flirttalemaan konservatiivien kanssa]?

Loppukysymys, jonka vain tyhmyytensä tunnustava filosofi saattaa esittää, kuuluu seuraavasti: mitä on valtio kansalle ja kansa valtiolle?
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Bourbon_Restoration
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_suuri_vallankumous
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/75544.html
http://www.lassemiettinen.net/politiikka/yhteiskunnallista/quo_vadis.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtio

15 comments:

Ironmistress said...

Valtio on kansalle perimmältään sortaja ja riesa sekä välttämätön paha, ja kansa on valtiolle lypsylehmä ja joukko hallintoalamaisia, joita tylyttää.

HG said...

Ironmistress on jälleen väärässä. Ironmistress uskoo, että osaaminen, äly ja tieto ovat linearisessa suhteessa meihin kaikkiin. Ei ole: ihmisillä on elinkaari.

Lapsi sanoo, että mä isken sitä silmään, ku se otti mu lapparin.

Nuori sanoo, että minä isken naisen itselleni.

Mies sanoo, että huomasin, että nainen iski minulle silmää.

Vanha mies sanoo, iskulauseita vaan; olkaa ystäviä.

...

Kun Ironmistress hykertelee sakkilaudallaan, että on nappulat laitettu hyvään järjestykseen ja muut ovat pussissa niin hän puhuu itsestään eikä valtiosta. Koska valtio on niitä varten, joista tulisi murskaa ja sohjoa ennenkuin vapaa markkinatalous ehtisi edes paperille (jos valtio poistettaisiin).

Jos Ironmistress uskoo, että poliisivaltio korvaa älykkyyden hän on väärässä; se tekee meistä kaikista vauvoja joiden ainoa turva on aseet.

Ja sinnepäin olemmekin menossa mielestäni.

HG said...

Mutta sosiaalidemokratiasta on tullut itseäpönkittävä seura.

Eivät siis enää välitä köyhistä, narkkareista, valheista, vääryydestä eikä tasa-arvosta ellei he itse ensin saa kultaa, loistetta, vapaamatkustusta ja muuta kivaa.

Ja siksi kenenkään kompetenssi ei pysy ajan tasalla koska heidän ihanteet ovat sittenkin samat kuin kapitalistilla, mutta murjottavat omaa infantiilisuutta ellei ole huomannut tätäkin asiaa (oppimiseen liittyvää asiaa). Puolueen sisällä tietävät varmasti ketä voisi sellaisesta syyttää ja nyt pyydän heti ettei kukaan syytä, koska muistatte, että projisaatio kuten Ironmistressillä on yhtä suuri mahdollisuus kuin oikea tieto.

Heti kun lähtee osoittamaan sormella neljä sormea osoittavat itseen. Voi siis puhua, pohtia ja analysoida mutta ei osoittaa ketään yksittäistä.

Ihanteet pitää siis olla oikeat ennenkuin voi seistä jonkun puolueen takana. Tässä Soini on totuudenmukainen ja silti koen, että nationalistisuus on vain harjoittelua kohti suurempaa tajuntaa. Joten, annetaan kansan oppia.

HG said...

Ne, jotka ovat rustanneet Suomeen tiettyä koulupolitiikkaa ovat olleet pienet, munattomat miehet ja niitä avittavat sotaisat omnipotentit juristit.

Nämä kaksi löysi toisensa ja äkkiä ruvettiin Suomeen tekemään mahdollisimman typerää jälkeä: ensin minä poistettiin eli mieli hajoitettiin ettei ns. intellektuelli enää tiedä onko päivä vai yö, missä pohjoinen ja missä etelä...eli vaarallisinta on se, kun mieli hajoaa ja se on minun ymmärtääkseni ollut tavoite koska vihreä liike mietti että on parempi kuin ihmsillä ei ole päätä niin sitten ovat vihreämpiä...(huh, voiko olla näin hirveä ajatus ja kuka on sen sadismin keksinytkään?)

Kun mieli oli saatu putsattua ja uppotukki-porukka fokalisoitavaksi annettiin sakki opetushallintaan eli ruvettiin indoktrinoimaan, että riittää että asiat näyttävät kunnolta, näyttävät oikealta ja näyttävät jotenkin viksulta...eix vaa ....täytyy muista tuo katu-uskottavuus eix vaa.

Ja kansa söi uistimet. Oppi kertakaikkiaan unohtamaan itsensä, aivonsa, moraalinsa ja kaiken sen, mistä sisukas kansa oli saanut kiitosta sodassa. Koska sitä ei haluttu vaan sota on sitä varten, että pelkokerroin kasvaisi koska sen tilan jälkeen on tuhat kertaa helpompi taivuttaa kansa kohti omia mielikuvia.

ja mielikuvat olivat mitkä? jonkun infantiilisen maailman kuva me-tulemme-ja-voitamme-olemme-siis-voittamattomia.

Mutta silti kaikki elävät, kuolevat ja synnyttävät vauvoja. Voisi siis olla mukavampaakin kuin tuollainen hirveä sirkus.

Koska Jumala ei halua, että on vain yhden suvun jälkeläisiä. Siinä loppuu ihmisyys. Kaiken voitonriemun jälkeen häviää siis kaikki.

Siksi ei pidä ajatella kaikkia kuin hetken eli analyysin ajan mutta unohtaa tuo voittamisen tarve kun tekee normaalia karavaani-elämää.

Tätä minäkin harjoittelen. Minä vaan kerron ajatukseni, en siis ryhdy sotimaan, en edes prosessoi julmaa kohtelua minkä sain vaan kiitän Jumalaa että edes elän, vaikka tuli 20 kg lisää.

Jotta kaikista pinnallisimmat siitäkin saisi moittia...
He eivät tiedä elämästä, pelosta ja sielusta mitään.

ninni said...

Vallankumous on pätevää psykoterapiaa niin kauan, kun se ei toteudu/rr.? terapiaa
ok
sen jälkeen terapiaa ei tarvitakaan

HG said...

Tavalliset keskinkertaiset ajattelijat ovat vihaisia, ettei poliitikot tee mitään.
-voi miten surkeita, valittavat. Sitten kun itse tulevat valituksi menevät naisten jaostoon ja keskittyvät kuten EU:ssakin siihen, että pukukoodi on oikea, viinit hyviä ja laatu taattu. Enää ei ollakaan vihaisia poliittiselle vallalle vaan nyt alkaa tuntumaan hyvältä.
-noniin, tulihan muutosta kokevat.

Tätä samaa linjaa ovat kouluhallinnossa ja koulun tilanteita miettivät. Muu Suomi miettii miten helvetissä voi tulla niin paljon pahaa ulos siitä, joka kuulemma on maailman paras. Miten helvetissä voi olla tämmöinen työllisyystilanne, tämmöinen poliittinen tilanne ja tämmöiset nuoriso-ongelmat ja tietoisuusvajeet.

Miten voi? Siksi, että se toimii aivan samalla linjalla kuin tuo ylimmäinen stoorini. Kun ovat sisällä eivät tee mitään muutakuin mistä helpoiten pääsee (myyvät typeryydessään mitä vaan kelle vaan ja miten halvalla vaan) ja kun ovat ulkopuolella ovat vihaisia niille, jotka ovat sisäpuolella.

Raha taitaa olla motivaation kannalta negatiivista.
Pitäisi siis olla palkka jos ei tee mitään ja ne, jotka tekevät eivät saisi siitä palkkaa vaan saavat ohjata juuri niin kun lystäävät kunhan palkka tulee firmoista niille, jotka eivät ole ns. sisäpuoella.

?? Raha ja pahuus ovat näet lähempänä toisiaan kuin kuolema ja onnettomuus.

hg said...

Siis virastoissa (tuote- palvelu- ja infra -problematiikalla olisi kylläkin rahaa jollain lailla)
ei pidä olla rahaa.

HG said...

Lets be happy kuules RR - unohda sinun vastuu ja vastuuntunto, mennään dokaamaan heidän raatamien verorahojen edestä?

Ja kun ne loppuvat pyydetään että sos.dem ottaa lainaa ja sen takaisinmaksuna USA Arabit ja muu suuri toimija vie meidän sisävedet (vaikka suomalainen saa liottaa sormensa vedessä ja systeemissä, ei saa mitään tuottoa tietystikään....) kiitokseksi.

Lätys vätys lets be happy -porukka vei siis sen, mikä olisi ollut kruunujalokivi. Miksi? Siksi että se tehtiin mahdolliseksi. Surullista.

Rauno Rasanen said...

Myös valtiottomassa yhteiskunnassa [gigaluokan ostos- ja viihdekeskuksessa] on jokin [hallitsevan eliitin palkkaama] järjestyksen valvoja eli poliisi/sheriffi, ja sinun yhteiskunnassasi Ironmistress sellainen poliisi on yhtä kuin berlusconilainen mafia.

Minä valitsen mieluummin valtion ylläpitämän poliisin, sillä toisin kuin pääomaintressien ohjailemaa ja palkkaamaa mafiaa, valtiollista poliisia pystyy sentään jossain määrin kontrolloimaan julkisesti.

Mafian poliisivoimat sen sijaan tottelevat vain ja ainoastaan suurta rahaa.

Rauno Rasanen said...

No niin HG - kiitos riittää tältä erää. Olet jo ylittänyt sinulle asettamani kommenttilimitin [5 kpl/päre].

Kommenttikiintiö jos mikä on minun blogisosialismiani ;\. Näin toimii oman valtionsa itsenäinen poliisi [puolueellisesti - - ?].

Hmm - - . Olenko nyt mafioso vai demokraattinen valvontaviranomainen?

HG said...

Sinä imet tiedon sisääsi, kuten nuo kaikki joilla on siihen tilaisuus ja lähteet, hykertelet kun pääset esiintymään etkä kerro että suurin luovuus tulee sellaiselta, jota mafia kuolletti oman ilon ja huvin takia.
Sitä et kerro.

HG said...

Se on näitten kaikkien symbioosi; rikas, häijy ja ns. laupias samariitti. Nämä ovat kimpassa kaikki kolme tavalliselle eettiselle ja moraaliselle kuoleman pyrrho.
- rikas vetää kompetensseilla kotiin
- häijy saa oman kompleksisen sielun raavittua jonnekin
- laupias samariitti antaa syyn eli toimii kuten lento-orava säälipisteillään

HG said...

Inhottavimmat ovat ne, jotka istuvat geneettiset kartat polvillaan ja kuvittelevat, että tietävät ketä pitää sovittaa kehen. Miksi tämän ryhmän omat miehet eivät ole uskollisia? On siis varaa tsiigailla ja stalkata muita mutta oma elämä on täysin hunsvonttielämä (näkee kun kuuntelee jazzia, että tunnetut jazzarit käyttävät nuoria naisia kuten Berlusconi konsanaan omina panopuina ja värväävät heitä ns. levyjen myyntiin). Nuori ja kaunis yrittää olla mieliksi eikä näe, että jätkä toivoo vaan päästä puskemaan päivän päätteeksi. Mutta tämä on siis mukamas ei-olevaa tietoa ja nämä saavat siis istua sormet ristissä vaimonsa vieressä, laupias katse ja hyssyttelemässä muita ettei saa, soo soo lapset tehdä pahaa sinä aikana kun vääntävät noita strategioita mistä lautakasta punaistuisivat vihreän häpeän sijasta...

...eli ne, jotka ovat syyttömimmät, suurimmat ns. säälipisteitä omaavat ovat kaksinaamaisia kenties?
...mutta tilannetta ei huomata, ei niin lautakasojakaan eikä mitään rehellistä tajuta epärehellisestä koska oma mieli on joko liian putipuhdas (pitää olla joskus ollut pahempikin eli lapsena on pitänyt tehdä jotain ns. moraalitonta sillä muuten ei sitä tunnista)
tai sitten liian sikamainen, elukkamainen tai hävytön muuten vaan.

Mutta matchmakerit ovat sikoja, yleensä. Kun perhe on nuori sanovat, että parit kuuluvat biologisesti ja kun aika menee ja nainen varttuu kääntävät sen (kröhöm vaikka asia liittyy seksiin ja vain seksiin) että no voi kun mies tarttee samanlaisen henkisellä tasolla. Ei siis välitetä, että nainen on yrittänyt olla sekä sitä että tätä ja nuorena ennenkuin siat pääsi vaikuttamaan taustalla oli symbioosi nimenomaan henkisellä tasolla. Kuka sen vei eli kuka ryhtyi houkuttelemaan koska se on hyvä bisnisidea; why not have the old and a new: second life -paskaa.

Joku sika jolla paistaa naamassa Pirun valo.

Ironmistress said...

Rauno, juuri tuon vuoksi valtio on se välttämätön paha.

Jokainen valtio on pohjimmiltaan iso rikollisjärjestö - mafia jolla on oma maa-alue. Valtion ja mafian ainoa ero on se, että valtio ylläpitää konfliktinratkaisukoneistoa ja lakeja.

Anonymous said...

raha on motivaation kannalta negatiivista, jees ..siksi rahaton yhteiskunta olisi paljon parempi.
jos minulla ei olisi, keta auttaa niin olisko
kivaa