Vallankumouksellinen subjekti etsii itseään

Kuvassa vallankumouksellinen subjekti tekemässä useita järkeviä asioita intuition vastaisesti.
*
Motto: Koordinaatistoa ylläpitävä systeemi on muutettava, ei pelkästään systeemin koordinaatteja.

1
Hissien ovensulkemisnapeista kertova mainio huomio/havainto kuvaa Slavoj Zizekin psyko-ideologista liberaali-demokraattisen kapitalismin kritiikkiä paradigmaattisimmillaan. Zizekiltä toki löytyy lukematon määrä vastaavan tyyppisiä esimerkkejä, joilla petkutamme itseämme illusoris-fantastisesti ja joskus jopa täysin tietoisesti, mitä tulee kykyymme ja mahdollisuuksiimme vaikuttaa omaan ja muiden elämään.

Zizek loves to correct viewpoints when precisely the opposite is considered correct. He calls this counterintuitive observation. His favorite thought form is the paradox. Using his psychoanalytical skills, he attempts to demonstrate how liberal democracy manipulates people.

One of his famous everyday observations on this subject relates to the buttons used to close the door in elevators. He has discovered that they are placebos. The doors don’t close a second faster when one presses the button, but they don’t have to. It’s sufficient that the person pressing the button has the illusion that he is able to influence something. The political illusion machine that calls itself Western democracy functions in exactly the same way, says Zizek.

2
Ihminen kykenee pettämään itseään (ja muita) uskottelemalla lähes fantasianomaisesti asioiden olevan juuri tietyllä, määrätyllä tolalla ja siten hänen hallittavissaan tai muuttuvan juuri tiettyyn suuntaan. Akuutein ilmaus lähes maagisesta vetoamisesta positiivisiin fantasioihin ovat jälleen kerran kyselyt ihmisten suhtautumisesta eli uskosta ja luottamuksesta taloudellisen nousun toteutumiseen lähitulevaisuudessa. Ikäänkuin me voisimme saada pelkän uskon/fantasian voimalla aikaan tämän välttämättömän ihmeen ja ikäänkuin taloudellinen nousu ei johtaisi yhä uudestaan yhä pahempaan romahdukseen finanssimarkinoilla.

Näin on siksi, että uskomme ei muuta itse systeemin perustaa vaan elvyttää pelkästään sen toimintaehtoja sekä -funktioita hetken aikaa. Joka tapauksessa kapitalistinen talous törmää paradoksaalisesti aina omiin sisäisiin esteisiinsä, joita ohittaessaan sen produktiivisuus toteutuu ja joita ilman tuo produktiivisuus katoaisi (ks. luvun 6 Zizek-essee).

Sama fantasia-kaava pätee Zizekin mukaan myös hyväntekeväisyyteen maailman köyhyyden lievittämisessä. Hyväntekeväisyys, pyrkiessään lieventämään ihmisten sairautta hätää, ylläpitää kapitalistisen finanssiriiston alunperin aiheuttamaa köyhyyttä (luonnonkatastrofit ovat oma lukunsa, mutta niihin reagoiminen ei). Kun ostamme reilun kaupan kahvia ostamme viime kädessä kaupallistettua, kapitalistisen 'hyvän omantunnon' pelagiolaista etiikkaa.

Vaihtoehto, jonka Zizek meille jättää, tuntuu kuitenkin samassa mielessä liian kyyniseltä ja siten mahdottomalta hyväksyä kuin Pentti Linkolan ekofasismi. Me emme kykene säälimättömän johdonmukaiseen mutta kokonaisuuden kannalta (ja siksi myös yksittäisiä ihmisiä lopulta in the long run parhaiten auttavaan) 'järkevään misantropiaan' - olettaen siis, että me tiedämme varmasti, mkä on se konkreettinen makromuutos, joka oikeudenmukaisemman maailman toteutumiseksi tarvitaan alunperin teoreettisesti ja sittemmin käytännössä.

Zizek kuitenkin itse myöntää, ettei mitään uutta tyydyttävää teoreettista sovellutusta/ratkaisua ole kommunismin romahtamisen jälkeisen poliittisen vasemmiston piirissä toistaiseksi esitetty (Zizek kritisoi niin Negriä, Laclau'ta ja Mouffe'a kuin osittain myös Badiou'ta).

Itse asiassa marxilainen (ja ei-marxilainen) vasemmisto on nyt täysin hajallaan ja suuri osa siitä myöntynyt tai jopa sulautunut markkinatalouden strategisiin ehtoihin - esim. Blairin/Giddensin labourilainen kolmas linja, myös Habermas ja 'harkitsevan keskustelun politiikka' (deliberatiivinen demokratia) ovat pikemminkin markkinamedian sätkynukkeja kuin aktiivisen ja itsenäisen poliittisen tahdon muodostusta.

3
http://www.youtube.com/watch?v=hpAMbpQ8J7g
(Zizekin puhetta jäljentävä/selventävä liikkuva animaatio-piirros teksteineen on, kuten David Harveyn tapauksessa, erinomaisen toimiva ratkaisu, jota seuraamalla myös Zizekin ajatuksia sekä perusteluja on tavanomaista helpompi seurata).

First as tragedy, then as farce. - Hyväntekeväisyys ei ole enää vain tiettyjen ihmisten hyveellisyyden erityispiirre vaan siitä on tullut myös osa kapitalistista taloutta. Hyväntekeväisyydellä ostamme itsellemme hyvää omaatuntoa (etiikkaa) mutta ylläpidämme samalla kapitalismin toimiakseen tarvitsemaa ja siten sen suurelta osin aiheuttamia ongelmia (köyhyys, sairaudet), johon annamme apua.

Luonnononnettomuudet ovat tietysti ihmisestä ja hänen systeemeistään riippumattomia ilmiöitä, mutta niihin reagoiminen hyväntekeväisyydellä tuudittaa meidät hyvän omantunnon fantasiaan, jossa kuvittelemme tehneemme jotain, mikä pienentää hyvinvoivan lännen ja kehitysmaiden epäsuhtaa, vaikka tilanne on todellisuudessa juuri päinvastoin!

Lahjoitamme spekulantti George Sorosin tavoin osan/puolet siitä, minkä aamupäivällä riistimme, takaisin iltapäivällä - ikäänkuin tämä käytäntö olisi muka muutakin (siis jotain yhteiskunnallis-eettisesti 'hyvää') kuin pelkästään vallitsevan rikkaat/köyhät epäsuhdan konkreettista ylläpitoa/jatkuvuutta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=cvakA-DF6Hc
Edellinen animaatio-tiivistelmä alkuperäisenä, ykstyiskohtaisempana ja laajempana luentoversiona.

4
Zizek on viime vuosien maailmankuuluisuuden ohella saanut niskaansa myös kovaa kritiikkiä ja osittain syystäkin. Häntä on pidetty röyhkeänä ihmisvihaajana/arroganttina misantrooppina, joka, vaikka puhuukin erinomaisen taitavasti ja asiantuntevasti kapitalismin ristiriidoista ja ihmisten ideologisista fantasioista, on lopultakin ajautunut umpikujaan realististen ratkaisuyritysten suhteen, mitä tulee radikaaliin vasemmistolaiseen muutokseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa ja päätöksenteossa (ks. kuitenkin myös luku 6).

Zizek on ainakin ollut melko hyvää pataa (muttei siis suinkaan yksimielinen) Alain Badioun kanssa (paavalilainen teologia poliittisena innovaationa, Totuus heideggerilaisittain Tapahtumana), mutta Anthony Negrin deleuzelaista erojen postmodernia moninaisuutta (multitude) vallankumouksen primus motorina hän pitää lähtökohdissaan mahdottomana.

On kuitenkin syytä miettiä Negrin vastausta Zizekin häneen kohdistamaan kritiikkiin (seuraava luku), jonka mukaan Zizek on kadottanut vallankumouksellisen subjektin ja ilman sitä mikään todellinen vastarinta ei ole mahdollista.

Mutta mikä on vallankumouksellinen subjekti nykyään, jos hyväksymme perinteisen marxilaisuuden kannalta hereettisen väitteen (Laclau/Mouffe jo 1985), jonka mukaan yhteiskuntaluokilla ei ole enää samanlaista roolia poliittisesti ja teoreettisesti kuin aiemmin: - itse asiassa luokat ovat häviämässä (luokkajako voidaan tietysti tehdä uudelleen hieman eri lähtökohdista/perustein kuin ennen - esim. prekariaatti (pätkätyöläiset) uutena työväen luokkana)?

Zizekille vallankumous joka tapauksessa vaatii toteutuakseen aina jonkinlaisen valtakeskittymän ja -auktoriteetin, mikä ajatus lienee Empiren ja Multituden Negrille, jonka mukaan kapitalismi katoaa muka itsestään, melko vieras. - Zizekin mielestä tällainen periaate on käsittämätön, eikä Negrin vallankumous hänen mukaansa pääse koskaan edes alkuun - -

5
It is now the second day of the conference, and so far Zizek has had to content himself by merely asking the speakers questions. Now, he immediately attacks Negri who, on the previous day, had accused him and Badiou of neglecting the class struggle.

Negri's theory of the "multitude," that is, his concept of a revolutionary subject that sees commonality in the differences among individuals, assumes that late capitalism eliminated itself, and that this alone is the source of a revolutionary situation.

This is far too concrete and pragmatic for Zizek and Badiou. Zizek arms himself with Hegel's concept of totality, with Plato's concept of truth and Heidegger's concept of the event. He argues that to one has to be outside the state to abolish it, but that Negri remains within the system, which is why his "multitude" can never start a revolution.
...
Negri, furrowing his leathery brow, reacts testily. Zizek, he says, has lost the revolutionary subject, but without a revolutionary subject there can be no resistance.
...
Late Saturday evening, just as the US and Ghana World Cup match is in overtime, Zizek calls again. He sounds excited. "Did you watch my clash with Negri today? Unbelievable! What is he talking about! That late capitalism is doing away with itself?"

Zizek says that the revolution can never function without an authority, without control, and that this was already the case during the French Revolution and with the Jacobins.

He pauses. Zizek rarely pauses when he speaks, because it makes him feel self-conscious for an instant.

Finally he says: The thing about the state and revolution reminds him of women. "It's impossible to live with them, but even more impossible without them."

He seems about to talk himself into a rage again, but just as the machine is revving up he suddenly interrupts himself.

"Oh, let's forget about it. I'll see you tomorrow, my friend!"

6
http://www.lacan.com/zizmultitude.htm
Zizekin mestarillinen katsaus etenkin Negrin/Hardtin marxilais-deleuzeläisiin teemoihin, Laclaun ja Mouffe'n käsitykseen politiikan bernsteinilaisesta ja anti-essentialistisesta agon-luonteesta sekä Agamben'in benjaminilais-pessimistiseen 'messianismiin'.

Lopuksi tämä intuitionvastaisen (counterintuitiveness) ajattelun/päättelyn nero esittää veitsenterävän lacanilaisen, itse Marxiin kohdistuvan kritiikin, jonka yhteydessä hän päätyy pitämään Negrin/Hardtin mutta myös näiden filosofisen lähtökohdan, Deleuzen, ajattelua pikemminkin utooppisena fantasiana kuin oikein ymmärrettynä halun, lisäarvon ja kapitalismin analyysina.

Tämä Zizek on todellakin vaarallinen - myös itselleen, sillä hän näkee teorioihin sisältyvät ristiriidat aivan liian hyvin. - [Dialektiikka paljastaa lopulta jopa oman positiivisen ratkaisunsa mahdottomuuden ehdot; - mutta pystyykö se enää tämän jälkeen toimimaan muuten kuin 'halvaantuneena' - tai ikäänkuin dramaturgisesti?].
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=slavoj+zizek&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://www.amazon.com/First-As-Tragedy-Then-Farce/dp/1844674282
http://progressivegeographies.wordpress.com/2010/07/19/zizek-in-der-spiegel/
http://www.spiegel.de/international/zeitgeist/0,1518,705164,00.html
http://www.spiegel.de/international/zeitgeist/0,1518,705164-2,00.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri