August 27, 2010

Vuonna 2024 pääomaparlamentaristinen rahanpesu on oikeuttanut ja legitimoinut itsensä lopullisesti ajettuaan läpi perustulon/kansalaispalkan, mikä merkitsee köyhyyden muuttumista onnettomuudesta oikeudeksi - ellei jopa velvollisuudeksi

Muun muassa tällä tavoin kierrätetään eli pestään rahaa nykypolitiikassa.
*
[K-mafia on tehnyt useita korjauksia ja lisäyksiä osaan II - viimeksi klo: 20.25]

I
Motto 1: - Lobbaus, sponsorointi ja vaiettu jääviys on kapitalismiin sidotun politiikan teon legitimoitua korruptiota.

Motto 2: - Mitä enemmän rakenteellista valtaa toimijalla on, sitä enemmän sen päätösten vaikutukset leviävät. Valtioiden läpi kulkee lukemattomia sellaisia yhteiskunnallisia suhteita ja luonnon prosesseja, jota välittävät minkä tahansa valitun politiikan vaikutukset myös valtion rajojen ulkopuolelle.

 Esimerkiksi investointeja tai rahapolitiikkaa koskevat päätökset ovat usein kauaskantoisia suurelle joukolle toimijoita, joilla ei ole mitään roolia päätöksenteossa. Toisin sanoen politiikan vaikutuksille alttiiden ihmisten joukko ei ole usein lainkaan sama kuin äänestäjä-kansalaisten joukko.

 [David] Heldin yksiselitteinen johtopäätös on, että nykyolosuhteissa tarvitaan teoriaa kosmopoliittisesta demokratiasta. - (Politiikan nykyteoreetikkoja, s. 264)

II
Kirjoitin tämän päreen luonnoksen (osat I ja II) jo noin kaksi viikkoa sitten. - Osan III siteeraus eli alkuperäisestä lyhennetty (ks. myös linkki) juttu sai minut kommentoimaan asiaa, ja se voikin aivan oikeutetusti toimia juuri nyt yksittäisenä esimerkkinä markkinatalouden ja puoluepolitiikan kielletystä, salatusta mutta väistämättömästä yhteenkietoutumisesta Suomessa näinä demokratian latistumisen ja rapautumisen aikoina.

1
Politiikka on muuttumassa pysyvästi markkinoinnin kaltaiseksi ja markkinoinnin ehdoilla toimivaksi lobbaukseksi, jossa muodollis-poliittinen edustuksellisuus [jonka pitäisi kyetä ilmaisemaan ja toteuttamaan äänestäjän tahto/toiveet] ja todelliset päätökset 'kierrätyksineen' eivät kohtaa.

Tämän vuoksi puhe tiettyjen henkilöiden jääviydestä heidän poliittisen ja yritystoiminallisen asemansa joutuessa ristiriitaan sekä vaalirahoituksesta lahjuksen ottona tai antamisena (esim. Kanki-Kaikkosen tapaus) saattaa jo nyt olla pelkkää sanahelinää, koska kuvassa nähdyn (ja alla selvennetyn) kaltainen rahankierrätys on vain yksi esimerkki siitä politiikan, lobbauksen, sponsoroinnin ja markkinoinnin yhteenkietoutumisesta, joka vallitsee vaiettuna käytäntönä kaikessa kapitalistisessa toimijuudessa.

Koska ei ole ilmaisia lounaita, ei voi olla myöskään 'ilmaisia' poliittisia päätöksiä, enkä tarkoita nyt sitä, että edustuksellinen poliitikko maksaisi tai lunastaisi [tiettyjen päätösten puolesta puhuvana ja niitä poliittisissa elimissä läpi ajavana tiettyjen kansalaisten edustajana] luottamustaan yksittäisille äänestäjilleen vaan pikemminkin yksittäisille sponsorointi-firmoilleen tai -organisaatioilleen.

Selkokielellä sanottuna kyse on politiikan väistämättömästä ja lopullisesta korruptoitumisesta markkinatalous-intressien vietäväksi.

Pääomaparlamentaarinen liberaalidemokratia on käytännössä yhtä kuin taustalla vaikuttava sekä itsensä puoluepolitiikaksi naamioinut laskelmoiva talouseliitti kusettamassa hyväuskoista, hiukan lapsellista, vain pintatason seuraukset näkevää massaa - vaikka eihän edes media kerro tai tiedä, kuka tätä maata viime kädessä johtaa.

Toisaalta ihmiset eivät yleensä jaksa nähdä sitä vaivaa, että ajattelisivat itsenäisemmin kuin vain mutu-periaatteella ja ottaisivat asioista selvää, vaikka se tehdäänkin vaikeaksi kuvattujen 'automaattisten' kytkösten vuoksi, joista esimerkkeinä tässä päreessä 'rahanpesuorganisaatiot' nimeltään RAY ja Nuorisosäätiö.

Mutta asioitten oikean laidan selville saaminen ja tiedostaminen on mahdollista - jopa pääomaparlamentaarisessa demokratiassa. Kyse on vain siitä, miten paljon tahtoa ja tiedonhalua [näitä ominaisuuksia pidän omaisuuden keruun vastakohtana: rikas ei koskaan voi olla rehellinen] keneltäkin sattuu löytymään [valitettavasti saatan olla siis itsekin vaarassa ajatua kyyniseen individualismiin, joskin sen lupaan, että jos minä kusetan ihmisiä [tietenkin vain heidän parhaakseen], niin teen sen avoimen tunnustuksellisesti julistaen: ' Nyt minä huijaan teitä! - - Tällaiseen rehellisyyteen ei kukaan pääomapoliitikko pysty - - ].

2
Poliittisella rahanpesuongelmalla on kuitenkin ikäänkuin täydentävä paralleelinsa (rinnakkaisuus) ihmisten henkilökohtaisissa intresseissä ja uskomuksissa suhteessa siihen, mitä he pitävät omina luovuttumattomina oikeuksinaan. Sillä nykypopulistinen asenneilmapiiri itse asiassa edesauttaa ja  tukee lobbauksellisen korruption limittymistä politiikkaan, koska tämä populismi ei ole periaatteellista kollektiivisessa mielessä vaan julistaa abstraktin universalisoitua [vrt. pyhä dogmi teologiassa] mutta käytännössä häikäilemätöntä oman edun oikeutta - niin maahanmuuttajien, omaisuuden kuin muidenkin omien intressien suhteen.

Jos siis pohdimme yhä suuremmassa määrin yritysmanageeraukseksi, imagomarkkinoinniksi ja lobbaukseksi muuttunutta menoa [jota joskus muinoin, ennen lopullista kaupallistumista, kutsuttiin itsenäisemmällä joskin myös aatteellisemmalla nimityksellä politiikan teoksi] USA:n näkökulmasta, niin vaikka esim. Barack Obama sai kuin saikin läpi suuren terveydenhoitolaki-uudistuksensa parlamentaarisesti, ei sen käytännön toteuttaminen ole helppoa maassa, jossa kaiken arvo - jopa eettinen arvo, mitataan paradigmaattisesti [tuottavimmin finanssi-spekuloinnilla kähmityn] rahan ja yksityisomaisuuden määrällä.

Miten siis kukaan markkina-uusliberaali voisikaan sitoutua uudistukseen, johon käytetään hänen omia, henkilökohtaisia verovarojaan niiden hyväksi, jotka eivät veroja välttämättä kovin paljon maksa, jos ylipäätään ovat työssä.

Näin lyhytnäköistä omaan napaan tuijottamista on populistinen vapaus- ja omistusoikeuksien suojan universalismi käytännössä: se on psykologisen egoismin legitimoiva naamio - ei juuri muuta.

Kuvattu asenne [joka on siis linjassa myös Suomen oikeiston ja populistisen persupolitiikan kanssa] myötäilee ja edesauttaa parhaiten niitä lakimuutoksia, jotka tulevat jollain tavalla helpottamaan ja suoranaisesti hyödyttämään suuryritysten toimintaa [kyseinen asenne on kuitenkin ristiriidassa itsensä kanssa, sillä tavalliset ihmisethän tuollaisista laieista viime kädessä in the long run kärsivät].

Kaikkein arvelluttavimmalta kuitenkin vaikuttaisi, että kuvatun kaltainen päätösproseduuri saattaa lopulta hyväksyttää jopa kiistellyn mutta ainakin Suomessa toistaiseksi melko vähän poliittisesti esillä olleen perustulon eli kansalaispalkan, mikäli sen laskelmoidaan pääomapolitiitikkojen piirissä toimivan totetutuessaan [vastoin alkuperäistä tarkoitustaan] kapitalismin ehkä vankimpana keinona köyhien ja köyhyysrajalla elävien ihmisten kyykyttämiseksi eli heidän asemansa tehokkaaksi kontrolloimiseksi ja hallinnoimiseksi lakisääteisen 'sosiaali-hyväntekeväisyyden' nimissä (ks. aiemman päreeni Zizek-video-animaatio).

Kannustimesta ei tässä siis voi olla kyse - pikemminkin kiristyksestä (teoretisoipa arvostamani Osmo Soininvaara asiaa sitten miten päin tahansa), sillä perustulon tarkoitus on tehdä köyhyydestä ja köyhistä vallitsevan kapitalistisen status quon hyväksytty, legitimoitu ja edellisistä päätösehdoista seuraten virallisesti ylläpidetty 'kaatoluokka' [aiemminhan köyhyyttä sentään pidettiin myös järjestelmän heikkouden, virheellisyyden ja epäonnistumisen seurauksena] - eräänlainen mappi Ö, johon utilitaristinen markkinatalous-etiikka voi oikeutetusti siirtää kaikki ne ihmiset, joita se ei enää tarvitse, eli joille sillä ei enää ole käyttöä (ei töitä edes nälkäpalkalla), mutta joita se ei myöskään voi ulkoistaa lopullisesti eli murhata terroristeina, talebaneina tai muina vapaan, hyvän ja tehokkaan kasvun maailman vihollisina.

Köyhyys on seurausta järjestelmästä [ja niistä ihmisistä (yhä suppeampi pääomia hallitseva vähemmistö), jotka siitä todella merkittävästi hyötyvät)], joka ei vallassa pysyäkseen halua ja/tai pysty maksamaan yhä kasvavalle joukolle vain työtuloillaan eläviä työntekijöitä yhdestä työstä sellaista palkkaa, jolla pystyy elättämään itsensä (perheestä nyt puhumattakaan).

Kansalaispalkan/perustulon hyväksyessään kapitalistinen pääomaparlamentarismi lanseeraa megasuuren poliittis-yhteiskunnallisen kuplan eli se epäsuorasti ja todellisen intentionsa ovelasti peittäen tavallaan myöntää markkinajärjestelmänsä sisäisestä noidankehästä (jatkuvan kasvun pakko romahduksen pelossa) seuraavan epäonnistumisen työllistämisessä ja ylipäätään työvoiman palkkatason säilyttämisessä köyhyysrajan yläpuolella.

Ennustan kuitenkin, että jostain syystä (mm. siksi, että ikävät sossukeikat vähenevät, koska toimeentulotuki maksetaan nyt jatkuvasti ja automaattisesti tilille kerran kuussa) melkein kaikki ovat silti tyytyväisiä perustulopäätökseen [paitsi Zizek ja minä]. - - Sillä illuusio kapitalismin takaamasta hyvinvoinnista jatkuu, vaikka järjestelmä itsessään ei peruslogiikaltaan muuttunut miksikään.

Suhteellisesti köyhien ihmisten määrä länsimaissa [kuten kolmannen maailman absoluuttisesti köyhien määrä] lisääntyy  jatkuvasti. Vastaavasti harvojen ökymiljardöörien tulot kasvavat nykyään yhä käsittämättömämpiin lukemiin etenkin halvan työvoiman maissa (esim. Intia).

Tällaista asiaintilaa minä kutsun postmodernin kapitalistisen järjestelmän sisäisen korruptoitutuneisuuden väistämättömäksi - sekä edellytykseksi että seuraukseksi. Kapitalismi nostaa elintasoa aina vain kovenevilla ehdoilla eli vaatimalla keskiluokalta yhä suurempaa työpanosta joko samalla tai itse asiassa suhteellisesti huonommalla palkalla [sillä eläminenhän kallistuu kapitalismissa jatkuvasti].

Tämä kiristyksen mekanismin tiivistävä 'riisto-yhtälö' tiputtaa toteutuessaan [ja se on toteutunut nyt etenkin USA:ssa mutta myös Suomessa 1970-luvulta lähtien/esim. David Harvey/Juha Siltala] alemman keskiluokan köyhyysrajan tuntumaan ja siirtää osan siitä jopa köyhyyteen.
.....
Miten ihmeessä voisin kannattaa sellaista järjestelmää, joka lopulta (oman sisäisen logiikkansa umpikujan seurauksena) syö ylläpitäjänsä, joille se on ensin antanut suhteellista vapautta ja vaurautta?! - - Pitäisikö pyöveliään rakastaa? Se on aika paljon vaadittu, vaikka tunnustaisi oikein tosissaan lähimmäisenrakkauden kristillistä oppia erään nimeltä mainitsemattoman 'reilua kauppaa' kannattavan valtiovarainministerin tapaan - - .

III
Poliitikolla on aina saletit

Väännän vielä oikein rautalangasta, että mistä tässä RAY sählingissä on loppujen lopuksi kyse:

[Kuvan] nuoli 1 kuvaa prosessia, jossa poliitikko X tukee RAY:n toimintaa. Poliitikkojen mukaan kansalaisille on kuulemma ”hyväksi”, että ihmisten pelaamista rajoitetaan ja valvotaan pelimonopolin toimesta ja jaetaan sitten kerättyä voittopottia ”yleishyödyllisiin” kohteisiin.

 Nuoli 2 kuvaa RAY:n jakamia avustuksia erilaisille säätiöille ja yhdistyksille. Kakkosnuolessa liikkuvat siis ne rahat, joita suomalaiset ovat käyneet tuuttaamassa RAY:n peliautomaatteihin.

RAY:n asioista päättävät poliitikot istuvat myös samaisten säätiöiden hallituksissa, joihin RAY jakaa rahaa. Täppää virtaa siis mm. Keskustan Nuorisosäätiöille (katso tarkempaa tietoa ko. säätiöstä myöhemmin tässä jutussa), joka tekee kovan rahan asuntobisnestä. Siinäpä vasta mielenkiintoinen RAY:n tukema ”yleishyödyllinen” kohde.

Nuoli 3 kuvaa, sitä kuinka poliitikot pääsevät päättämään RAY:n lisäksi myös säätiöissä, että minne säätiöiden raha jatkaa matkaansa. ”Hyvä kohde” on mm. Vanhasen ja Kanki-Kaikkosen vaalikampanjointi: se näyttää olevan poliitikoille pelkkää plussaa, että pääsee pönkittämään omaa poliittista uraa pelureilta, eli RAY:lta, saaduilla tukieuroilla (=jotka siis ”pestään” erilaisten säätiöiden kautta).

Nyt poliisi tutkii kuumeisesti esim. sitä, että onko kyseinen Nuorisosäätiö jeesannut esimerkiksi Matti Vanhasen taloprojektia ja kuuluisaa ”lautakasaa”. Nähtäväksi jää, mitä kaikkia luurankoja vielä löytyy.

Muistaetaan myös ne n. 10 minuutin työstä ansaitut kokouspalkkiot, joita poliitikoilla jaetaan auliisti säätiöiden hallituksista istumisista.

Mikä on Nuorisosäätiö?

Nuorisosäätiö on keskustapuolueen perustama toimija, joka vuokraa kämppiä mm. pääkaupunkiseudulle alle 35-vuotiaille asunnonhakijoille. Nuorisosäätiön pirtaan kuuluu myös rakennusfirmojen kanssa diilien sopiminen ilman kilpailuttamista, jolloin rakennusfimat tekevät kovempaa tiliä, kuin mitä normaaleissa, rehellisissä kilpailutilanteissa.

YLE:n Silminnäkijäohjelman haastatteleman professorin mukaan Nuorisosäätiön viritelmä rakennuttajien kanssa on laiton. Hupaisasti Nuorisäätiön asioista päätetään eduskuntatalon kabineteissa.

Alun perin 60-luvulla Nuorisosäätiö pistettiin pystyyn keskustalaisten toimesta 10 000 euron pesämunalla ja jonka nettovarallisuus on nykyään palttiarallaa 200 miljoonaa euroa. Pelkästään RAY on työntänyt keskustapuolueen hallinnoimaan Nuorisosäätiöön käsittämättömät neljäkymmentä miljoonaa euroa vuosien saatossa.

Säätiö on kasvanut jättimäiseksi lähes pelkästään valtion avustuksella. Kun säätiö joskus lakkautetaan, niin päättäjät voivat jakaa rahat aika lailla haluamallaan tavalla ja haluamiinsa kohteisiin. Tätä mieltä oli ainakin Silminnäkijän haastattelema proffa, joten aika härskiä meininkiä!
*
http://www.pelaa-pokeria.com/rollipeikko/poliitikko-voittaa-aina
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Held
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyys
http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2006/60_2006.htm
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/69616D6B-BC2A-4885-8B94-1703B70CE30C/0/066moisio.pdf
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:QcKVVdHZOqoJ:kotisivut.ainaratkaisu.fi/service/xpublisher/files/960.ppt+suhteellinen+k%C3%B6yhyys&cd=3&hl=fi&ct=clnk&gl=fi

3 comments:

Anonymous said...

No nyt rupeaa tulemaan sellaista "Vuorisaarnaa" että huonokuuloisinkin herää . . .

Varsinkin kun evankeliumien kuvaukset vaikuttavat aika synkiltä:
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2010/08/27/usan-talousdata-halyttavaa/201011837/12

Rauno Rasanen said...

Vastaan kommenttiisi päreellä hiukan myöhemmin.

R said...

eihän ihminen nyt paljoin rahaa tarvitse, ei kapitalismi ole houkuttelevaa