August 30, 2010

Anti-kapitalistisen ideologiakriitikon uskontunnustus/sodanjulistus

Yläkuvassa [oikealta] Foucault, Sartre, Deleuze [kuva vihjaa tahattomasti Sartren ihan oikeasti olleen väistyvä hahmo Ranskan intellektuaalisessa kentässä (1970-luvun alku) juuri näiden kahden herran vaikutuksesta - Derrida tästä tosin puuttuu]. - Alakuvassa Deleuze kuvattuna ilmeisesti ajattelunsa näköisenä ;\.

1
Valtasuhteet ja verkostot johtavat samankaltaiseen spiraaliin [umpikujaan] kuin ajattelumme sekä elämämmekin. Yksilön kokemuksen intensiivisin paikka on siinä kohdassa, missä hän kokoaa energiansa ja ryhtyy vastustamaan sitä valtaa [tietoa], joka asettaa hänet jatkuvaan puolustusasemaan. Tällöin yksilö ryhtyy käyttämään voimiaan paetakseen vallan [tiedon] asettamista ansoista [kulutuksellinen nautinto velvoitteena ja normaaliuden kriteerinä kapitalistisessa systeemissä].

Gilles Deleuze kirjassaan Michel Foucault'sta

[Politiikan nykyteoreetikkoja, s. 206, hakasulkulisäykset RR]

2
Deleuzen myöhempi ajattelu - nietzscheläis-spinozalainen, pluralistinen monismi, jonka immanenssi rakentuu ontologisesti perustavalle erolle [Ristiriita! Miten immanenssi [monismi] voisi perustua eroon] ja toisaalta hänen kielikuvallisesti sekä ajatuskuluiltaan retorisen dekoratiivinen  kirjoitustyylinsä on melko ambivalenttia purtavaa. Siitä löytyy kyllä paljon helmiä ja erittäin teräviä oivalluksiakin mutta suurelta osin se myös jää [ainakin minulle] hieman sekavaksi, ikäänkuin esoteeriseksi puheeksi - [Pascal Engel summarizes Deleuze's metaphilosophy thus: 'When faced with a beautiful philosophical concept you should just sit back and admire it. You should not question it.'/juuri näin minäkin koen deleuzeläisen kielikuvien virran].

Myöskään Zizek ei ole ollut kovin otettu Deleuzesta. Hallward taas kritisoi Deleuzea Zizekiä kompaten siitä, että tämän filosofia on tuonpuoleista [other-worldly] ja pyrkii passiivisessa kontemplaatiossa identiteetin hajoamiseen luonnon ilmestykselliseksi [teophanic] itseluovuudeksi.

Mutta Deleuzella on hetkensä ja häntä voidaan täydestä syystä pitää yhtenä Ranskan postmodernin ajattelun päähahmoista.
*
In Deleuze: The Clamor of Being (1997), Alain Badiou claims that Deleuze's metaphysics only apparently embraces plurality and diversity, remaining at bottom relentlessly monist. Badiou further argues that, in practical matters, Deleuze's monism entails an ascetic, aristocratic fatalism akin to ancient Stoicism [samassa mielessä minä kritisoin stoalaisuudelle mutatis mutandis sukua olevaa buddhalaista karman lakia; - myös Zizek hyväksyy ymmärtääkseni kaikilta osin tämän Badioun kritiikin].

In Organs without Bodies (2003), Slavoj Žižek claims that Deleuze's ontology oscillates between materialism and idealism, and that the Deleuze of Anti-Oedipus ("arguably Deleuze's worst book"), the "political" Deleuze under the "'bad' influence" of Guattari, ends up, despite protestations to the contrary, as "the ideologist of late capitalism".´Žižek also calls Deleuze to task for allegedly reducing the subject to "just another" substance and thereby failing to grasp the nothingness that, according to Lacan and Žižek, defines subjectivity.What remains worthwhile in Deleuze's oeuvre, Žižek finds, are precisely those concepts closest to Žižek's own ideas.

In Out of this World: Deleuze and the Philosophy of Creation (2006), Peter Hallward argues that Deleuze's insistence that being is necessarily creative and always-differentiating entails that his philosophy can offer no insight into, and is supremely indifferent to, the material, actual conditions of existence. Thus Hallward claims that Deleuze's thought is literally other-worldly, aiming only at a passive contemplation of the dissolution of all identity into the theophanic self-creation of nature.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gilles_Deleuze
http://en.wikipedia.org/wiki/Gilles_Deleuze
http://www.slideshare.net/jukpelto/deleuze-kontrolliyhteiskunta-presentation
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Paul_Sartre
http://cafehistoria.ning.com/photo/1980410:Photo:3611/next?context=user
http://larvalsubjects.wordpress.com/2008/12/04/deleuze-and-guattari-avec-lacan/
http://www.multiculturas.com/boarding_school/foucault_phweb.htm

9 comments:

HG said...

[Ristiriita! Miten immanenssi [monismi] voisi perustua eroon]

En ole varma pelleiletkö hyvä Actuspuru-ukko? En anna edes viitteitä mistä on kyse, jos sinä todella olet tuota mieltä: goodbye sitten kirjaoppinut ulkoalukija.
Et osaa tulkita voisin sanoa.

...

Sitten tuohon verkosto ja tieto -viidakkoon ja miten sinä pidät asiaa sellaisena, että voittaja tietää kaiken ja hävijä joutuu häviämään kun ei tiedä. Lällälläää ja asia on selvä?

...

Voi hitto; minulle tulee keskiaika mieleen ja Koraanin ulkoluku vaikka nykyään pitää muistaa mitä herrat filosofit sanoivat. Sama kompetenssi jolla ei pitkälle pääse oikeassa elämässä. Blogissa vaan ja mediassa tietysti...voi brassailla.

Mutta miksi ruoan hinta nousee nousemistaan ja miksi köyhyys jatkaa spiraaliaan - sitä et osannut kirjoittaa koska se pelottaa sinuakin. On nimittäin niin, että se umpikuja missä olemme ei johdukaan tiedosta eikä politiikasta vaan rahasta, kommunikaation lajista ja tavasta tehdä diilejä (ja josta tuli Babelin torni, jonka purku on lähes mahdotonta siihen suuntaan aivan kuten vitsi ei ole looginen ja siksi hauska; modaliteetti muuttuu kesken kaiken ja nyt en puhu vitseistä.....

....

Minun pöytälaatikkoni on putsattu ja 70 sivua oikeaa filosofiaa josta Badiou olisi ilahtanut on viety. Ei löydy enää kotona. Olen kenties hukannut, alan olemaan hajamielinen ja väsynyt.

Lopeta tuo vasemmistohoilailu koska oikeasti olet joskus halunnut olla ns. älykäs. Ole sitten.

Rauno Rasanen said...

Vastarinta/taistelu on tärkeintä.

Päämäärä sen sijaan on abstrakti, vastarinnan motivoimiseksi ja suuntaamiseksi tarvittava utopia, jota ei koskaan saavuteta [onneksi], mutta jota ilman ei myöskään voi elää.

Siinä minun vasemmistolaisuuteni in nuce.

Onko tämä bernsteinilaisuutta? - Ehkä osittain, joskaan pääomaa nuoleskeleva populisti-demari en silti koskaan ole ollut.

Nimittäisin poliittista asennettani pikemminkin utooppiseksi vastarinnaksi ja kapitalistisen mystifikaation [kulutusnautinto velvoitteena ja normaaliuden kriteerinä] eli valheen paljastamisena. Sillä kapitalismi rakentuu väistämättä mystifikaatiolle/valheelle ja toimii tuon valheen varassa.

Sanoudun siis irti kapitalismin atmosfääristä ja eetoksesta valjastaen egoismini utopian palvelukseen [siitäs saitte - niin oikealla kuin vasemmalla].

HG said...

Minä olen utopia, no?

ninni said...

Ihania Spiraaleja, ja umpikuja johtuu rahasta.näin
vielä kuusi päivää suomalaisia orkideoita ja amarylliksia

Anonymous said...

rauno irtosi kapitalismin atmosfaarista, etkö käytä valkoisia housja

HG said...

Valkoinen kuin kärpässieni, jalassa maan alla reunus, joka kertoo, ettei ole tatti.

Valkoinen kuin linnunpaska.

Valkoinen kuin siriuspilvi.

Valkoinen kuin vale.

Valkoinen kuulostaa puhtaalta, mutta on puhdistettu. OIkea puhdas on värikäs, laikukas, rikkikin ja autenttinen.

Ironmistress said...

Kapitalismi toimii. Sosialismi ei toimi.

Vain sillä on merkitystä - ei millään muulla.

Rauno Rasanen said...

Minulleko sanoit? Missä minä olen sosialismia avoimesti ja suoraan propagoinut? Osoita minulta yksikin selvä ohjelmallinen sitaatti sosialismin puolesta.

Et tule löytämään.

Golgatan Olga said...

"Kapitalismi toimii. Sosialismi ei toimi.
Vain sillä on merkitystä - ei millään muulla."

Merkitystä kenen ja minkä kannalta, Rautarouva? Keiden puolesta puhut? Ja mitä tarkoittaa "toimiminen"? Toimii autokin, tai polkupyörä, tai giljotiini, jos sitä huolletaan. Ja vielä todennäköisemmin, jos sen toimintaa ja huoltoa monin tavoin tuetaan.

Sitä paitsi: sosialismia tai vasemmistolaista, oikeasti sosiaalista agendaa ei laajemmin ole edes kokeiltu käytännössä, paitsi monilta osin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa etenkin niiden kukoistusaikaan. Kansainvälisesti ja historiallisesti arvoiden on "toiminut" kohtalaisen hyvin. N-liitossa ja sen satelliiteissa elettiin totalitarismissa, ei sosialismissa. Kiinaa kapitalistisempaa (ja samalla totalitaarisempaa) valtiota saa hakea.

Raunolle kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista.