March 8, 2010

'Rakkaus antaa jotakin, jota ei ole, jollekin, joka ei halua sitä'

Rakkaus siinä mielessä kuin Lacan sen ymmärtää, alkoi itserakkautena: imaginaaris-narsistisena itsensä väärintunnistamisena. Peiliä, josta narsistinen itse heijastuu, vastaavat ulkomaailmassa etenkin äiti, isä, sisarukset ideologia, jumala, imago, muoti, ylipäätään fantasiat jne.
*
RP Vinciguerra (1999) tarkastelee Lacanin näkemystä miehen ’rakkaudesta’, joka on halussaan fetissinen, ”miehen rakkaus on ilman sanoja, hän ei ymmärrä siitä mitään”. Keskeistä on kaikissa näissä esimerkeissä havaita halun fantasmaattinen rakenne. ”Rakkaus antaa jotakin, jota ei ole, jollekin, joka ei halua sitä” (Lacania selittäen S. Žižek 2004).
*
Rakkaus olisi myös muuta kuin tarve ja hyvän tahtomista: ”Minä rakastan sinua, mutta koska rakastan sinua jonakin enempänä kuin sinä, minä muutan (mutilate) sinut”.
*
Onko rakkaus geenien dramaattinen juoni informaatiosisältönsä siirtämisen varmistamiseksi? En usko, sillä rakkaus on äärimmäisen epäkäytännöllistä ja epävarmaa verrattuna geneettisen koodauksen selkeään kybernetiikkaan. - Rakkaus on vietin, halun, kielen ja kulttuurin yhteenkietoutumisesta syntynyt katastrofi - evoluutiobiologisesti tarkastellen skandaalimainen kompleksirypäs, joka pikemminkin uhkaa kuin edistää geenien idioottimaista toimintavarmuutta eli determinististä kopioitumispyrkimystä/RR.
*
Tulkoon alla oleva Jyrki Aleniuksen kirja-arviointi siteerattua kokonaisuudessaan, koska Paul Verhaeghen kirja Rakkaus yksinäisyyden aikana on sen arvoinen.
*
Tyydyttäminen voi olla vaikeaa, tyydyttymisestä ja siihen tyytymisestä puhumattakaan.

Lucien Israelin nimiin menevän anekdootin mukaan orgasmikyvytön nainen etsi apua psykoanalyysistä. Apua tuli, ja naisen onnistui pitkästä aikaa harrastaa tyydyttävää seksiä miehensä kanssa. Siitä ei kuitenkaan ollut apua, sillä onnistuttuaan tavoitteessaan nainen ei enää halunnutkaan rakastella miehensä kanssa. Nainen halusi jotakin, mitä ei tahtonut.

Mistä on kysymys, kun puhutaan halusta? Ja mitä rakkaus on? Biologiaan hurahtaneet ihmistieteilijät ovat viime aikoina innostuneet selittämään sellaisiakin asioita, joita ei ole haluttu tieteen keinoin tähän asti selittää. Kuten nyt rakkauden kerrannaisineen.

Evoluutiobiologi Richard Dawkinsinsa lukeneet ovat halunneet palauttaa rakkauden ilmiön kaikkinensa biologiaan: geenien informaatiosisällön on siirryttävä sukupolvelta toiselle. Rakkaus on tavallaan geenien juoni huolehtia eloonjäännistään eli kopioitumisestaan.

Lähestymistavan tieteellisyys on helppo asettaa kyseenalaiseksi. Belgialainen psykoanalyysin professori Paul Verhaeghe (s. 1955) esittää oman epäilyksensä koskien biologisten selitysmallien mahdollisuuksia selittää rakkauden ilmiötä, tässä tapauksissa selityksiä, joiden mukaan geenejään levittävä uros suosisi moniavioisuutta yksiavioisuuden kustannuksella:

"Sekaannusta tässä aiheuttaa se, että tälläisten etologiasta johdettujen 'todistusten' avulla voidaan todistaa mitä tahansa - kaikki riippuu vain siitä, millainen apina valitaan. Lukiessani tälläisiä tutkimuksia minut valtaa aina vaikutelma, että - rivien välistä luettuna - 'objektiivinen' mies- tai naistutkija yrittää tässä oikeuttaa omaa seksuaalista käyttäytymistään mallintaen sitä jonkin apinan 'todistetussa' promiskuiteettisessa tai monogaamisessa käytöksessä."

Verhaeghe käyttää omissa tutkimuksissaan - kuten psykoanalyysin professorilta sopii tietysti odottaakin - niin Freudilta kuin Lacanilta lainaamaansa käsitteistöä.

Ehkä yllättäenkin tulos ei ole käsittämätön termisekamelska, vaan luettava, esseenomainen tutkielma seksuaalisuuden, rakkauden, vallan ja kuoleman tematiikasta.

Kirjan otsikon mainitsema "yksinäisyyden aika" viittaa jälkimoderneissa läntisissä yhteiskunnissa vallitsevaan neuvottomuuden tilaan, olipa kyse uran, jalkapallojoukkueen tai vaikka aviopuolison valitsemisesta.

Verhaeghen lähtökohta on tilanne, jossa "miesten ja naisten välinen suhde ei ole enää itsestään selvä, isän toimenkuva on kaikkialla kyseenalainen ja koko joukko varmuuksia on kadonnut."

Koska perinteiset (kristilliset, juutalaiset tai islamilaiset) normijärjestelmät eivät oikein enää uppoa nykyihmiseen, elämme normimarkkinoilla, joilla kukin voi rakentaa normistonsa suhteellisen vapaasti.

Erityisesti intellektuellit, älyköt ovat pulassa: "Nykyaikaisesta intellektuellista on tullut Hamletin väliaikainen uudelleenruumiillistuma, joka epäröi aina toimintaan ryhtymistä punniten argumentteja puolesta ja vastaan niin, että jokainen valinta neutralisoituu. Sillä välin hänet murskaavat he, joita tiedon ja älyn yltäkylläisyys ei halvaannuta."

Se, että joutuu olemaan oma tuomarinsa, syyttäjänsä ja lainlaatijansa on tietysti kenelle tahansa raskasta. Seurauksena on kenellä yksinäisyys, kenellä identiteettiongelmat, yhdellä himourheilu, toisella täydellisen partnerin jahtaaminen. Verhaeghen Lacan-lainaus kertoo tilanteesta kaiken: "Hysteerikko haluaa itselleen tyydyttämätöntä halua."

Haluamme halua, mutta emme sen tyydyttymistä, koska sen jälkeen pitäisi taas haluta, ja se vie voimat.
Mutta rakkaus, mitä se on? Ei kai pelkkää eläimellistä halua?

Verhaeghen mukaan rakkauden "perusmalli" löytyy äidin ja lapsen välisestä suhteesta: kaikki yksilön myöhemmät "rakkaussuhteet" hakevat uomansa äiti-lapsi-suhteen pohjalta. Tämä rakkauden prototyyppi on Verhaeghen mukaan totaalinen ja poissulkeva, se väistämättä päättyy (josta seuraa menetyksen tunne, joka synnyttää halun), ja suhdetta luonnehtii valta.

Äiti-lapsi-suhteen jakamattomuuden yksi myöhempi seuraus näkyy Verhaeghen mukaan aikuisen vaatimassa uskollisuudessa. Näin uskollisuuden ilmiö ei olisikaan yksiavioisuuden vaatimuksineen niinkään biologinen varmennusyritys omien geenien onnelle kuin kaipuuta äiti-lapsi-suhteen aikaiseen onnelaan.

Hysteerikon halu haikailee siis sinne, missä äiti on koko ajan paikalla.

Mutta kieli on käärme äiti-lapsi-suhteen onnelassa. Ennen kuin lapsi oppii ilmaisemaan halujaan ja toiveitaan kielellisesti, suhde on välitön. "Sen jälkeen kun kieli on tullut mukaan kuvioihin, etäisyys ja välitys seuraavat mukana ja siten myös ero."

Siksi myöhemmät "rakkaudet" usein halutaan pitää määrittelemättöminä. Rakastunut ajattelee (ehkä usein viisaastikin), että niin kauan kuin hän ei määrittele suhdettaan sanoin, se jatkuu eikä lopu koskaan.

Valta, joka äidillä on lapseen, on tietysti kaikkivaltiaan. Niinpä jos miehet ja naiset oikeasti etsivät suhteissaan varhaisen äiti-lapsi-suhteensa auvoa, ei ole ihme, jos kumppaneiden suhteen elätellään enemmän tai vähemmän epärealistisia odotuksia.

Rakkaus on Verhaeghen mukaan kuitenkin tärkein kulttuuria edistävä voima.

"Kaikkien meidän täytyy kadottaa ensirakkautemme, jotta voisimme tehdä kaiken mahdollisen saavuttaaksemme sen uudelleen, joskin 'muualla'. Kulttuuri kehittyy tässä liikkeessä ja itse asiassa on tämä liike."

Jyrki Alenius
*
http://www.hs.fi/henkkohthaku?jokuSanoista=Rakkaus&selaus=teema.henkKohtAsiasana&sivu=2
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
http://christianhubert.com/writings/desire.html
http://personal.inet.fi/business/molari/Lacan.pdf

13 comments:

Homo Garrulus said...

Jos ei koulutus auta (eikä auta jos siivoavat geensistä nopeammin) niin sitten pitää muuttaa raha. On samalla sääli koska rahan kompetenssi on sisäänajattelu ja tässä suhteessa länsi on mm Kiinaa tarkempi. Kyse on näistä muista laatutekijöistä: miksi rikkovat omaa kuormaa olemalla ns. kompetentti?
Siitä alkaa alamäki ja voi vain toivoa, että Kiina kun ensin on saanut käärmeiltä apua sen jälkeen syövät käärmeen; eikö kiinalaiset ole semmoisia että ne syövät koiransa ja käärmeensä?

Kun ensin ovat saaneet apua kiusaamaan ja kiusaamisen hoiti siis oma kansa. Oma kansa kiusasi jotta itse voisi nousta - kunnes kuitenkin joutui roiston pannuun.

..

Tämä on se, minkä tulisi saada muutettua: sadistit helvettiin ohjaamosta ja sinne oikeasti voimakkaita, oikeamielisiä ja strategiaa tajuavat ihmiset.

Onkohan niitä enää saatavana?

Homo Garrulus said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Rauno Rasanen said...

Poliisi on tulossa HG. Kerro miehellesi, että osaa varautua.

ninni said...

early teachings http://www.google.com/profiles/114860227628682409541#buzz

Homo Garrulus said...

Miksi pitää varautua ja miksi olisi tulossa? Mitä sinä keittelet siellä? Kehäpäätelmiä?

Rauno Rasanen said...

HG kysyi:

'Mitä sinä keittelet siellä?'

Vastaus: Tutkimuspyyntöä ja syytettä blogihäirinnästä.

Homo Garrulus said...

Höpö höpö senkin provosoija.

Homo Garrulus said...

Mieheni soitti, ja sanoi että olen "kusessa" - joten onpa kivaa tämä totalitäärinen ja fundamentaalinen maailma missä saa tehdä työtä jos on tyhmä ja kaunis mutta ei mitään jos on älykäs ja ruma. Rumalla tarkoitan lihava, ettei ole silmäruokaa sadisteille sinä aikana kun hemmottelevat itseään sillä, että kukaan ei ikinä sano mitään vastaan.
Se on hyvä ja kestävä kehitys, wov.

Joten - kiitos - tack och adjö. Olisi ollut hauskaa saada aitoa palautetta kuten joskus; minkä minä käänsin? Sen ,ettei ollutkaan pelkkä kehä elämässä vaan elämässä on jatkumoa jota eivät kaikki huomaa. Ovat itsekkäitä ja sen takia osaaminen typistyy koska voi keskittyä vain itseensä.

Mutta johtajuus ei voi koskaan olla sillä tasolla.

Siihen jätän sinut RR - anteeksi jos loukkasin herkkää hipiää: olet paras psyko-filosofi minkä olen koskaan tavannut, tuhat kertaa näitä vielä lyhytnäköisempiä jotka ottavat vallan tuomita ihmisiä tullen mennen, mennen tullen. Ja saavat autoja ja rahaa siitä...

....minne siis elämän roska ja roiske menee; näille.
Saastuttavat ja inisevät saastasta.

Rauno Rasanen said...

Häirikkö
Wikisanakirja

1.henkilö, joka tekemisillään häiritsee muita tai aiheuttaa ongelmia

http://m.digitoday.fi/?page=showSingleNews&newsID=20028052

Homo Garrulus said...

En minä käy missään muualla kuin sinun, mummon, iineksen ja parin muun blogeissa. En ole mikään häirikkö tuon käsityksen mukaan sillä olen vain vastaaja. Jos joku väärinkäyttää menkööt poliisi sinne kysymään tai kysykööt minulta. Minä tiedän, missä olen käynyt ja mitä olen kirjoittanut. Sitäpaitsi en ole häiriköinytkään mutta minuun häiriköidään eikä mieheni ole auttanut. Omat sähköposti ja nettireitit kun oli oma ns. väylä ja oma verkko oli korruptoitu toisella tavalla (minä en suinkaan huseerannut yksin omissa tiedostoissa vaan meitä oli usea ilmeisesti ja saman myönsi mieheni nyt 5 vuotta jälkeenpäin jonka hän heti perui). Nyt olen siksi ollut vanhassa koneessa jota mies sanoi, ettei kuulu tai näy missään koska on täysin ulkopuolinen. Mutta kyllä tämäkin on ollut nokkelapoikien käsissä tyystin: milloin xml ja millon mikäkin tapa kurkkia tai liittyä vastavalon merkeissä. En osaa näitä poppakonsteja mutta joudun suojautumaan enkä saa varsinaista apua.
Olen siis pettynyt jos sinäkin (pelosta kuten kaikki miehet) käännätte selän vaan koska se on helpompaa. On vaarallista olla osaava nainen ja vielä vaarallisempi olla vastaavassa työssä mies.

Maailmaa johtaa roistot ja muuten vaan helppoheikit.

Joten en todellakaan tajua sinun käännöstä mutta alan itsekin väsymään tähän. Ja mies on joka toinen viikko ystävällinen ja joka toinen viikko raivoissaan mutta ei auta myöskään. Kukaan ei tajua tai halua ymmärtää.

Elämme sirkuselämää: One trick ponyt rinkiin vaan.

Homo Garrulus said...

Hejdå.

Anonymous said...

Hyvä kirjoitus.

Vaikkakin kemia ja fenyylietyyliamiini meitä pääasiassa ohjaavat "rakkauteen", tunteisiin ja kiimaan. Kait.

Kevät on raskasta aikaa Hamleteille.

Juostessamme naisen, rakkauden ja unelman perässä pitäisi muistaa lacanilaisen Zizek-Suuren teesit; toteutunutta fantasiaa nimitetään myös painajaiseksi.

Olemmeko kokeneet sen ?

hei hei said...

oot nii puhas, oot nii pyhä ja hyvä