Väärät profeetat

Tämä porukka ei saa kultaista vasikkaansa toimimaan kunnolla - ainakaan toistaiseksi (ks. linkki alla).

(K-mafia korjalee tekstiä aina, kun siihen tarvetta ilmenee - viimeksi 29.3)
1
ninni kirjoitti edellisessä päreessäni:
'himaselle toivoisin edelleen muutakin vastusta'
*
Olet tavallaan oikeassa, mitä tulee lanseeraamiini Himasen 'opponentteihin' tai ehkä pikemminkin siihen yksipuoliseen tapaan, jolla provosoin häntä. Pitäisi kai puhua enemmän asiatasolla ja nimenomaan Himasen itsensä esittämistä lähtökohdista.

Kirjoitin joku aika sitten P.H.:sta päreluonnoksen tai kaksikin, mutta ilmeisesti turhautuneena ainaiseen kriittisyyteeni niitä kohtaan, joiden mielipiteistä en kerta kaikkiaan pidä, hyllytin ne tekstit (enhän minäkään aina jaksa haukkua ;\].

Mutta olipa tuon asian kanssa miten tahansa, niin omaksumani linja on kuitenkin yhä edelleen kirkas ja selvä: Himanen asettaa yhteiskuntien ja ylipäätään sivilisaatioitten perusongelmat väärin, minkä jälkeen hänen tekemänsä päätelmät menevät sitten omalla logiikallaan pieleen, koska systeemin korjausyritys Himasen tavalla saattaa lopulta vain pahentaa itse ongelmaa.

Himanen haluaa muutosta muuttamalla systeemin koordinaatteja yksilöllisestä sisäisyydestä käsin, vaikka muutoksen kohteena tulisi olla ensisijaisesti itse koordinaatiston systeemi eli se hillitön rakenne/toiminta kokonaisuudessaan, jolla tuotanto ja kulutus kapitalismissa sallitaan, ja jonka me kyllä tiedostamme ilman sisäisiä muutoksiakin - vain poliittinen tahto ja siten kyky muuttaa sitä puuttuu.

Pitää huomata, että Himasen oikeistohallituksia nuoleskeleva positiivinen sisäisyys on hyvin erityyppinen asia kuin ihmisten poliittinen tahto/kyky, joka ilmenee markkinoista ja valtiosta riippumattomana, itsenäisenä, kollektiivisena tekona.

Nimenomaan tällainen 'independent collective action' (en tarkoita nyt mitään irrationaalisia katumellakoita) on todellisen rakenteellisen poliittisen muutoksen perusedellytys, joskin juuri se lienee myös erittäin harvinaista - niin voimakas on talouden, valtion ja nationalismin vaikutus ihmisten elämään ja ajatteluun.

Himasen kukoistava yksilö on kuin Titanicissa matkustava porvaristo, joka elää mukavuuden ja uutuuden huumassa, kunnes tapahtuu katastrofi - eikä silloin pelasta mikään sisäinen muutos (paitsi ehkä stoalais-kristillinen 'Sua kohti herrani').

Systeemiä, joka ajaa itsensä tuhoon omalla toiminnallaan, ei muuteta jollain psyykkis-emotionaalisella mielenmuutoksella, ikäänkuin tuo muutos syntyisi ex nihilo, jonkin 'virtuaalisen' eli/tai aivoissa kehittyvän endorfiiniin verrattavan huumausaineen vaikutuksesta.

En tarkoita nyt mielenmuutoksella katumukseen verrattavaa metanoiaa, joka merkitsee pikemminkin (itse kaipaamaani) poliittis-ideologis-uskonnollista tapahtumaa/muutosta kuin jotain, perimmältään oikeiston kanssa flirttailevaa, lähes pakonomaiseen vuorovaikutuksellisuuteen naamioitunutta ego-hypetystä (kyseessä on siis markkinatalouden poliittinen ideologia - ks. Schmitt ja talous).

Himasen paatos on huonoa nietzscheläisyyttä, sikäli kuin ajattelemme Nietzchen yli-ihmisen ilmentävän nietzscheläisittäin aktiivista eikä passiivista nihilismiä. Aktiivisessa nihilismissä on kyse utopiaa kohti asettuvasta eli mielenrauhansa ja ehkä elämänsäkin uhraavasta ihmisestä, jonka vastakohtana pidän passiivista nihilistiä eli mukavuudesta onnen löytänyttä/keksinyttä viimeistä ihmistä ('Titanicin'sa onnen onnettomuudessa).

Silti aktiivisen nihilistin utopia on perimmältään aina toteutumaton (jopa mahdoton) tavoite - eihän se muutoin utopia olisikaan. Toteutunutta tai sellaiseksi julistettua utopiaa (fantasiaa) voisi sitäpaitsi nimittää miltei painajaiseksi esimerkkeinä Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa - tai sitten esim. Dubain uusi megahotelli, jota pidän kapitalistisen riiston irvokkaimpana symbolina tällä hetkellä.

Himanen on toki aktiivinen, vaikka mieheltä ei reaalista substanssia juuri löydykään. Hän on kuin tyhjin käsin, pelkkien klisheiden varassa etenevä kupla (silti pankkitilin saldo näyttää komeita lukemia), vailla karismaa. Näin on ehkä pitkälti minunkin laitani (pankkitilini tosin on melkein tyhjä) - ja mikä pahinta - koska en suostu loputtomaan, poliittiset päätökset latistavaan argumentatiiviseen jaaritteluun (vrt. Kööpenhaminan 'ilmastopörssin' surkeat tulokset) Himasen(kaan) kanssa, joudun muitten 'sääntörikkomusteni' ohella (säilyttääkseni edes minimaalisen retorisen uskottavuuden) vetoamaan tietysti myös pahamaineisiin ad hominem-syihin.

Himasen asenne heijastaakin mielestäni (liikaa) hänen optimistista ja valoisaa luonnettaan. Mutta miten kaukana tuo valoisa kannustavuus ja maailman todellista pahuutta henkilökohtaisesti kokematon (netin katselu kun ei lisää kokemuksiemme sisältöä vaan pelkästään saamamme informaation määrää) ja siten realiteetit unohtava tulevaisuususko onkaan sota-ajan ja sodanjälkeisten karjalais-siirtolaistemme ahdistuneen sisukkaasta optimismista, joka kiteytyi sanontaan: 'ilo pintaan, vaik syvän märkänis'.

Valitettavasti kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole valoisia ja optimistisia luonnostaan, eivätkä suuri osa niistä, jotka ovat optimistisia, suinkaan lankea Himasen itseään hypettävään vuorovaikutuksellisuuteen, jota minun mielestäni markkinoidaan eräänlaisena virtuaaliajan maallistuneena buddhalaisuutena, tai ollaksemme oikeudenmukaisempia Buddhalle, pikemminkin perikaupallisen New Agen hengessä.

Buddhalaisuushan alkuperäisessä muodossaan/kontekstissaan ja alkuperäisten lähtökohtiensa sekä päämääriensä osalta toimii sentään täysin hyväksyttävällä ja ihailtavallakin tavalla, mutta kapitalismiin siirrettynä, se muuttuu järjestelmän orjaksi ja tahdottomaksi rattaaksi.

Kuvitelkaa nyt: henkilökohtaisen vastarinnan hylkäävä, pasifistinen, kaiken itsekkään halun, jopa subjektiivisuuden ja tietoisuuden kuolettamaan pyrkivä maailmankatsomus ja sen edustaja - mikä ihanteellinen uskonto kapitalismille, joka voi juoksuttaa tätä tahdotonta altruistia vaatimustensa vaihteluiden mukaan - pääasia, että hän saa kokea säännöllisesti hiljentymisen hetken, retriitin, mediaation, jolla poistaa mielestään maallisen elämän itsekkään-orjamaisen hektisyyden - sillä mitä muuta kapitalistisen järjestelmän hyväksynyt tai siihen (myös puoliväkisin) sopeutunut ihminen on kuin itsekäs orja eli omaa etuaan pakonomaisesti(!) ajava talouselämän marionetti.

Tällaiseksi koen Himasen 'psyko-sosioterapian' takana vaikuttavan maailmankatsomuksen: 'väärinkäytettyä' buddhalaista ihmisystävällisyyttä. Mutta kapitalismi ei ole, vaikka sitä kannattavat talousteoreetikot toisin olettavat/väittävät, mikään ihmisystävällinen ideologia, eikä se myöskään perustu ihmisen hyvyydelle ja rationalismille vaan perimmältään sen yllykkeenä toimivat ihmisen irrationaalisimmat eli alhaisimmat ja pahimmat halut, joita poliittiseksi tahdoksi muuttunut suurbisnes (ks. jälleen Schmitt, joka kritiikistään huolimatta ei ollut sosialisti, joka myös olettaa ihmisen perimmäisen hyvyyden) viime kädessä kontrolloi.
2
Kapitalismi kuten sosialismikin perustavat lähtökohtansa oletukseen ihmisen luonteen perimmäisestä hyvyydestä. Minulle ihminen sen sijaan ei ole hyvä, ei sen puoleen täysin pahakaan, mutta tämä asenne-ero ilmaisee ainakin yhden perustavan syyn/esteen, jonka vuoksi olen kokenut myös ideologisen kommunismin itselleni vieraaksi.

Markkinataloudessa ja kaupankäynnissä ylipäätään ei koeta vihollisuutta eikä juuri ystävyyttäkään, koska siellä tehdään pelkästään binestä (eli ihminen on hyvä ja rationaalinen?), eikä se taas onnistu toisia tappamalla vaan (sanoakseni asian ilkeästi) yrittämällä pitää heidät hengissä niin kauan, kuin he vain kykenevät ostamaan tarpeitaan ja halujaan tyydyttääkseen ties mitä tahansa tarjolla olevaa.

Markkinataloudessa ihmiset ovat toisilleen, ikäänkuin eläimellisesti, vaihdon mahdollisuuksia, välineitä ja kohteita/päämääriä, kilpailijoita tai liittolaisia mutta ei siis ystäviä tai vihollisia. Tällainen maailma on saalistaja-barbaarien pelikenttää - kuten sanottu: eläinten maailmaa, ja vain antropomorfistiset piirros-animaatio-fantasiamme kuvaavat eläimiä ikäänkuin niiden väliset konfliktit olisivat vihollisuuden ja yhteiselo ystävyyden tai rakkauden seurausta.

(Tosin Slavoj Zizek perustellusti väittää, että varsinkin television luonto-ohjelmat sisältävät kätketysti markkinayhteiskunnan 'eläimellis-luonnollisen' nautinnon (velvoittavaa: nauti!) ideologiaa, jonka kautta katsojat sitten identifioituvat yhteiskunnalliseen todellisuuteen.)

Mutta jopa kauppaa tehdessämme meissä 'kolkuttaa' jonkinlainen ihmisyys - omatunto tai joku sen kaltainen, joka erottaa meidät ratkaisevasti eläimistä. Annan seuraavassa kuvauksen siitä, miten basaarikauppias voi tahtomattaan tulla paljastaneeksi, että hänen perimmäinen tarkoituksensa on saada tuotteestaan niin paljon voittoa kuin hän vain itse haluaa ja kehtaa (tätä kutsutaan selkokielellä huijaukseksi).

Ostaja kysyy tuotteen hintaa. Kauppiaan ensimmäinen tarjous on kymmeniä kertoja korkeampi kuin tuotteeseen käytetyn materiaalin, työn ja muitten kustannusten arvo. Tapahtuu jotain yllättävää: ostaja hyväksyy hinnan. Kauppias tyrmistyy ja protestoi loukkaantuneena. Miksi? Siksi, että tällä eleellä ostaja tulee rikkoneeksi tinkimispelin sääntöä, jonka perimmäinen tarkoitus on legitimoida kauppiaan pyrkimys haluamaansa voittoon. Ääneen lausumaton kaupanteon idea implikoi, että heti kun asiakas alkaa tinkiä, hän tulee hyväksyneeksi pelin, joka oikeuttaa voiton tavoittelun. Hänhän asettaa silloin itse oman, alemman hintansa, kilpailevaksi panokseksi.

Jos ostaja nyt kieltäytyy tinkimästä ja haluaa ostaa tuotteen huikean ylisuurella hinnalla, ensimmäisen tarjouksen perusteella, hän siis aivan konkreettisesti paljastaa, että kauppias on täysi nylkyri ja huijari. Onhan toki hävytöntä asettaa tuotteelle hinta, joka ei ole missään suhteessa sen arvoon.

Kauppias saattaa tietenkin mistään piittaamatta myydä tuotteen ja hykerrellä käsiään ajatellen, että onpa tyhmä ulkomaalainen - kärsiköön nahoissaan, minulle raha kyllä kelpaa. Mutta hän ei yleensä tee niin, koska, kuten sanottu, kauppias on tällä teolla paljastettu ja hän tietää, että viimeistään ostajan, basaarikaupan tavoista paremmin perillä olevat, ystävät kertovat, että häntä on kusetettu ja rutkasti.

Samaan aikaan kauppias, mikäli hän ei siis ole vielä/enää pelkkä eläin, ja oletan ettei ole, sihisee raivosta, koska on häpeällistä saada huijarin/valehtelijan leima otsaansa edes ventovierailta. Kas tämän vuoksi, hyvät lukijat, tarvitaan tinkimistä. Tinkiminen on ehkä alkeellisin joskin myös perustavin esimerkki siitä, mitä 'reilu peli' kaupanteossa merkitsee: huijauksen oikeuttamista.

Kyseisellä tinkimispelisäännöllä voisi tulkita myös paljon monimutkaisemmalta vaikuttavaa hinnoittelun vaihtelua - mm. alennuksia ja tarjouskampanjoita vertaamalla niitä esim. tarjouksessa olevan tuotteen ylimpään vähittäishintaan jonka suhteen 'alennus' määritellään. Tuotteen nettohinta on kuitenkin aina liikesalaisuus, niinkuin se oli edellisen esimerkin basaarikauppiaallakin.

Emme siis koskaan tule tietämään, kuinka paljon meitä lopulta kusetettiin. Mutta juuri tämä siis on tinkimisen ja erilaisen hinnoittelun tarkoituskin. - No - tietenkään kauppias ei anna alennusta, ellei hän tiedä voittavansa. Hänhän on nimenomaan kauppias eikä mikään sosiaalitantta. Me ostajat vain luulemme typeryyksissämme (imaginaarinen reaktio lacanilaisittain), että tulipa tehtyä hyvät kaupat, kun halvalla saatiin...

Tämän enempää en tässä yhteydessä po. aihetta käsittele. Toimikoon edellinen (ja seuraava) osio silti eräänlaisena johdantona 'profeetalliseen' neljänteen lukuun ;\].

3
Toivon, että lukija pohdiskelisi tykönään, ovatko lähimmäisenrakkauden kristinusko ja sen protestanttis-kalvinistisen sekulaarisaation kautta edenneet johdannaiset: Amerikan itsenäistyminen ja liberaalin kapitalismin nousu sekä Ranskan vallankumous eli vapautta veljeydellä ja tasa-arvolla ryydittänyt, eurooppalaisen demokratian poliittinen lähtölaukaus, vähentäneet sotia ja viholliskuvien rakentelua.

Minun vastaukseni on Mika Ojakangasta mukaillen (Ystävästä ja vihollisesta, 2006) kohtuullisen jyrkkä ei. Eikä kyse ole pelkästä mielipiteestä, koska näyttää faktisestikin siltä, että kristinuskon ja sen aatteita sekularisoineen modernin liberaalidemokratian valtakausi sisältää jatkuvia väkivallan leimahduksia: vääräuskoisten tappamista ja uskonsotia, risti- eli valloitusretkiä kristinuskon nimissä, imperialistis-kolonialistinen 'lähetystoiminta' mukaanlukien. Lopulta on murhattu ja tapettu suorastaan teollisella tehokkuudella (maailmansodat).
*
Kommentti:
On väitetty, että fasismia/natsismia voisi pitää ikäänkuin kapitalismin  'maastovaiheena' sen ajauduttua sisäiseen kriisiin 1920-luvun lopussa (pörssiromahdus, lama). - Kommunismille, jota sitäkin voi pitää jatkuvan talouskasvuajattelun saastuttamana, eräänlaisena kapitalismin epäonnistuneena perversiona/rr, ei ainakaan sen stalinistisessa muodossa ole vielä kyetty antamaan yhtä järkeenkäyviä selityksiä kuin natsismille ja fasismille (joista tosin löytyy myös omat, hyvinkin erilaiset lähtökohtansa ja  piiirteensä molemmista). Muun muassa Zizek on pitänyt yksinomaan Stalinin syyksi pantuja, 1930-luvun suuria vainoja, jonkinlaisena jumittuneen systeemin autoimmuunireaktiona, jossa kommunistinen puolue kääntyi järjestelmällisesti ja siten käsittämättömästi jopa itseään vastaan.
*
Tuskin minkään muun kuin kristinuskon aatteellisesti perustaman sivilisaation piirissä on oltu niin omahyväisiä, tekopyhiä, kaksinaismoralistisia - ja väkivaltaisia. Ikäänkuin kristinusko ja sen seurannainen: markkinatalouslibralismi tuhoaisi itsensä sisältäpäin samaan aikaan, kun se tuhoaa maailman ulkoisesti (ekologisesti). Ja nyt kun kiinalaiset ovat päässeet lopullisesti jyvälle markkinataloudesta (eivät kuitenkaan demokratiasta), ekologinen tuhomme näyttää sinetöidyltä.

Mitä tulee islamilaiseen fundamentalismiin, niin kyseessä on paitsi islamin uskon ja islamilaisten valtioiden sisäisen muutoksen kriisi myös kapitalistisen (itsensä universaaliksi korottaneen) liberaalidemokratian oikeuttamien rauhaanpakottamispyrkimysten lopputulema, joka lietsoo kostonhenkeä islamin uskonnollis-poliittisella äärilaidalla.

Terroriteot ovat reaktioita näihin kahteen kriisitilaan - sisäiseen ja ulkoiseen uhkaan. Sitäpaitsi mitä muuta amerikkalaisetkaan ihmisoikeuksien nimissä käytännössä tekevät kuin tappavat 'pahoja' ihmisiä lähi-ja keski-idässä, jotta 'hyvät' saisivat elää rauhassa ja keskittyä ostamaan kaikkein uusinta teknologiaa - palvoen tällä tavoin ainoaa Anglo-Amerikan (melkein) itse keksimää aatetta: pragmatismia.

Peseekö tuo merkillinen oikeus (pikemminkin kyseessä on tekopyhä kalvinistinen hybris), jota varsinkaan suurbusines ei kunnioita, rauhaanpakottajien käsistä sen veren, jonka tappaminen siihen ainakin symbolisesti jättää? Ilmeisesti pesee(?)
*
Nietzsche sanoi aivan oikein, ettei maailmassa ole elänyt kuin yksi kristitty ja hänkin kuoli ristillä. Jeesuksen imitoijat, apostoleista lähtien, ovat sittemmin onnistuneet levittämään pikemminkin ressentimenttiä kuin rakkautta. Mutta juuri ressentimentistä Jeesus Nietzschen mukaan oli vapaa.

Haluttomuus kokea kaunaa, kostaa tai edes tehdä vastarintaa eli puolustaa itseään (Jeesus kyllä vihastuu joskus) merkitsee Nietzschen mukaan sitä, että Jeesus on yhtä aikaa sekä idiootti (vrt. pyhä hullu, houkka) että vapaa henki, mikä merkitsee Nietzschelle todellista, inhimillistä suuruutta.

Mutta mitä suuruutta löytyisi basaarikauppiaita moninkertaisesti suurempien nylkyrien vain itselleen suurinta mahdollista hyötyä/voittoa tavoittelevasta 'lähimmäisenrakkaudesta', joka tekee koko ihmiskunnasta pelkän taloudellisen vaihdon välineen - ja mikäli joku ihmiskunnan onneton (heitä on monta ja lisää tulee) ei sellaiseksi mukaudu tai suostu, se sulkee tämän homo sacerin (Agamben) yhteisönsä marginaaliin (esim. slummeihin) tai hyökkää häntä/sitä vastaan vihollisenaan (islam)?

4
Himanen kuuluu samaan filosofi-kastiin ja -sarjaan kuin opettajansa Esa Saarinen, jonka olen ajoittain (= hyvin harvoin) kokenut innostavaksi tyypiksi ja päteväksi filosofiksi (mikä ei pelasta häntä kritiikiltäni) sekä Saarisen ohella minun ikäluokkaani kuuluvan muinaisen pseudoradikaali Dan Steinbockin (jolta opin psykoanalyysia ja kriittistä teoriaa) hypettämä, konservatiivisen rahaeliitin mannekiini, aiemmin uusfilosofiksi kutsuttu ranskalainen Bernard-Henri Lévy (Zizekin vihollinen par excellence).

Aatteet näillä miehillä ovat perimmältään samantyyppiset. Myös aiemmin kovasti arvostamani Dan Steinbockin radikalismi (hänhän oli omalta osaltaan vaikutttamassa Pete Q:n syntyyn 1979) katosi viimeistään -90-luvulla New Yorkin paritanssiluoliin omaksuen tämän 'likunnallis-vuorovaikutuksellisen' kokemuksen jälkeen idolikseen juutalaisen rahanpalvonnan kultaisen vasikan.

Himanen, Saarinen, Lévy  ja jopa siis Steinbock ovat markkinatalousaikakauden sofisteja: ulkokultaisia fariseuksia eli rahalle ja rahasta itsensä myyneitä Nietzschen 'viimeisiä ihmisiä'.

Antiikin Kreikan sofistit olivat filosofi-oppineita, jotka rahakorvausta vastaan opettivat yläluokkien nuorisoa ja aikuisia. Sokrateella oli kuitenkin selkeä mielipide heidän motiiveistaan ja pyrkimyksistään: sofistit olivat rahalle persoja, itsekkäitä relativisteja (Protagoras: 'ihminen on kaiken mitta'), jotka kuitenkin häpeämättömästi väittivät tietävänsä, mitä hyve on.

Sokrates itse opetti ilmaiseksi, eli vaatimattomasti eikä sanonut tietävänsä mitään, vaikka pitikin hyvettä korkeimpana lähtökohtanaan ja päämääränään.Voisi jopa hieman kärjistäen sanoa, että Sokrateelle sofistit rinnastuvat omahyväisessä tietäväisyydessään juutalaisen kontekstin fariseuksiin tai jopa vääriin profeettoihin.

En tietenkään malta olla jatkamasta rinnastusta. Niinpä Himanen ja Saarinen näyttäytyvät minulle meidän aikamme väärinä profeettoina, jotka tuudittavat ihmisen kriittisen kyvyn ruususen uneen saattamalla hänet onnellisuus-kukoistus-hypetyksessään eräänlaiseen endorfiinihumalaan, jonka vaikutuksen alaisena ihminen ryhtyy ostamaan Nokian mallistosta teknisesti edistyneimpiä ja kalleimpia kännyköitä - connecting people you know - ja elämä hymyilee!

Uh! (Sain hylkimisreaktion ja kävin oksentamassa).

Vaikka myönnän auliisti, etten läheskään aina pidä ironisesta kyynisyydestäni, koska se uhkaa usein tuhota kaikki positiiviset näköalat, niin silti pyydän: älkää tulko vaatimaan minulta yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joiden lähtökohdista en - Sokrateen tavoin - löydä kuin huonosti peiteltyä itsekkyyttä ja teknokraattisen fundamentalismin oikeuttamaa/pyhittämää, perimmältään itsetuhoista pintaliitoa, jota räikeimmillään edustaa juuri edellä mainitsemani kultaisen vasikan (idolin/epäjumalan, kuvan, imagon, rahan, omaisuuden jne.) palvonta.

Vääriä profeettoja vastaan pitää kuitenkin nousta, sillä muutoin he turmelevat ihmisten kyvyn paitsi kriittiseen ajatteluun myös aktiiviseen nihilismiin, jossa utopia siis on aina läsnä tavoittamattomana, jopa mahdottomana - ja juuri siksi uskon todellisena kohteena (vrt. Tertullianus: 'credo quia absurdum est' sekä Paavali, Walter Benjamin, Badiou ja Zizek).

Pitää asettua käärmettä eli passiivisen nihilismin (jota nämä väärät profeetat edustavat) kaupallis-henkisiä ylellisyys-mukavuuksia ja onni-automaatteja vastaan. Tässä mielessä minäkin olen vielä luddiitti.

Tuhotkaa ne koneet, joista teidän sisäiselle henkiselle kehityksellenne ei ole mitään hyötyä - jotka on rakennettu kultaisen vasikan tavoin vain teidän turhamaisten tarpeittenne tyydyttämiseksi, teidän tyhjäpäisimmäksi ajankuluksenne ja teidän mielenne kääntämiseksi maallis-materiaalisen, mahdollisimman helpon mukavuuden ja hetkellisen onnentunteen saavuttamiseksi - toisin sanoen teidän katseenne kiinnittämiseksi Saatanan valepukuisen kiihottavaan hahmoon - pois Jumalan Moosekselle antamien Lain taulujen ikuisista käskyistä!

Sielun vihollinen on nyt kuitenkin löydetty ja paikallistettu. Turhaan se yritti naamioitua ja näytellä avoimen keskustelevaa ihmisystävää, sillä Profeetan omantunnon rehellisyys paljasti kaikelle kansalle, minkälaisen imagon paholainen tällä kertaa, näinä ilmastonmuutoksen, kolmannen maailman räjähdysmäisen väestönkasvun, yhä monopolistis-autoritaarisemmaksi muuttuvan kapitalismin ja sen aiheuttamien pakolaisvirtojen aikana, on meitä harhauttaakseen valinnut.

Kuinka siis onkaan: eikö se, minkä Voltaire kirjoitti valistusajan hybriksen innoittamana kristinuskosta, pädekin juuri nyt kaikkein osuvimmin meidän aikamme ihmisystävälliseksi naamioituneeseen sielun viholliseen ja sen vääriin profeetoihin, sen käärmeeseen ja kultaiseen vasikkaan: 'Écrasez l'infâme! = Murskatkaa tuo iljettävä!'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Himanen
http://en.wikipedia.org/wiki/Homo_sacer
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_vasikka
http://www.daveexmachina.com/wordpress/?tag=golden_calf (Koska kultainen vasikka ei toimi oikein, sitä pitää säätää uudelleen)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Steinbock