(K-mafia editoi mm. alleeleita klo:18.55)
Kirjoitan lyhyen ajan sisällä jo toistamiseen PeeÄR-miehen videon pohjalta tekstiä päreeksi. Tällä kertaa julkaisen tekstini nopeasti, kun taas video (9.3 - Marketing of Madness), joka herätti kysymyksen aivofysiologisesti paikantamattomien mentaalisten häiriötilojen 'parantamiseen' valmistettujen psykofarmakoiden myynnin ja käytön takana olevasta ideologiasta, sai minut kirjoittamaan sivukaupalla tekstiä - lähinnä foucault'laisen, normalisoivan biovallan tiimoilta.
Näitä luonnoksia (joiden työnimenä on 'Fragmentteja oireesta ja biovallasta') täytyy vielä ajan kanssa täydentää ja editoida ennenkuin ajattelen vakavasti tekstin edes osittaista julkaisua. Mutta kyllä niistä päre tai useampi vielä jossain vaiheessa kehkeytyy.
Seuraavassa keskityn kuitenkin PR-miehen 12.3 julkaiseman päreen Aivojen ongelmat ratkaistu? videon sisältämän neuroaivo-utopian syvätulkinnalliseen dekonstruoitiin ;\.
*
http://bluffia.blogspot.com/2010/03/aivojen-ongelmat-ratkaistu.html
Luennoitsijan luottamus (= tieteisusko) ihmisaivojen täydellisen mallinnuksen mahdollisuuteen lähitulevaisuudessa (tai sitten missä tahansa tulevaisuudessa) eivät pidä paikkaansa, perustelipa hän sitä sitten millaisiin faktoihin tahansa vedoten.
Ihmisen aivot kehittyivät 'itsestään' (ns. autopoiesis), mutta luennoitsija on rakentamassa/rekonstruktoimassa simuloituja, ikäänkuin lopullisesti valmiita, aivoja ihmiskäden-/älyn avulla.
Periaatteessa hänen pitäisi pystyä rekonstruoimaan aivomalliinsa myös se aika ja historia, joka aivojen kehittymiseen on vaadittu - sitäpaitsi aika/kehitys muokkaa aivojamme jatkuvasti. Ajan mallinnus ei kuitenkaan onnistu muuten kuin fysikaalisena kaavana (tai solipsistisena, ei-mallinnettavissa olevana elämyksenä, jota on mahdoton kommunikoida toiselle), joka kertoo matemaattis-fysikaalisesta eikä orgaanisesta todellisuudesta.
Myöskään kognitiivinen, ajattelun kokemuksellis-symbolisen itsereflektiivisyyden mallinnus, ei tavoita koetun (vaikuttavan/vaikuttaneen) ajan ulottuvuutta, mikä johtuu ehdottoman kausaalisesta materialistismista kiinni pitävien teorioiden vastaisesti (itseään dialektisesti) tiedostavan ajattelun kognitiivis-performatiivisesta perusluonteesta: 'olemisen ja ajan' yhdistyminen (mallinnus) onnistuu matemaattisessa mallinnuksessa vain ajan 'menettämisen' hinnalla (ajan subjektiivinen kokemus on sekin pelkästään käsitteellinen asia, jonka ymmärrämme kyllä symbolisesti, mutta jota emme voi siirtää toiselle kuin erittäin vajavaisesti - esim. taiteessa, uskonnoissa ja ideologioissa).
(Senkin vuoksi, että aika on yhtä aikaa sekä fysikalistinen (invarianssi) että kokemuksellinen (singulaarinen) realiteetti, joudutaan fysikalistinen indeterminismi hyväksymään vaikka vain kaikkein minimaalisimmassa muodossaan (sattumalla on osuutensa myös biologiassa: mutaatioiden merkitys ja alleelien sattumanvaraisen 'kohtaamisen/yhtymisen' prosessi perimän siirtymisessä) esimerkkinä Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jossa toki sattumakin voidaan matemaattisella mallinnuksella selittää pois kuleksimasta; - matematiikassa säilyykin aina tietty 'egyptiläisyys': se rakentaa pyramideja, noita mallinnusten arkkityyppejä.)
Mainittuun ajan palautumattomuuteen on täysi syy, eikä se syy ole oivallettavissa kausaalisesti suoraan faktoista, kuten 'neuromies' joviaalisti vihjailee. Ihmisen pitäisikin olla yhtä aikaa sekä kausaalilakien täydellisen sitovuuden ('monismi') että käsitteellisen ajattelun dialektiikan ('dualismi') tuolla puolen (Jumala) kyetäkseen rekonstruoimaan aivot, joista luennoitsija haaveilee.
*
Esitetyssä, scifi-utopiaa muistuttavassa teoriassa ei sinänsä ole mitään uutta. Lisää aiemmin tuntematonta informaatiota vain löydetään jatkuvasti lisää, mutta perusongelma itsessään pysyy kuitenkin samana.
Koska aivot siis kehittyivät ikäänkuin itsestään: autopoieettisena organismina (ilman 'ulkopuolista/jumalallista' apua), ihminen voi rakentaa niistä vain mallin, joka pystyy tarkoin simuloimaan tällaisia aivoja, mutta kyseistä 'simulacrumia' ei koskaan voi kutsua ihmisen 'oikeiksi' aivoiksi (ellei sitten satu olemaan debiili tai reduktionisti).
Neurotieteilijöiden perusongelman voisi ilmaista seuraavasti: jos ihmisaivot ovat niin sanotun älykkään suunnittelijan 'mallin' mukaan tehty, silloin ihmisen on mahdollista yrittää mallintaa vastaavanlaiset aivot, mikäli hän kykenee täydellisesti omaksumaan tuon intelligentin designerin (jumalan) kaikkivoivat älylliset kyvyt.
Mutta - koska aivot ovat autopoieettinen organismi, ihmisen mahdollisuudet rakentaa 'oikeat' aivot eivät milloinkaan tule onnistumaan, sillä hänen omien ja hänen rakentamiensa aivojen välinen suhde on aina luojan (hän itse) ja luodun (hänen rakentansa) välinen suhde.
Kyseessä on toisin sanoen silloittamaton kategoris-ontologinen ero, ja vielä siten, että juuri ihmisen tietoisuus aivojensa toiminnan edellytyksistä/-enä aiheuttaa tuon eron. Tietoisuus ei ole mahdollinen ilman ontologista eroa, joka inkorporoituu itsereflektiossa. Voisin kärjistää, että ontologinen ero on yhtä kuin tietoisuus.
Edellisestä seuraa paradoksaalisesti, jos oletamme, että neurotieteilijä kuitenkin kuvittelee kykenevänsä rakentamaan 'omat aivonsa', että hän tulee siten (vastoin tahtoaan ja intentioitaan) tunnustaneeksi uskovansa älykkääseen suunnittelijaan ( omnipotenttiin Luojaan, joka vaikuttaa hänen kauttaan), koska vain tällaisen, kaikkivoivan Jumalan kykyihin kuvitteellisesti samaistumalla (tässä on kyse on ideologisen uskon imaginaarisesta muodosta - vrt. imitatio christi), esitetyn kaltainen projekti (aivot luotuna) on mahdollinen.
Kaikki muu reduktionistis-tyyppinen fantasiointi siitä, että neuroaivo-mallinnukset voisivat itsereflektiossa inkorporoida eli omaksua itse itselleen asetetun vapauden tietoisuuden mahdollistavaksi peruskategoriaksi, mikä merkitsee ennenkaikkea sitä, että tietoisuus kykenee spontaanisti (ei-ohjelmoidusti!) problematisoimaan oman itsereflektiivisyytensä mahdollisuuksia (ehtoja, edellytyksiä); - tällainen oletus mallinnettujen aivojen luonteesta, sisältää kategorisen virheen ja huonosti peitellyn idealismin, joka siis perimmältään merkitsee, että ko. tiedemies tahtomattaan ja tiedostamattaan uskoo älykkääseen suunnittelijaan.
Yhteenveto: Siellä, missä cogiton olemassaolo yritetään reduktionismin periaatteella joko hävittää totaalisti (ei ainoastaan substanssina = metafysiikkana, mikä tietysti on perusteltua vaan myös subjektina = reaalisen kielellisenä fiktiona) tai konstruoida neurofysiologiseksi malliksi, pitää sisällään ideologian: tässä(kin) tapauksessa juuri sen saman ideologian, minkä metodis-tutkimuksellisesti matemaattisella tarkkuudella operoiva neurotiedemies kaikkein jyrkimmin haluaa kieltää: jumalauskon!
*
http://bluffia.blogspot.com/
http://www.johnpiippo.com/2009_02_01_archive.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Autopoiesis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alleeli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Resessiivinen_ominaisuus
7 comments:
Rauno liity 'naamakirjaan', mää alan sun faniks;)
Kyllä mä tietääkseni olen naamakirjan jäsen. Jopa n. 4 ja ½ kertaa käynytkin siellä kolmen vuoden aikana.
miun ongelma ei ole mikä pitää paikkansa ja mikä ei vaan tulevaisuus niinku suunta, mihin aivoja tarvitaan. jotenkin oon niinku huolestunu että kun ihmisellä on kaikki hyvin, niin aivoja ei enää tarvita?
artificial intelligence toivoo ihmiselle ikuista elämää, soluja vois rakentaa silikoonista ja muista aineista ja sehän on nyt sama uskooko jumalaan kun ei se kerta puhu
Minun mielestäni maailman suurin ongelma on omnipotenssi eikä suvaitsemattomuus:
1. Koska jo valmiiksi itseään ihailevat ovat niin täynnä itseään ja ovat myös kahminneet tiedon muilta, kaikilta niiltä, joilla olisi uusi näkökulma pöllitään ja viedään, rikotaan toisen imago ja itse istutaan myhäillen jossain nurkkien taustalla onnellisina että oli päässyt nitistämään heikompaa tämä on edistyksen suurin ongelma vaikka voidaan lässyttää mitä vaan vielä sata vuotta jonka jälkeen käy kuin Pääsiäissaarilla; kaatu kaikki kerralla.
2. Ehdotan, että vainotaan esimerkiksi juutalaisia ja islamilaisia, niin, että tuntevat joka päivä kun nousevat, että taas joku kyttää, ja heti kun jotain sanovat vedämme esiin evidenssejä miten ovat epäeettisiä ja kyttäämme ja raportoimme lehtiin, että se ja se oli taas ala-arvoinen implisiittisen signaloinnin osalta (=käyttää sammakkokravattia ja höröttää suoraan naamaan mutta ei sano mitään josta voisi joku sanoa, että on sanonut: sen he tietävät kylläkin: ei ole ketään joka ei olisi lukenut lakikirjaansa tarkemmin kuin epäeettinen sika. Ja näitä rupeamme vainoamaan kuten he meitä, avaamme kaikki kolot emmekä päästä ketään sisään eikä ulos; rikomme heidän elintilan kuten he rikkoivat meille jne eli silmä silmästä tästä ikuisuuteen?
3.Minä olin suhtautunut empaattisesti näihin ihmisiin mutta alkaa usko hiipua: miksi siis joku ryhmä saa jatkaa sitä, mistä juuri heitä kuritettiin?
Voisiko olla juuri kuritus? Uskon niin.
Rauno,
Tulen tekemään "HG:t" tänne, koska tälle ylijäämälle on vain tehtävä jotain (kuten Lacan tietää).
Oletko lukenut pikkuruukkilaisen konservatiivi-ideologia-päräytystä? Siellä kommenttilootan puolella paljastui hyvin toteen kaikki se, mitä olit kirjoitellut aikaisemmin. "Onnittelut" tästä.
tarkoitin ihan totta että aivoille ei ole töitä, eihän se ole samaa kuin suvaitsemattomuus :) jos kaikki on hyvin
kun kaikki on hyvin niin ei ole omnipotenssia, kuvittele se
Post a Comment