Konkreettista, abstraktia ja yksinkertaista

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Kasvatammeko arvoinvalideja?".
*
fredrika kirjoitti mm.

'Myöhemmin sitten nuorille tarjotaan jotakin tuollaista, mitä esim. Rauno Rasasen puheenvuoroissa - niin paljon diskursseja ja käsitteitä, että se kiinnostunutkin nuoriso nukahtaa.'

Yksi abstrakti käsite voi kertoa todellisuudesta enemmän kuin 1000 ompeluseuratätiä 'siunailuineen, moralismeineen ja "opetuksineen"'.

fredrika edelleen samassa kappaleessa:

'Tai eksyy, niin kuin jokelalaispoikaparka, fiksummasta päästä vaikka olikin.'

Jokainen eksyy ajoittain - se on oikean tiedon edellytys.

Mutta jos 'poikaparka' 'eksyy' tappamaan muita pelkästä ylimielisyydestä pitäen sitä elämän/sä tarkoituksena, hän on ollut psykiatrisen hoidon tarpeessa jo kauan ennenkuin erehtyi/eksyi/joutui lukemaan filosofiaa...Tai sitten hän vain 'yksinkertaisesti' on 'paha' kuten joku Hitler.

***
fredrika kirjoitti mm. (jatkoa edelliseen kappaleeseen ja kommenttiini)

'Lammas näet on maalaisvieraantumisesta huolimatta edelleen konkreettisempi kuin postmoderni metafysiikka.'

Totta kai lammas on konkreettisempi kuin diskurssi. Mitä oikein tarkoitit?

Mutta kysytään nyt vaikka seuraavasti: Lammas on konkreettisempi mutta onko se nimenomaan konkreettisuutensa vuoksi jotenkin todellisempi kuin esim. kvarkki?

Me emme näe kvarkkeja, me päättelemme ja mallinnamme ne, koska aiemmat havaintomme ja teoriamme näistä havainnoista vaatii välttämättä niiden olemassaoloa, jotta havainto tulisi selitetyksi koherentilla tavalla.

Lammas on kokemuksellisena (fenomenologisena) objektina varmasti todellisempi kuin elektroni tai kvarkki, mutta todellisuus ei koostu vain konkreettisista olioista.

Itse käsite todellisuus on jo abstraktio. Jos meidän pitäisi puhua vain konkreettisesti osoitettavissa olevista olioista, olisimme kognitiivisesti 3-4 vuotiaan lapsen tasolla (onnellinen tila sinänsä ;) tai reduktionistisia naturalisteja (mikä puolestaan on onneton sekaannus ;)

Lapsi ei kuitenkaan ole fenomenologi vaan elää äärimmäisen naivin realismin tilassa, jota voinee verrata maagiseen maailmankuvaan.
Fenomenologi sen sijaan yrittää ymmärtää kokemuksen perimmäistä luonnetta ja päätyy kuvaamaan sitä monesti hyvinkin abstrakteilla käsitteillä.
Lapselle taas koko maailma sellaisenaan on pelkkää ihmettä, koska se on hänelle niin uusi ja hänen kognitiivisesta kehitymättömyydestään johtuen 'tarttumalla ja leikkimällä todennettavissa'.

(Fundamentalistikristityt, jotka uskovat kreationismiin, ovat tavallaan lasten kaltaisia. Ehkä taivasten valtakunta onkin juuri heidän kuten Jeesus sanoi..? Siinä tapauksessa minulla ei ole mitään mahdollisuuksia taivaaseen pääsyn suhteen.)

Mutta leikki itsessään sisältää jo huimia askeleita kohti abstraktia ajattelua.Yksi tällainen abstraktiotaso on moraalisten koodien oppiminen ja myöhemmin ehkä poisoppiminen - elämänikäinen prosessi.

Moraalin sisäistäminen alkaa siisteyskasvatuksesta sekä palkkion ja rangaistuksen avulla tapahtuvasta ehdollistamisesta ihan niinkuin koiranpennun kasvatuskin.
Myöhemmin sitten lapsen pitäisi pystyä sisäistämään jatkuvasti hienovaraisemmin - siis abstraktimmin - moraalikoodien moninaisuutta samalla kun (ja juuri tämä on ongelmallista) hänen arvomaailmansa tulisi moninaisuuden sijasta muovautua pikemminkin yhtenäiseksi, kiinteäksi ja 'yksinkertaiseksi'.

Kuka hän on?

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Otollinen".

*

Kun metafysiikka romahti eli taivas tippui maan päälle (tapahtui siis se, mitä Asterix eniten pelkäsi), 'putosi' myös Jumala sen mukana maan 'pinnalle' ja katosi hetimiten ihmisten joukkoon.

Itse asiassa tämä tapahtui jo inkarnaatiossa vuonna 0 - ei suinkaan vasta Hegelin, Straussin, Feuerbachin, Marxin, positivistien ja Nietzschen visioissa 1800-luvulla.
Inkarnaatiossa kristinusko avasi tien panenteismille (vrt. Process theology) ja sitä kautta maallistumiselle sekä praktiselle (erotuksena 'dogmaattisesti' epistemologisesta) ateistiselle teologialle.
*

Uskonnollisuus on merkillisesti jakautumassa.

Toisaalla uudet karismaattiset, evankeeliset ja fundamentalistiset liikkeet julistavat avointa, julkista uskonnollisuutta, toisaalla älykköpiirit, tapakristityt ja/tai 'hiljaiset uskovaiset' pitävät uskonnollisuutta yhä laajemmin yksityisasiana.
(Aiheesta ovat pitäneet kolmisen vuotta sitten seminaaria Gianni Vattimo, Richard Rorty-vainaa ja Rene Girard. Vattimon ja Rortyn kannanotot on kopioitu ylös kirjaseen nimeltään 'The Future of Religion'- 2005).

*

'Christian Pursuit'

Jeesus saapuu luoksemme tuntemattomana, emmekä me häntä ymmärrä - ehkä koskaan, vaikka hän puhuttelisikin meitä sisäisesti.
Jää vain hänen itsensä esittämä kysymys: 'Kuka minä teidän mielestänne olen?'
Vaihtoehdot: 1) Ihmisen, 2) Jumalan vai 3) Joosefin poika?

'Melkein' oikein vastanneitten kesken arvotaan pääsylippu(ja) Bulevardin Kahvilasalonkiin seuraamaan Kemppisen 'Viisasten Klubia' perjantaisin klo: 09.06 alkaen + pieni kahvi ja voipulla.

(Lähetys kuulemma radioidaan suorana Yle 1:een, joten nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä mokaamaaan itsensä!)
*

Albert Schweitzerin Jeesus

'I’m finishing up my sermon for tomorrow and a quote flashed through my head—something I read a while ago.

It’s from the end of Albert Schweitzer’s masterpiece on the historical Jesus. It’s a poetic and existential exegesis of our lectionary passage for tomorrow: Luke 5:1-11.

"He comes to us as One unknown, without a name, as of old, by the lake-side; He came to those men who knew Him not.

He speaks to us the same word: ‘Follow thou me!’ and sets us to the tasks which He has to fulfill for our time.

He commands. And to those who obey Him, whether they be wise or simple, He will reveal Himself in the toils, the conflicts, the sufferings which they shall pass through in His fellowship, and, as an ineffable mystery, they shall learn in their own experience Who He is."'

*

Panentheism

fi.wikipedia.org/wiki/Jeesus
http://www.rustyparts.com/wp/2007/02/03/jesus-comes-as-one-unknown-albert-schweitzer-on-luke-5/

Vaihtaisinko arvojani?

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Kasvatammeko arvoinvalideja?".
*
iines kirjoitti

'Arvothan voidaan vaihtaakin, kuten 70-luvun taistolaisten keskuudessa näyttää tapahtuneen.'

RR

Mitä ne sellaiset arvot ovat, joita voi vaihtaa kuin paitaa tai mustalainen hevosta - anteeksi: kuin romani caballusta.

Olen väittänyt, että politiikan arvot arveluttavat minua suuresti juuri häilyväisyytensä vuoksi.

Eikö nimittäin ole juuri niin, että kun ihminen omaksuu tietyt perusarvot (vrt. Maslowin tarvehierarkia), niin ei niitä noin vain muutella toisiksi, koska nälkäinen, koditon ja turvaton ihminen ei ole oikeastaan ihminen lainkaan vaan pelkkä kituva hylky, joka on kaiken moraalin ulkopuolella, koska hän ei elä olosuhteissa, jotka täyttäisivät moraalin kehittymisen edellytykset.

Miksi näin on? Se johtuu yleensä virallisten perustarpeitten ja siten myös perusarvojen suhteen vakaissa yhteiskunnissa, joissa niille on perustuslain suoma 'turvatakuu', vallitsevasta moraalisesta tekopyhyydestä - siis kaksinaismoralismista.

Toki ihmisten kyvyissä pärjätä tässä maailmassa on eroja, mutta mikäli yhteiskunta ei pysty huolehtimaan juuri heikoimpien jäsentensä perustarpeista, täytyy sen perusarvoissa tai ainakin niiden kunnioittamisessa olla jotain pahasti vialla!

Itse asiassa eri hegemoniat (suurvallat omine intresseineen ja aatteineen) eivät koskaan ole osanneet tai halunneet kovin suuresti arvostaa omista käytännöistään eroavien kulttuurien alkuperäisiä yhteisöllisiä uskomuksia, arvoja sekä tapoja vaan nämä yhteisöt on alistettu, käännytetty ja riistetty esimerkiksi kristillisyyden ja valistuksen nimissä (toki nykyään kehitysapuun naamioituen).

Esimerkkeinä ristiretket, 1400-luvun lopulta alkanut kolonialismin aika, kolonialismiin liittyen 1800-luvun imperialistiset valloitukset, joiden seurauksista kärsitään yhä edelleen etenkin Afrikassa, molemmat maailmansodat ja sodat ylipäätään sekä viimeisimpänä vaikkapa länsimaisen maailmanpoliisin ja arvoauktoriteetin eli USA:n Irakin politiikka - omien valta- ja turvaintressiensä sekä tietysti öljyvarojensa turvaamiseksi.

Etenkin nämä edellä mainitut historialliset makrotapahtumat osoittavat, miten hataralla pohjalla arvomme ovat aina olleet - sekä vahvan kirkon, absolutismin (kuninkaan itsevalta), nationalismin, kommunismin, fasismin että lopulta liberaalin ja uusliberaalin (pyrkimys täysin vapaaseen markkinatalouteen) demokratian aikana.

Emmekö osaa muuta kuin valehdella todelliset arvomotiivimme ja naamioida ne jonkinlaiseen ideologiseen savuverhoon kulissiksi, jonka takana käydään raakaa valtapeliä alamaisten luullessa, että asioita ajetaan muka myös heidän parhaakseen.

Orwellilainen uuskieli (protokolla- ja diplomatia-jargon) pitää huolen siitä, että kansalaiset eivät useinkaan voi saada selville, keillä todellinen valta lopulta on, ja mitkä tuon ryhmän todelliset motiivit ja arvot vallan ylläpitämikseksi ovat.
*
Näkemykseni on kyyninen, mutta ei lainkaan uusi.

Muun muassa Thukydides, Machiavelli, Hobbes, Schopenhauer, Nietzsche, Burckhard, Foucault ja omalla tavalla myös Hegel sekä Marx (joskin Hegelillä oli päämäärähakuinen valtio-utopia ja Marxilla (perimmältään romanttinen) vallankumous-utopia toisin kuin edellä mainituilla 'kaaosteoreetikoilla') ovat väittäneet, että tällainen moraalirelativismi, reaali- ja valtapolitiikka sekä ihmisluonteen raadollisuus ja sotaisuus ovat ihmisen pysyviä antropologisia ominaisuuksia.

Nämä herrat eivät ole uskoneet metafyysistyyppisiin arvoihin, ideoihin ja hyveisiin siinä merkityksessä kuin esim. Platon, Aristoteles, kristillinen kirkko, oikullinen Rousseau ja merkillisen formaalilla tavallaan myös jopa Kant -ks. PS.
*
Kyseessä on arvofilosofian eräänlainen genealoginen kahtiajako, jonka toisessa päässä 1) arvot ovat konstruktiivisia, välineellisiä ja tilannesidonnaisia (situationaalis-eksistentiaalisia) palautuen valta- ja reaalipoliittisiin motiiveihin, päämääriin ja tavoitteisiin.

Toisaalla taas 2) olemuksellisia (transsendentaalis-essentiaalisia) ja siten päämääriä itsessään kytkeytyen ihmisen luonteeseen ja siitä johdettuihin ja kasvatettuihin hyveisiin, jotka oikein kultivoituessaan ja kukoistaessaan ilmentävät sekä toteuttavat joko maallistuneita mutta universaaleja tai metafyysis-uskonnollisia (transsendentteja) tarpeitamme ja pyrkimyksiämme hyvään elämään ja/tai pelastukseen.
*
Tulkitsen provosoivasti niin, että taistolaisten takinkääntäntöprosessi oli eettisten arvojen pahinta mahdollista korruptiota, joka saattaa tosin kertoa noiden ihmisten erinomaisesta kyvystä tajuta vallan sen hetkisen painopisteen siirtymä ja suunta, mutta joka samalla paljastaa heidän identiteettinsä, moraalinsa ja arvokäsitystensä epäitsenäisyyden, epäyhtenäisyyden ja häilyvyyden - toisin ja ilkeästi sanoen - se kertoo heidän opportunistisesta ja suorastaan rappeutuneesta intellektuaalisesta luonteestaan.
*
PS.
Kant puhuu noumenaalisista käsitteistä ja intelligiibeleistä olioista; esim. vapaus, kuolema ja moraalinen syyllisyys ovat perimmältään noumenaalisia eivätkä empiirisiä käsitteitä.
(Kant ei hyväksynyt 'empiiristä' perisyntioppia pahuuden ongelman ratkaisuksi).

Nietzsche ei malttanut olla lohkaisematta, että Kantin intelligiibelit oliot ovat sillä merkillisellä tavalla järjellisiä, että ne eivät ole lainkaan järjellä tajuttavissa ;)

Oikeat asiat pysyy ja paranoo

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Puhalsi mereltä".
*
Colin Wilsonin Sivullisen ongelmaa pidän yhtenä niistä kirjoista, joiden lukemisen jälkeen en enää ollut enkä myöskään palannut entiselleni - aiempaan 'tietämättömyyteeni ja viattomuuteeni' (luin kirjan alunperin 1971).

Minusta tuli eksistentialisti ja rupesin polttamaan - Albert Camus'n kaveri kun olin - Galois-cigaretteja. Koin näkeväni kauemmas ja 'syvemmälle' kuin 'eräät' muut. (Siis en paljon nenääni pitemmälle...)

Ehkä tämä itsetunnon ylennys johtui juuri Galois-tupakista, jota erehdyin silloin tällöin vetelemään jopa keuhkoihin asti.

Mutta on se kyllä kummallinen tunne, kun kokee törmänneensä 'sukulaissieluihin', ja niitä minä 'Sivullisen ongelmasta' totisesti löysin - olinhan hieman vakava- ja synkkämielinenkin nuorukainen siihen aikaan - sellainen sisäisen ja estyneen Sturm und Drangin vallassa oleva tyyppi.

Nykyään olen enää ylimielisen kyyninen ja suorastaan naurettavan epätoivoinen huru-ukko, joka silti yhä vielä haikailee suurten tunteitten perään.
Oikein itseänikin tuppaa moinen asenteellisuus välillä naurattamaan...(ehkä muitakin).

Ei se kirjaelämys aivan (ensi-)rakkauteen verrattavaa ollut mutta silti aika vahvasti jotakin sinne päin. Ja koko elämänhän tuo tunne näyttää kestäneen - ensirakkauden tapaan.

Oikeat asiat pysyy ja paranoo, niin kuin viilimainoksessa aikoinaan sanottiin.
*
http://fredrikantoinen.blogspot.com/2007/12/sivullisen-ongelma-luvut-4-5.html (Kas - joku on näköjään lukemassa luultavasti ko. kirjan uutta painosta)

Good Golly Miss Molly - CCR live

Löysinpäs viimein tämänkin live-esityksenä! Biisin ensimmäisenä 1950-luvulla levyttänyt Little Richard totesi CCR:ää kuultuaan John Fogertysta: Everything this cat touches turns to gold!
*
http://www.youtube.com/watch?v=FySNc-fiCo0 (Good Golly, Miss Molly )
Original audio, no crowd cheers added to the mix. London, RAH, April 1970.
(Jos uploadaajan tieto pitää paikkansa (mitä hieman epäilen), kyseessä on todellinen rariteetti - harvinaisuus.)
*
Creedence Clearwater Revival recorded "Miss Molly" (LP:ltä Bayou Country, -69/RR) with slightly changed lyrics. Instead of the result of the gift of a diamond ring being, "When she hugged me and kissed me, made me ting-a-ling-a-ling", John Fogerty sang, "Would you pardon me if it's a nineteen-carat golden thing?"
*
Ja sitten tuoreempi versio joulukuulta 2006. Hieman eri sovitus, mutta sama biisi - eikä John 'duracel' Fogertylta tunnu paukut loppuvan, vaikka eläkeikäkin lähestyy jo uhkaavasti.

http://www.youtube.com/watch?v=QMARTAxWAJ4&feature=related
Beacon Theatre New York 1st December 2006

Etymologi pyydyksiä kokemassa

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Välipäivän huomautus".
*
Todellisuuden voi ymmärtää tai se on ehkä mahdollista ymmärtää vain metaforisesti (1), mutta metafora ei ole 'pelkkä' keksintö.
Etymologisesti se pohjautuu ja perustuu yleensä aina konkreettiseen (esim. juuri humus=maa termin humilitas=nöyryys alkuperänä) käytäntöön, tapahtumaan tai objektiin.

Ajatellaan esim. käsitettä kokemus, joka vaikuttaisi paljon abstraktimmalta kuin sen 'sukulainen' aistihavainto (aistihavainto ei toki ole yksiselitteinen asia).

Kokemus pohjautuu kokemiseen, ja kokeminen on suomen kielessä tarkoittanut perimmältään ja yhä tarkoittaa pyydysten kokemista. Eli jospa sinne pyydykseen olisi tullut jotain koettavaa eli saalista.

(Etymologisen sanakirjan mukaan kokemus viittaa tietoon, joka on saavutettu toistuvan kokeilun, käsittelyn, koettelun ja testauksen kautta - 'cf. 1377, from O.Fr. experience, from L. experientia "knowledge gained by repeated trials," from experientem (nom. experiens), prp. of experiri "to try, test", "from" ex- "out of" + peritus "experienced, tested." The v. (1533) first meant "to test, try;" sense of "feel, undergo" first recorded 1588.')

Kun sanon, että olen kokenut jotain uutta, se tarkoittaisi alunperin, että olen saanut 'pyydykseeni' kaloja tai metsän eläviä - riippuen siitä, mitä 'pyydykselläni aioin pyytää koettavaksi'...
Pyytäminen näyttäisi merkitsevän näin ollen toivetta 'koettavissa olevasta saaliista'.

Pyydys on siis tarkoitettu pyytämään yleensä vain tietyntyyppistä saalista, joten olemme kokiessamme valmistautuneet nimenomaan tiettyyn 'kokemukseen=saaliiseen'.

Sittemmin nämä konkreettiset ja käytännölliset käsitteet saivat abstraktimpeja merkityksiä ja muuttuivat metaforisiksi - jopa totuuksiksi.

Pyydys=tajunta 'virittyi' kokemaan kaikkea mahdollista saalista/kokemusta, koska se transsendoitui kielen kehityksen myötä.
Toisin sanoen tajunta ylitti radikaalilla tavalla konkreettista käytäntöä ilmentävien ilmaisujen rajat ja niihin 'sidotun' ostensiivisen (osoittavan) tavan nimetä ja 'verifioida' ('todentaa') todellisuutta (2)

Me vain olemme useimmiten unohtaneet tämän kehityskulun vaiheet. Toisaalta emme pysty täysin ymmärtämään, mitä konkreettisille sanoille/käsitteille lopulta tapahtui tietoisuudessamme tajunnan 'laajennuttua' (kielellistyttyä ja käsitteellistyttyä) sekä diakronisessa että synkronisessa (ajallisessa ja ei-ajallisessa) ulottuvuudessa.

Joka tapauksessa ne transformoituivat kielellisen abstrahoinnin, symbolifunktion, prosessissa esittämään aivan toisenlaista roolia kuin, mikä niillä alunperin oli.

Niin sanotut totuudet perustuvat metaforisoituneeseen konkreettiin - pidettiinpä näitä metaforia, metonymioita ja antropomorfismeja sitten illuusioina (3) tai ei.

*
Alla joitakin aiheeseen liittyviä etymologisia sanaselityksiä linkistä http://www.etymonline.com/
*
etymology
1398, from Gk. etymologia, from etymon "true sense" (neut. of etymos "true," related to eteos "true") + logos "word." In classical times, of meanings; later, of histories. Latinized by Cicero as veriloquium.
*
experience
1377, from O.Fr. experience, from L. experientia "knowledge gained by repeated trials," from experientem (nom. experiens), prp. of experiri "to try, test," from ex- "out of" + peritus "experienced, tested." The v. (1533) first meant "to test, try;" sense of "feel, undergo" first recorded 1588.
*
concrete (adj.)
1471, from L. concretus, pp. of concrescere "to grow together," from com- "together" + crescere "to grow" (see crescent). A logicians' term until meaning began to expand 1600s. Noun sense of "building material made from cement, etc." is first recorded 1834.
*
abstract
1387, from L. abstractus "drawn away," pp. of abstrahere, from ab(s)- "away" + trahere "draw" (see tract (1)). Meaning "withdrawn or separated from material objects or practical matters" is from 1557; specifically in ref. to the arts, it dates from 1915; abstract expressionism from 1952. Meaning "summary of a document" is from 1528. The verb is first recorded 1542.
*
metaphor
1533, from M.Fr. metaphore, from L. metaphora, from Gk. metaphora "a transfer," especially of the sense of one word to a different word, lit. "a carrying over," from metapherein "transfer, carry over," from meta- "over, across" (see meta-) + pherein "to carry, bear" (see infer).
*
concept
1556, from M.L. conceptum "draft, abstract," in L. "(a thing) conceived," from pp. of concipere "to take in" (see conceive). In some 16c. cases a refashioning of conceit (perhaps to avoid negative connotations); conception in the womb sense was c.1300.
*
truth
O.E. triewð (W.Saxon), treowð (Mercian) "faithfulness, quality of being true," from triewe, treowe "faithful" (see true). Meaning "accuracy, correctness" is from 1570. Unlike lie (v.), there is no primary verb in Eng. for "speak the truth." Noun sense of "something that is true" is first recorded c.1362.
"Let [Truth] and Falsehood grapple; who ever knew Truth put to the worse, in a free and open encounter." [Milton, "Areopagitica," 1644] Truth squad in U.S. political sense first attested 1952. Truthiness "act or quality of preferring concepts or facts one wishes to be true, rather than those known to be true," catch word popularized in this sense by U.S. comedian Stephen Colbert, declared by American Dialect Society to be "2005 Word of the Year."
*
fact
1539, "action," especially "evil deed," from L. factum "event, occurrence," lit. "thing done," from neut. pp. of facere "to do" (see factitious). Usual modern sense of "thing known to be true" appeared 1632, from notion of "something that has actually occurred." Facts of life "harsh realities" is from 1854; specific sense of "human sexual functions" first recorded 1913. Factoid is from 1973, first explained, if not coined, by Norman Mailer.
"Factoids ... that is, facts which have no existence before appearing in a magazine or newspaper, creations which are not so much lies as a product to manipulate emotion in the Silent Majority." [N. Mailer, "Marilyn," 1973]
*
illusion
c.1340, "act of deception," from O.Fr. illusion "a mocking," from L. illusionem (nom. illusio) "a mocking, jesting, irony," from illudere "mock at," lit. "to play with," from in- "at" + ludere "to play" (see ludicrous). Sense of "deceptive appearance" developed in Eng. c.1374. Illusionist "conjurer, magic act performer" is from 1850. Illusive formed in Eng. 1679; the other adj. form, illusory (1599) is from Fr. illusorie, from L.L. illusorius "of a mocking character," from L. illudere.

(1) Tätä käsitystä voisi verrata Einsteinin lausumaan, jonka mukaan todellisuuden/elämän voi ymmärtää ikäänkuin kaikki olisi pyhää tai sitten niin että mikään ei ole pyhää.

(2) Kokemus artikuloituessaan kieleksi, kielessä ja kielenä muuttui kantilaisittain transsendentaaliseksi - ajattelun rajoja sekä mahdollisuuksia koettelevaksi, eikä sitä ollut syytä erottaa ajattelusta, reflektiosta niin vahvasti kuin Ockhamin terminismi ja nominalistinen empirismi tekivät.

Looginen atomismi ja empirismi tosin etsivät havainnon kanssa yksi yhteen kieltä, mutta tämähän osoittautui nopeasti skientistis-metafyysiseksi itsepetokseksi.
Nominalistien kanta on tässä asiassa pikemminkin loogis-matemaattis-syntaktinen kuin transsendentaalis-etymologis-semanttinen.

(3)"What then is truth? A mobile army of metaphors, metonyms, and anthropomorphisms: in short, a sum of human relations which have been poetically and rhetorically intensified, transferred, and embellished, and which, after long usage, seem to a people to be fixed, canonical, and binding.
Truths are illusions which we have forgotten are illusions—they are metaphors that have become worn out and have been drained of sensuous force, coins which have lost their embossing and are now considered as metal and no longer as coins..."

(Nietzsche: 'On truth and lie in an extra-moral sense, 1873, ote julkaisemattomasta luonnoksesta -http://www.geocities.com/thenietzschechannel/tls.htm)

Antiikin aatemaailma ja kristinusko

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Joulu peijakas!".
*
daruma doll'ille
*
Adolf kirjoitti mm.

'Tämän lisäksi kristinusko oli luova lähtökohdat, jotka mahdollistivat vapautumisen antiikin maailmankuvista.'

*
Näin minäkin olen asian nyttemmin ymmärtänyt.

Kreikalla oli yksipuolisen idealistinen teoriakäsitys, Roomalla yksipuolisen hallinnoiva, logistinen organisaatio (jumalat ja teoriat oli peritty Kreikasta).

Kristinusko toi umpikujaan päätyneeseen antiikin aatteelliseen ja käytännölliseen eetokseen ajatukset yhdestä Jumalasta, luomisesta ja (Augustinuksesta lähtien) yksilöllisen tahdon olemassaolosta intentionaalisena realiteettina (joskin vasta Abelard, Ockham ja Descartes sittemmin systematisoivat nämä ideahamotelmat).

Se oli todella radikaali kontribuutio myös myöhempää, uuden ajan alun kokeellis-tieteellisen maailmankuvan kehitystä ajatellen.

***
Väitteeni lähti siitä, että esim. arkkiateistimme Ilkka Niiniluoto pitää antiikin Kreikan aate- ja teoriamaailmaa uuden ajan tieteen mahdollistaneena lähtökohtana.
Asia saattaa olla pikemminkin päinvastoin.

Itse asiassa kreikkalainen eetos - vaikka se lähestulkoon kehittikin teknologiaan tarvittavat teoreettiset valmiudet, oli kuitenkin myös sitoutunut älyllisesti sellaisiin ideoihin, jotka yksinkertaisesti estivät sitä tutkimasta maailmaa avoimesti.

(Estävänä käytännön asenteena toimi tietysti myös fyysisen työteon pitäminen alempiarvoisille
kuuluvana tehtävänä - orjat, naiset. Orjillahan ei ollut mitään muuta kuin välinearvo.)

Kreikkalaisten kosmoksessa kaikki toimi älyllisen harmonian periaatteella, jonka empiirinen testaaminen ja kokeellinen tutkiminen (esim. 'metafyysinen naturalisti' Aristoteleskin 'vain' luetteloi ja arvioi sitten rationaalisesti aineistoaan) käsitettiin ikäänkuin tarpeettomaksi, koska yksinomaan järjellä - ei aisteilla - oli pääsy ja yhteys harmoniaa ilmentävään logokseen.
Ei tällaisella asenteella tehdä kokeellista tutkimusta.

Kristinusko ratkaisi omalla tavallaan kreikkalais-hellenistisen maailman teoreettis-aatteellisen umpikujan, jossa ihminen väistämättä myös aistimaailmaan kuuluvana subjektina vaikutti sekä Platonilla että Aristoteleella ja epikurolaisuuden sekä stoalaisuuden rationaalis-materiaalisessa monismissa 'kutistuvan' yhä vähäpätöisemmäksi tekijäksi suhteessa logokseen/kosmiseen harmoniaan/universaaliin järkeen.

Ihmisestä tuli täydelliseen, harmoniseen ja staattiseen kosmokseeen verrattuna ainakin itselleen kaiken mitta (Protagoras), mutta (kuten meidän aikanammekin) tämänkaltainen 'postmoderni relativismi' jäyti kuin tupajumi subjektin merkityksen ja sisällön täysin ontoksi ja tyhjäksi.

Plotinoksen uusplatonismi vei tämän kehityksen ääripisteeseensä: on vain Yksi, jonka emanaatiota subjekti on. Subjekti materiana häviää mutta voi henkenä palata Yhden eli alkuperänsä 'läheisyyteen'.
Miten? - Tässä asiassa Plotinos vetoaa lähinnä äärimmäiseen askeesiin.

Uusplatonismin rinnalla kehittyi siis kuitenkin osittain samanhenkinen, kilpaileva aate ja uskonto, joka esitti, että pelastus oli mahdollinen ja että pelastaja - ihmiseksi tullut Jumala: Kristus - oli jo hiukan aiemmin antanut opetuksillaan ja esimerkillään: kuolemassaan ja kuolleista heräämisessään meille uskon - ei ainoastaan älyn - kautta aidosti reaalisen mahdollisuuden päästä yhteyteen Jumalan/Logoksen/kosmisen harmonian jne. kanssa.

Luominen ex nihilo yksin Jumalan tahdosta (ei Platonin ikuisista ideoista; eikä maailma myöskään ollut ikuinen kuten Aristoteles ajatteli), mysteeriuskontoja muistuttava 'pelastusmalli' ja kuoleman voittanut, ylösnoussut pelastaja (vrt. Dionysos) olivat kyllä antiikin yhteistä myyttistä ainesta, mutta niin radikaalisti paradoksaalisia mahdollisuuksia, että kreikkalaisille moinen oli järjetöntä ja juutalaisille paheksuttavaa jumalanpilkkaa.

Kristillisestä teologiasta kehkeytyi sittemmin omalaatuinen synteesi kreikkalaisen ja roomalaisen aatemaailman kanssa. Lopputulokseksi saatiin joko 1) väärinkäsitys, 2) 'ihme', 3) aatteellis-poliittis-teknologinen 'katastrofi' - tai kaikki kolme yhtäaikaa.

Armoton arvotyhjiö

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Kasvatammeko arvoinvalideja?".
(Lisäys 27.12)
*
Hyvä kirjoitus.

Arvotyhjiön aatehistorialliset juuret ovat kuitenkin jo valistusajan (about 1700-luku) hengessä, jonka vaikutuksesta kirkon auktoriteetti heikentyi ja ryhdyttiin painottamaan kokeellisen tieteen, oikeuspositivismin (contra luonnollinen tai Jumalan laki) sekä autonomisen järjen merkitystä niin tiedon kuin moraalinkin suhteen (Kant).

Hegelin, Schopenhauerin, Feuerbachin, Marxin, Nietzschen, Freudin ym. kautta modernisaatiossa päädyttiin lopullisesti(?) enemmän tai vähemmän naturalistiselle 'uralle', jonka tunnusmerkkinä on metafysiikan romahdus (suurten kertomusten kuolema), uskontojen sekularisaatio (ainakin Euroopassa) arvovapaa tiede (looginen positivismi, Wienin piiri) ja yksilöllisyyden ylikorostus (postmodernismi).

Nietzschen perusdilemma uusien arvojen luomisen suhteen piilee juuri metafysiikan, uskonnon ja yhteisöllisyyden merkityksen romahduksessa.
Sillä miten on mahdollista sitoutua muihin kuin egoistisiin (jos niihinkään!) intresseihin, mikäli arvojen yhteisöllinen ja traditionaalinen perusta on romutettu ja hävinnyt (vrt. Taylor ja McIntyre)

Universaalien ihmisoikeuksien julistukset (YK) kun ovat pelkkää paperista retoriikkaa maailmassa, joka toimii reaalisesti pelkästään egoistis-strategisten projektien toteuttamiseksi eikä suinkaan puolueettoman, eri intressien väliseen kommunikatiivisuuteen pohjautuvan legitimoinnin ideaalista käsin.

Viimeisin eli Indonesian ympäristökonferessi oli hyvä/'paha' esimerkki siitä, miten vaikeaa esim. USA:n (tai Kiinan tai kehitysmaiden) on luopua vähääkään taloudellisista intresseistään täysin välttämättömien ja väistämättömien, ympäristön muutosta koskevien arvointressien hyväksymiseksi.
Sillä miten ihmiset, jotka ajavat vain omaa etuaan (lyhyellä tähtäimellä) voisivat olla aidosti kiinnostuneita toisten (tässä tapauksessa koko maapallon) oikeuksista - jotka tosin pitkällä tähtäimellä koskevat fataalisti myös heitä itseään.

Tarvitaanko todella mahdollisimman äärimmäinen ja aktuaalinen uhka, jotta ihmiset ryhtyisivät toimimaan ja elämään joidenkin yksilöllistä intressiä paljon tärkeämpiä ja suurempia arvoja noudattaen.
Tuo uhka on tietysti oman kuolevaisuutensa tiedostamisen sietämätön kärjistyminen.
(Mutta onko arvovalinta, joka motivoituu pakonomaisesti pelkästään itsesäilytystä silmälläpitäen aidosti moraalinen valinta? Ehkei ainakaan kantilaisessa mielessä.)

Intressi- ja arvokeskustelu on nykyään merkillisellä tavalla jämähtänyt (foucault'laisittain) identiteettikeskusteluksi tai lähtökohdiltaan identiteettivetoiseksi.

Arvot ja intressit eivät enää perustu luokkien tai erilaisten kollektiivien - siis vastakkaisten 'kenttien' antagonismiin vaan kumpuavat suoraan yksilöllisen identiteetin kokemuksesta, minkä kokemuksen ytimestä löytyy pelkkää mediaviihdettä ja keinotekoista julkisuushakuisuutta tosi-tv:eineen kaikkineen.

Ollaan esimerkiksi ajauduttu lukemattomiin, jatkuvasti lisääntyviin pienryhmiin (netti), jotka muodostavat yksilön identiteetin sisällön ja rajat, eikä tällaisella identiteetillä ole muuta tekemistä (tuskin sitäkään) arvojen kanssa kuin retorinen 'julkisuusposeeraaminen' - jos saan olla jopa ilkeän (itse-)ironinen.

*
Arvokriisistä löytyy hyviä kirjoja filosofian puolelta. Tässä vain kaksi.

Charles Taylorin ymmärrettävästi kirjoitettu pienehkö kirja 'Autenttisuuden etiikka' käsittelee aivan samaa problematiikkaa kuin Iineksen kirjoitus lähinnä negatiivisen vapauden (vapaus rajoituksista) ja positiivisen vapauden (vapaus johonkin) lähtökohdista.

Myös Alasdair McIntyren 'Hyveiden jäljillä' esittää pätevänoloisen diagnoosin sille, miksi valistus kadotti - tai suorastaan hajotti - uskottavan ja toimivan moraalin motiivit, vaikka sen kunnianhimoinen pyrkimys olikin aivan päinvastainen.

***
Lisäys

a-k.h

Ihan sattuva analyysi.

Mutta -60-luvun 'arvot' olivat 'enää vain' poliittisia 'välineitä' - eivät uskonnollis-metafyysisiä eivätkä edes eettisiä päämääriä - toisin sanoen essentiaalisia eli todellisuuden ja ihmiselämän (oletettua) väistämätöntä olemusta ilmaisevia vakaumuksia.

Vielä nationalismi ja isänmaallisuus olivat lähempänä olemuksellisia arvoja, koska ne kiinnittyivät uskontoon, maahan, kieleen ja traditioon, mutta poliittiset arvot sen sijaan ovat aina väistämättä häilyviä ja muuttuvia.

Vasemmisto toimi sotien jälkeen aivan saman psykologisen itsekkyys- ja intressiperiaatteen motivoimana kuin oikeistokin. 'Vain' kohde- tai viiteryhmät olivat erilaisia.
Kaikki pyrkivät nostamaan elintasoaan ja rakentamaan komiaa kotia: niin kommunistit, demarit, maalaisliittolaiset kuin kokoomuslaiset 'talousarvoliberalistikin'.

Kateus ja omanarvontunto eivät ole vieraita missään yhteiskuntaryhmässä.

Toisaalta - siinä missä vasemmistoa yhdisti kuitenkin vahva ja solidaarinen talkoohenki, siinä oikeisto toimi 'hyvä veli'-periaatteella - eli valtasuhteilla.
Toki talkoohengellä oli sijansa maaseudun perinteisesti kollektiivisissa yhteisöissäkin, kunnes maanviljely muuttui Suomessa teolliseksi, ja maanviljelijöiden määrä alkoi radikaalisti vähentyä kymmenillä tuhansilla ihmisillä.
*
Valitettavasti(?) minä jäin immuuniksi puoluepoliittiselle sosialismille, ja minusta kehkeytyi jo varhain räävitön mutta konservatiivinen (vasemmisto-)anarkisti, jolle individualismi on yhtä aikaa sekä siunaus että kirous.

Tombstone Shadow live 1970 ja 2005

(Kaksi linkkilisäystä 28.12)

Tässä hieno esimerkki John Fogertyn kyvystä säveltää rock-, blues- ja soul-'hybridejä'.

Laulun sanat perustuvat tositapahtumaan, kun CCR:n kundit kävivät piruuttaan selvänäkijällä (korteista ennustajalla: mieshenkilö) alkuvuodesta 1969, ja näin ollen John teki myös sanoituksen osittain kieli poskessa.

Mutta toisaalta - John Fogertylle oli jo tätä laulua tehdessään käynyt selväksi, että Fantasy Records huijasi häntä moraalisesti (ei niinkään juridisesti) suhteessa omien sävellyksiensä oikeuksiin. Sanoitus siis kertoo myös Johnin todellisista tunteista ja kokemuksista.

(Pomo-Zaentz petti CCR:lle ja ennenkaikkea Johnille antamansa (tosin ympäripyöreät) suulliset lupaukset vähän samaan tapaan kuin Kokoomus vaalilupauksensa Tehylle hallitukseen päästyään.)

Synkän ironista kohtalon ivaa on kuitenkin se, että tuo ennustus, jonka John Cameron F. kiteytti kertosäkeeseen:
Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Ev'ry time I get some good news, Ooh,
There's a shadow on my back,
toteutui hänen kohdallaan noin 20:n vuoden ajan - alkaen Proud Marystä (keväästä 1969) aina 1980-luvun loppupuolelle asti miltei kirjaimellisesti huolimatta CCR:n valtavasta menetyksestä ja Johnin vuoden 1985 loistavasta Centerfied-comebackistä, joka aiheutti entisten lisäksi kaksi lisäoikeudenkäyntiprosessia Fantasy-pomo Saul Zaentzin kanssa.

Ehkä tämänkään seikan vuoksi John ei 1997 comebackinsä jälkeen ole esittänyt kyseistä kappaletta kovin usein livenä.
Toisaalta vuoden 1987 jälkeen siihen ei oikeastaan ole ollut enää tarvetta, koska Fogertyn elämä on viimeisten 20:n vuoden aikana muuttunut jopa onnelliseksi...
*
http://www.youtube.com/watch?v=Wy6_212JhLc (kuva-audio)
http://www.youtube.com/watch?v=3WqziVy4ym8 (video)
CCR Tombstone Shadow live in Oakland Coliseum (San Fransisco Bay Area) 1970.

http://www.youtube.com/watch?v=-n8pKlpaJio
http://www.youtube.com/watch?v=y1ShaPeh9VI&feature=related (sama esitys mutta alusta ja lopusta on leikattu muutama 'turha?' sekunti pois; ei naksu kertaakaan)
John Fogerty-Tombstone Shadow Live in L.A. at The Wiltern Theatre September 15. 2005

Lyrics

Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Ev'ry time I get some good news, Ooh,
There's a shadow on my back.

Saw the gypsy man, 'way down in San Berdoo.
Said, I saw the gypsy man, 'way down in San Berdoo.
Five dollars on the table, Ooh,
Keep me 'way from my tomb.
Oh! Oh!

Said I got thirteen months of bad luck,
Bound to be some pain.
Don't you do no trav'lin',
Fly in no machines.
Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Ev'ry time I get some good news, Ooh,
There's a shadow on my back.

The man gave me a luck charm,
Cost five dollars more,
Said, "Put some on your pillow, and put some on your door."
He said, "Take a long vacation, Ooh,
For thirteen months or more."Oh, Lord!

Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Tombstone Shadow, stretchin' across my path.
Ev'ry time I get some good news, Ooh,
There's a shadow on my back.

Oh, oh, Lord!
Oh, Lord!

Aforismeja Nietzscheltä

Tässä on muutamia erinomaisia, muutamia varsin mielenkiintoisia, ainakin pari kolme 'omituista' eli tulkinnanvaraista ja pari 'hutia'.
*
"Jumala on kuollut."

"Emmekö vielä kuule hälinää, joka syntyy, kun haudankaivajat hautaavat Jumalan? Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua? — jumalatkin mätänevät! Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet!
Kuinka me lohduttaudumme, me kaikkien murhaajien murhaajat? Pyhin ja mahtavin, mitä maailma on tähän saakka omistanut, on vuodattanut verensä kuiviin meidän veitsiemme alla, — kuka pyyhkii meistä tämän veren?" (Iloinen tiede 125).

"Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa."

"Vakaumukset ovat suurempi vaara totuudelle kuin valheet."

"Mitä sanoo omatuntosi? "Sinun on tultava siksi, mitä olet."

"Voittajat eivät usko sattumaan."

"Kaikesta mitä on kirjoitettu, rakastan vain sitä mikä on kirjoitettu verellä."

"Väitättekö, että hyvä tarkoitus pyhittää jopa sodan? Sanon teille: Hyvä sota pyhittää kaiken."

"Monikaan mies ei löydä sydäntään ennen kuin on kadottanut päänsä."

"Havaitsin eräiden piirteiden säännöllisesti toistuvan toisten kanssa ja toisiin liittyvinä; kunnes minulle viimein selvisi kaksi perustyyppiä ja tuli ilmi eräs peruseroavaisuus. On herra-moraalia ja orja-moraalia..."

"Usko tarkoittaa sitä ettei halua tietää totuutta."

"Sana kristinusko on väärinymmärretty. Todellisuudessa oli vain yksi kristitty ja hänkin kuoli ristillä."

"Kristinusko syntyi keventääkseen sydämiä: mutta nyt täytyy ensin raskauttaa sydän, voidakseen sitten sitä keventää."

"Kristinuskossa ei moraali eikä uskonto kohtaa koskaan todellisuutta."

"Ei ole olemassa faktoja, vain eri tulkintoja."

"Kaksi Euroopan suurinta päihdettä ovat alkoholi ja kristinusko."

"Taivaasta puuttuvat kaikki mielenkiintoiset ihmiset."

"Olemme aina omassa seurassamme."

"Anteeksi ystäväni, olen päättänyt maalata onnellisuuteni seinälle."

"Yksilön moraali on vain laumavietti."

"Hieno mies, te sanotte. Minä näen vain oman ihanteensa näyttelijän."

"Joka taistelee hirmuja vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirmuksi. Ja kun katsot kauan kuiluun, katselee myös kuilu sinuun."

"Ihminen yksin kärsi niin hirvittävästi tässä maailmassa, että hänen oli pakko keksiä nauru."

"Ihmiset tungeksivat valoon, eivät paremmin nähdäkseen vaan paremmin loistaakseen."

"Sitä mitä me teemme, ei koskaa ymmärretä, sitä vain kiitetään ja moititaan."

"Auktoriteettiusko lisääntyy luovien voimien vähentyessä."

"Todellisen arvon mitta: miten paljon totuutta yksi henki kestää, miten paljon totuutta se uskaltaa."

"Mikä tekee sankaruuden? Astuminen samalla kertaa korkeinta kärsimystä ja korkeinta toivettaan kohden."

"Tulevaisuus vaikuttaa nykyisyyteen yhtä paljon kuin mennytkin."

"Ei ole olemassa moraalisia ilmiöitä, vaan ainoastaan ilmiöiden moraalisia selityksiä."

"Nerous on hienoin kone, mikä on olemassa - sen vuoksi myös haurain."

"Se joka ajattelee syvällisesti, tietää, että hän on aina väärässä, riippumatta siitä, miten hän menettelee tai miten hän asioita arvostaa."

"Rakastamme elämää, ei siksi että olemme tottuneet elämään vaan koska olemme tottuneet rakastamaan."

"Askeetti tekee hyveestä pakon."

"Valtio on suurin kaikista hirviöistä. Se myös valehtelee kylmäverisesti. Sen kidasta ryömii tämäkin valhe: "Minä, valtio, olen kansa!""

"Olennaista jokaisessa keksinnössä on sattuma, mutta useampia ihmisiä ei tällainen sattuma koskaan kohtaa."

"Ei tunteen voimakkuus vaan sen kestävyys luo korkeamman asteen ihmiset."

"Ei se, että valehtelit minulle, vaan se että en enää usko sinua, on järkyttänyt minua."

"Istuen saatu ajatus ei ole minkään arvoinen."

http://fi.wikiquote.org/wiki/Friedrich_Nietzsche

Miksi maailma ei voi olla paratiisi

Vanhan juutalaisen tarinan mukaan ihmisen kärsimys oli vaivannut erästä rabbia niin paljon, että hurskautensa voimalla hänen onnistui vangita paha vietti (hebr. jezer-ha-ra) ja pitää se poissa ihmisten elämästä.

Tämän hyvän teon seuraukset olivat yllättävät ja ne ilmaantuivat nopeasti. Ihmiset lakkasivat kertaheitolla rakentamasta talojaan, eikä kukaan halunnut enää ponnistella tai perustaa perhettä. Kaikki pyrkimys lakkasi ihmisten keskuudessa ja nämä kuvittelivat olevansa paratiisillisessa tilassa.

Koska tämä kuitenkin tapahtui maailmassa eikä paratiisissa, seurauksena oli, että talot ja pellot rapistuivat, eläimet sairastuivat ihmiset istuksivat tyhjänpantteina odottamatta mitään - heillä ei ollut edes kiinnostusta opiskella tai oppia mitään.
Ei ollut myöskään enää mitään aihetta rakastaa, mikä johti siihen, että lapsia ei enää syntynyt maailmaan.

Kun rabbi näki, mitä kaikkea seurasi, kun viha, kateus ja muut pimeät voimat eivät saaneet vaikuttaa, hän ei keksinyt kuin yhden ulospääsytien. Hän päästi pahat vietit jälleen vapaaksi, niin että ihmiset saattoivat jatkaa elämäänsä, jossa luominen ja tuhoaminen kietoutuivat toisiinsa - hyvässä ja pahassa.
*
Radikaali paha (Immanuel Kant) - Paha eurooppalaisessa perinteessä (toim. Hirvonen/Kotkas, Loki-kirjat)
(Sitaatti Jussi Kotkavirran artikkelista Hyvän ja pahan lähteellä, s. 73)

Jussi Björling - O helga natt

Paras!

http://www.youtube.com/watch?v=oo75jFLjKaw
(Jussi Björling)
(The Perfect Tenor. A wonderful Christmas Song that is a glorious experience to listen to at any time of the year.)

Pari kommenttia Tuubista:

O Holy Night is my wife's and my favorite Christmas song. We own many versions of it, from Michael Crawford to Bing Crosby to David Phelps and everything in between.
This version, which I just found here on youtube about a week ago, destroys them all.
It is the best song, with the best orchestral arrangement, in the best voice I have ever heard.
We're Italian and love Pavarotti's Christmas songs, but Bjorling's performance here is...incomparable.
The final 1:30 is jaw-droppingly spectacular.

*
I am not a particularly religious man, being an atheist and all, yet I find myself seized with a sudden and overwhelming desire to pray... There is a God, Jussi be thy name.

*
As a fellow atheis I can only quote you.=)

Joululauluja

Omia suosikkejani ovat ehdottomasti a cappella (laulu)yhtye Rajattoman esitykset.
*
http://www.youtube.com/watch?v=CFU3FjOo7m8&feature=related (Jouluyö, juhlayö - Tarja Turunen)

http://www.youtube.com/watch?v=iQ0lEfYI7s8 (Sylvian joululaulu - Arja Koriseva)

http://www.youtube.com/watch?v=6UFU9z7w7q0 (Varpunen jouluaamuna - Essi Vuorela)

http://www.youtube.com/watch?v=zOZv6SzThmA&feature=related (A cappella yhtye Rajaton esittää Heinillä härkien kaukalon.)

http://www.youtube.com/watch?v=ggpew-i5hSs&feature=related (A cappella yhtye Rajaton esittää En etsi valtaa loistoa.)

http://www.youtube.com/watch?v=0FWGKd87AF0&feature=related (A cappella yhtye Rajaton esittää Arkihuolesi kaikki heitä.)

http://www.youtube.com/watch?v=UBhqQqTK8mg (A cappella yhtye Rajaton esittää Mel Tormén Joululaulun (The Christmas Song - verratkaapa Nat King Colen esitykseen, joka on hieno sekin.)

http://www.youtube.com/watch?v=6UFU9z7w7q0 (Sydämeeni joulun teen - Vesa-Matti Loiri)

Nat King Cole and The Christmas Song

http://www.youtube.com/watch?v=IaxDGfA7evA (Nat King Cole)
Christmas montage with Nat King Cole singing "Chestnuts Roasting on an Open Fire" (The Christmas song).

http://www.walmart.com/swap/LoadArtistTracks.do?artistId=13427.

Rane-tonttu

Mä en haluu mitään pehmeit pakettei...

http://www.delivet.net/albumit/Lemmikin%20Joulu/slides/tonttu.html.

Aleksis Kivi - Jouluna 2007

Maaliskuun 23. päivänä 1901 Suomen Kaunokirjailijaliitto järjesti Kivi-iltamat. Iltaman ohjelmistoon kuului Eino Leinon (1878–1926) kirjoittama runo.

Runo julkaistiin samana vuonna Eino Leinon runokokoelmassa Pyhä kevät. Runo jäi elämään ja vielä nykyisinkin useimmat suomalaiset tietävät keneen viitataan sanoilla ”Hän eli vain syksystä jouluun”.
Aleksis Kivi syntyi 10. päivä lokakuuta 1834 ja kuoli Sylvesterin nimipäivänä eli 31. joulukuuta 1872.

Aleksis Kivi

Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.

Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.

"Vuota vielä, oi vanha vuos!" -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"jouda en viel' sua seuraamaan!
"Vanhus ovella nyökkää vaan:
"Saat elää syksystä jouluun".

"Viivy, viivy, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu -
"niin täysi, niin täysi on sydämein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!"

Hetket rientävi, kello lyö -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"Onko, onko jo keski-yö?"
"Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii."

"Vielä hetki, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää,
kääntyvi ovella harmaapää -
loppui laulajan vuosi.

"Minne viet mua, vanha vuos?" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"minä niin pelkään ja vapisen."
"Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan."

Astuvi sisähän vanha vuos -
taivaan kynttilät loistaa -
saattavi laulajan Luojan luo:
"Tässä poian ma pienen tuon,
jok' eli vain syksystä jouluun."

Virkkavi Herra Jumala -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"Etkö kesää sä nähnytkään?"
"Näin vaan syksyn ja talven sään",
laulaja vavisten vastaa.

Kyyneltyy silmä Jumalan -
taivaan kynttilät loistaa -
"Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?"

"Laulaja olen ma laadultain" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"tulen tähtösestä ma pienestä,
min nimi on Maa". - "Mihin kuolit sä?"
"Kurjuuteen kuolin ja nälkään."

Vihastuu Herra Jumala -
taivaan kynttilät sammuu -
"Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!"
"Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.

Mut hiukan hillitse viimojas,
ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla.
Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!" -
Näin laulaja tuskassa huutaa.

Hymyilee hyvä Jumala -
taivaan kynttilät loistaa -
"Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!"

http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=150&Itemid=184

Nietzsche ja modernin nihilismin diagnoosi sekä Vattimon postmoderni versio

NIHILISM AND THE POSTMODERN IN VATTIMO’S NIETZSCHE

(Ote tekstistä)

I. Modern Nihilism

For Nietzsche, writing in the second half of the nineteenth century, nihilism is a disease of the modern age—specifically, the modern European age. It infects European society and culture generally, as well as every individual. Nietzsche’s diagnosis of nihilism is also prophetic. He tells us, ‘What I relate is the history of the next two centuries. I describe what is coming, what can no longer come differently: the advent of nihilism’ (Nietzsche 1968, p.3).

For Nietzsche, as well as its present, modern manifestation, nihilism has its roots in history and extends into the future. Nihilism has a typology; it is ambiguous and manifests itself in various forms that we may see as possibilities in its historical development. 2 Nietzsche identifies the historical origins of nihilism in a particular interpretation of the world: the Christian-moral one.

This interpretation gives meaning to human life by positing objective grounds of value beyond Man in the form of God the Father, the divine legislator of value, the ‘spider of finality and morality which is supposed to exist behind the great net and web of causality’ (Nietzsche 1996, p.92). For Nietzsche, most of philosophy is also part of the Christian-moral interpretation of the world. It follows this model by positing a "true world," a metaphysical world that lies behind this physical world of mere appearances.

This "metaphysical" interpretation, while providing value in one way, is nihilistic because it devalues this world, the world in which we live, by understanding it as only having value in relation to another, better world. This form of nihilism is called "religious nihilism."

The Christian-moral interpretation of the world carries within itself the seeds of its own destruction. This is because one of its primary values is truth. When the quest for truth is applied to the Christian-moral interpretation itself, it is eventually revealed to be untrue. This has occurred historically through the development of human knowledges, particularly the sciences, which have replaced religious explanations of the world with secular ones.

The desire for truth has led to a widespread desire to restrict our knowledge claims to that which can be empirically verified and to be sceptical towards anything else.
Thus, God, the "true world," etc.—every claimed transcendent source of value beyond Man—is seen to be a myth. This is the second stage of nihilism, which Nietzsche calls "radical nihilism," and is characterised by Nietzsche’s famous proclamation ‘God is dead.’

At this stage, transcendent sources of value are seen to be lacking, but the world cannot be seen as valuable on its own. There are no other categories of valuation but the old categories, yet nothing in this world lives up to them. The radical nihilist is one ‘who judges of the world as it is that it ought not to be, and of the world as it ought to be that it does not exist.’ (Nietzsche 1968, p.318).

Radical nihilism contains two possibilities: the passive nihilism of accepting a meaningless world in despairing resignation, or the active nihilism of seeking to destroy what remains of the traditional categories of valuation. Active nihilism—the useful form of radical nihilism (as opposed to passive nihilism)—is the attempt to destroy all values, including those that were attached to the "true" world.
Nietzsche’s attacks on traditional religious, moral, and philosophical values such as God, metaphysics, truth, pity, compassion, humility, and the distinction between good and evil, can be seen as active nihilism in action.

Active nihilism leads to accomplished or "complete nihilism," that which is attained when no values whatever remain. Complete nihilism is the completed destruction of all values, but is paradoxically also the overcoming of nihilism.

From the position of complete nihilism, it is possible to leave nihilism behind and actively create new categories of valuation that will be wholly affirmative and free from nihilism. The absence of all traditional, transcendent values allows a new era in which new values may be posited, values that are immanent and apply only to this world.
These new valuations rest on the secure foundation of our disillusioned creative abilities, and apply to actual reality. In the historical sense, this constitutes a new era of valuation and human flourishing after nihilism has been overcome.

According to Nietzsche, modernity is characterised by the advent of radical nihilism. The history of the next two hundred years will be the history of an increasingly radicalised active nihilism. The crucial point of what I am calling the modernist interpretation of Nietzsche is the possibility of overcoming nihilism, the conviction that there shall come a time in history when nihilism shall be left behind. 3

After modernity—a time Nietzsche predicts to arise a hundred years from now—nihilism will be overcome and human culture will be reinvigorated by new categories of valuation, a "revaluation of all values."

II: Postmodern Nihilism (Interpretation based on Nietzsche by Gianni Vattimo, see weblink/RR)

GIANNI VATTIMO

Tahto, Dionysos, kristillinen Jumala ja Nietzsche

Nietzsche And The Religion Of The Future

(Note 68)

Michael Allen Gillespie contends that Nietzsche’s “notion of the Dionysian is derived from the notion of the Christian God in ways Nietzsche does not altogether understand, in large part because he does not recognize his conceptual debt to the earlier Romantic idea of the Dionysian and the idealist conceptions of the will.

The Dionysian will to power is thus in fact a further development of the idea of the absolute will that first appeared in the nominalist notion of God and became a world-historical force with Fichte’s notion of the absolute I.

This means that God is not as dead for Nietzsche as he believes; only the rational element in God is dead, the element that was grafted onto the Christian God to temper his omnipotence.

Nietzsche’s Dionysus, to speak in Nietzsche’s own metaphorical language, is thus not an alternative to the Christian God but only his final and in a sense greatest modern mask.”

Nihilism Before Nietzsche (Chicago, IL: University of Chicago Press, 1995, xxi)

They can shred

StSanders on onnistunut puristamaan kuuluisista artisteista irti varsinaisen extreme-kipinän! Jopa Clapton soittaa 'jazzia'...kuuntele, ihmettele ja ihaile....
Joulumusiikkia parhaimmillaan.
*
http://www.youtube.com/watch?v=nCzUMjCykn8 (Eric Clapton)

http://www.youtube.com/watch?v=fNoZg9kl-zE&feature=related (Carlos Santana)

http://www.youtube.com/watch?v=wsXS5fCq4LU (Steve Vai)

http://www.youtube.com/watch?v=8nwFKkV9r6A (Joe Satriani)

http://www.youtube.com/watch?v=tKCwH3amLaU (Jaco Pastorious)

http://www.youtube.com/watch?v=AkAx-j9whiA (Iron Maiden)

http://www.youtube.com/watch?v=DH3FWM2ZCeQ (Agnus Young)

http://www.youtube.com/watch?v=Cz9g3ymsDk4 (Paco de Lucia)

http://www.youtube.com/watch?v=SAPHu7yDB9Y (Anssi Kela)

*
Kiitos Prosperolle linkki-vinkistä.

Keep on chooglin'

CCR/John Fogerty
*
http://www.youtube.com/watch?v=f2lVstO7K8E (2005)

*
http://www.youtube.com/watch?v=mUzl7_OpVLA (1970)

Uudestaan alkuhämärään

http://www.youtube.com/watch?v=oM0x1XxB5uI

Apocalypse. Now and Then.

Apocalypse. Then

Emme tunne tuntematonta riittävän hyvin voidaksemme sanoa, että sitä ei voida tulla tuntemaan (G. K. Chesterton).

*
Mutta.

Kun ihminen (Jumalan kääntöpuoli) oppii tuntemaan itseään yhä enemmän fysiologisesti ja geneettisesti, hän muuttuu persoonalliselta ytimeltään hauraaksi - viimein jopa olemattomaksi (kuten kääntöpuolensakin).
Jäljelle jää vain aamu-usvan lailla katoava kaipaus ja nostalgia - kuin aallon rantahiekasta pyyhkimä jalanjälki...loputtomaan informaatioon sulautuva ei-mikään.

Me kerromme ihmisestä vielä joskus samalla tavalla, kuin nykyään kerromme dinosauruksista. En tiedä kerrommeko sitä teknologian keinoin tai kirjojen kautta vai niinkuin kivikauden metsästäjäihminen ja alkavan maanviljelykulttuurin raataja työpäivän jälkeen - nuotiotulilla.

Joka tapauksessa, ekologisen romahduksen jälkeen lähes kaikki pyrkii taas alkamaan alusta - luultavasti vain tuhoutuakseen ja hiipuakseen lopullisesti Mad Max-maailmassa.

***
Apocalypse. Now

"Vuosituhannen lopun masentunut on vapautunut kielloista oikeuksien tasa-arvoistumisen ja olemassaolon ehtojen samankaltaistumisen myötä. Samalla hän on saanut tilalle riippuvuuden maailmasta.
Vallankumousnäkymien puuttuessa (vastarinnan mahdollisuuksien hämärtyessä/RR) hänestä tulee voimaton ja hän alkaa etsiä mahdottoman onnen ihannetta huumausaineista, uskonnoista, terveysintoilusta tai täydellisen kehon rakentamisesta.

Sosiologi Alain Ehrenberg toteaa: "Tästä syystä huumausaineiden käyttäjä on tänään symbolinen hahmo, jonka avulla piirretään antisubjektin kasvot. Ennen tuo paikka oli hullulla.
Jos masennus on löytymättömän subjektin historiaa, niin riippuvuus on kadotetun subjektin nostalgiaa."'

(Miksi psykoanalyysia yhä tarvitaan?, Elisabeth Roudinesco, s. 23)

http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/roudines.html
picasaweb.google.com/.../xivP6auSpaAzxhc4f4v01A.

Poijjaat nuorna miesnä katusoittoa harrastamassa

CCR play-backina 1969 tv-ohjelmassa. Poikkeuksellisesti John Fogerty 'soittaa' maracasseja eikä kitaraa. Mutta merkillisiä instrumentteja soittavat myös basisti Stu Cook ja rumpali Doug Clifford.
Vain Tom Fogerty käyttää omaa peliään.

http://www.youtube.com/watch?v=ltFd35xEXWY
Creedence Clearwater Revival - Down on the corner on TV show.
(Sympaattinen otos ja rockin eräs kaikkein kuuluisimpia ylistyksiä katusoittajien 'ammattikunnalle'.)

Humaltunut venhe (paatti)

The Drunken Boat (Le bateau ivre)
'Toimitettu' klo: 20.02)

Jos ette muka osaa lausua runoja, niin tästä se lähtee. Tärkeintä on löytää runosäkeistön - tiivistetysti sanoen: runon lauserytmi (kielen ymmärrystä pitää tietysti olla - jonkun verran).
Sen jälkeen voi tehdä melkein mitä vain.
Ja tämä pätee myös moderniin runoon - tosin vapaamuotoisemmin.

*
As I was floating down impassive Rivers,
I no longer felt myself steered by the haulers:
gaudy Redskins had taken them for targets,
nailing them naked to colored stakes.

I cared nothing for all my crews,
carrying Flemish wheat or English cotton.
When, along with my haulers, those uproars stopped,
the Rivers let me sail downstream where I pleased.

Into the ferocious tide-rips, last winter,
more absorbed than the minds of children, I ran!
And the unmoored Peninsulas never
endured more triumphant clamourings.

The storm made bliss of my sea-borne awakenings.
Lighter than a cork, I danced on the waves
which men call the eternal rollers of victims,
for ten nights, without once missing the foolish eye of the harbor lights!

Sweeter than the flesh of sour apples to children,
the green water penetrated my pinewood hull
and washed me clean of the bluish wine-stains
and the splashes of vomit, carrying away both rudder and anchor.

And from that time on I bathed in the Poem
of the Sea, star-infused and churned into milk,
devouring the green azures where, entranced
in pallid flotsam, a dreaming drowned man sometimes goes down;

where, suddenly dyeing the blueness,
deliriums and slow rhythms under the gleams of the daylight,
stronger than alcohol, vaster than music,
ferment the bitter rednesses of love!

I have come to know the skies splitting with lightning,
and the waterspouts, and the breakers and currents;
I know the evening, and dawn rising up like a flock of doves,
and sometimes I have seen what men have imagined they saw!

I have seen the low-hanging sun speckled with mystic horrors
lighting up long violet coagulations
like the performers in antique dramas;
waves rolling back into the distances their shiverings of venetian blinds!

I have dreamed of the green night of the dazzled snows,
the kiss rising slowly to the eyes of the seas,
the circulation of undreamed-of saps,
and the yellow-blue awakenings of singing phosphorus!

I have followed, for whole months on end,
the swells battering the reefs like hysterical herds of cows,
never dreaming that the luminous feet of the Marys
could muzzle by force the snorting Oceans!

I have struck, do you realize, incredible Floridas,
where mingle with flowers the eyes of panthers in human skins!
Rainbows stretched like bridles
under the sea's horizon to glaucous herds!

I have seen the enormous swamps seething,
traps where a whole leviathan rots in the reeds!
Downfalls of waters in the midst of the calm,
and distances cataracting down into abysses!

Glaciers, suns of silver, waves of pearl, skies of red-hot coals!
Hideous wrecks at the bottom of brown gulfs
where the giant snakes, devoured by vermin,
fall from the twisted trees with black odours!

I should have liked to show to children those dolphins
of the blue wave, those golden, those singing fish. --
Foam of flowers rocked my driftings,
and at times ineffable winds would lend me wings.

Sometimes, a martyr weary of poles and zones,
the sea whose sobs sweetened my rollings
lifted my shadow-flowers with their yellow sucking disks toward me,
and I hung there like a kneeling woman...

Resembling an island, tossing on my sides the brawls
and droppings of pale-eyed, clamouring birds.
And I was scudding along when across my frayed ropes
drowned men sank backwards into sleep!...

But now I, a boat lost under the hair of coves,
hurled by the hurricane into the birdless ether;
I, whose wreck, dead-drunk and sodden with water,
neither Monitor nor Hanseatic ships would have fished up;

free, smoking, risen from violet fogs,
I who bored through the wall of the reddening sky which bears
a sweetmeat good poets find delicious:
lichens of sunlight mixed with azure snot;

who ran, speckled with tiny electric moons,
a crazy plank with black sea-horses for escort,
when Julys were crushing with cudgel blows
skies of ultramarine into burning funnels;

I who trembled to feel at fifty leagues off
the groans of Behemoths rutting, and the dense Maelstroms;
eternal spinner of blue immobilities,
I long for Europe with it's age-old parapets!

I have seen archipelagos of stars! and islands
whose delirious skies are open to sea wanderers: --
Do you sleep, are you exiled in those bottomless nights,
O million golden birds, Life Force of the future?

But, truly, I have wept too much! Dawns are heartbreaking.
Every moon is atrocious and every sun bitter:
sharp love has swollen me up with intoxicating torpor.
O let my keel split! O let me sink to the bottom!

If there is one water in Europe I want, it is the black
cold pool where into the scented twilight
a child squatting full of sadness launches
a boat as fragile as a butterfly in May.

I can no more, bathed in your langours, O waves,
sail in the wake of the carriers of cottons;
nor undergo the pride of the flags and pennants;
nor pull past the horrible eyes of prison hulks.

Arthur Rimbaud

http://en.wikipedia.org/wiki/Le_Bateau_ivre

http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Rimbaud

Arthur Rimbaud 1854-1891

http://qualityforquality.org/Publications/The%20drunken%20boat.doc

Sana- ja kuva-arvoitus

Kirjoitettu 'kommentiksi' Penkkisen päreeseen "Auto vai housut?".
*
ad hevonen

Suomalaisen arvoitusperinteen parhaimpia paloja kylmän sodan, 'pysähtyneisyyden' sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyyden ajoilta.

'Idän ihme lännen kauhu, perseestä nousee sininen sauhu. Mikä se on?'

Alkaa V:llä. Ei ole Vittu. Loppuu a:han...Ei ole Viina. Keskellä on l-kirjain. Ei ole Valma. Keskeltä löytyy myös g-girjain. Ei ole Vulgaari. Toinen kirjain on o. Ei ole Volggari. Viimeinen kirjain on edelleenkin a. On Volga.

chat.yle.fi/ylex/ubbthreads/showflat.php?Cat=....

Vapaata ajattelua

Kirjoitettu kommentiksi PJ:lle ja Salla Tyrväiselle Järveläisen päreessä "Joitakin syitä siihen, miksi en kannata reformoitua epistemologiaa".
(1111:sta päre. Lisäys 3.12)
*
Petri kirjoitti mm.

'Vastasin lopulta, että se on ideologia, jota jotkut tomppelit kannattivat ennen ensimmäistä maailmansotaa.'

Heh. Noin minäkin lopulta ajatteli(e)n. En sentään tenttivastauksiin kirjoittanut.
*
Salla Tyrväiselle

Jätin armon ja rakkauden tahallani pois kommentista, jotta nähtäisiin 'tämänpuoleisuudesta' käsin, mikä on eri rakkauskäsitysten dilemma.

Tuonpuoleisuudesta kun minä en tiedä...enkä haluaisi olla 'opportunistikaan'...;) Samoin ovat useat tekstikohdista, joita lainaat suhteellisen tuttuja, vaikken ole Raamattua systemaattisesti koskaan lukenut.

Ihminen on monesti 'muista piittaamaton ja egoistinen=paheellinen=syntinen'. Siten myös altruismi, jota Jumalan rakkaudeksi kutsutaan, on ajoittain pahan kerran sekoittunut ihmisen valtapyrkimysten kanssa.

Altruismikin on pyrkimystä ryhmän itsesäilytykseen - ei mihinkään kosmopoliittiseen, universaaliin oikeudenmukaisuuteen.

Ei ole olemassa kaikille yhteistä moraalitunnetta (Englannin 'platonis-empiristinen' perinne; Shaftesbury, Hume) eikä myöskään kategorista spontaaniin kausaliteettiin(?) perustuvaa moraalista järkeä kuten Kant hiukan stoalaisesti ajatteli.

Kuitenkin pidän (taas kerran ;) itsestään selvänä trivialiteettia, että tietyt perustavat moraaliset lähtökohtamme juontuvat perustarpeistamme ja niiden tyydytyksen välttämättömyydestä (itsesäilytys), ja ne ovat yhteisiä kaikille ihmisille.

Ongelman ydin piilee kuitenkin sinä, miten eri ihmisryhmät pystyvät kommunikoimaan ilman, että heidän omat strategiset eli moraaliset-/valtapyrkimyksensä tekevät tyhjäksi ryhmien välisen luottamuksen.

Monoteismi on osaltaan yritys ratkaista tämä ryhmien välinen antagonismi, mutta kuten liiankin hyvin tiedämme, monoteismi ei riitä. Niinkuin ei riitä myösään yhteinen kieli, kansallisuusaate tai totalitaarinen politiikka (kts. PS.)

Tarvitaan jotain muuta. En tiedä, mitä 'se' on.'

Mutta löytyykö ihmisille suurempaa 'yhteistä nimittäjää' kuin sama yhteinen Jumala?

...se vaikeaa on, mutta silti toivo jää' - kuten laulussa lauletaan...
*
YK:n lauselmat ovat käytännössä usein pelkkää 'paperia', joskin ihmisoikeuksien julistusta voi tietenkin pitää kunnioitettavana yrityksenä - ellei se samalla implikoisi biosfäärin tuhoa (sanoisi P. Linkola)

PS. Jeesus saarnasi yhtä aikaa tiettyä yksilön vapautta ja uskollisuutta Jumalalle. Tämänkö vuoksi kapitalistin on mahdollista uskoa Jumalaan? (??!!)
*
Lisäys

ad salla

Pupuja, ekologiaa ja kristillistä etiikkaa. Hmm..söpöä..;)
*
Kuten latinaksi siteerasit: 'kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta'. Kirkko on ihmisen transsendettinen koti. Näin minä ajattelen.
Entä voiko 'ihan koko';) todellisuus olla ikäänkuin 'näkymätön kirkko'? Ehkä Jeesus todellakin ajatteli tähän tapaan vertauksissaan.

Mutta meille näkyvän kirkon nurkan takana lymyileville ja joittenkin mielestä lusmuileville myyttien, mystiikan ja skeptisismin kanssa flirttaileville, nihilistisille harhailijoille (jotka eivät ole fundamentalisti-ateisteja) jää valitettavasti pelkkä kaipuu kotiin: - syksyinen 'varisten kirkulento yli maan, voi sitä ken on poissa kotoaan.' (Nietzsche)
*
Olen tuota Jeesuksen 'anarkismia' pohtinut. Mieshän käyttäytyi ja puhui mielettömiä sekä juutalaisten legalismin ja maallisen messias-odotuksen että kreikkalaisten, rationaalisen hyve-etiikan perinteen kannalta katsottuna.

Huolimatta siitä, että oli omaan uskontoonsa ja sen instituutioihin kriittisesti suhtautuva, Jeesus puhui maailmasta ja todellisuudesta kuin se olisi aina ollut kosmisen, jumalallisen kirkon vaikutusalueella - eräänlainen transsendentin 'keittiön ja olohuoneen porstua'.

Jeesus puhui näkymättömästä tulevaisuudestamme luottavaisesti ja vakaumuksella. Hän oli kotonaan sekä maailmassa että maailmakaikkeudessa - molemmissa yhtäaikaa.

Jeesuksen pyhä huolettomuus (älkää huolehtiko huomisesta, sillä taivasten valtakunta on tässä ja nyt - sisäisesti teissä) vetoaa minuun syvästi.

Tuollainen Jumalan lapsen 'huolettomuus' on kuten sanottu pahennus ja skandaali maalliselle uskolle että viisaustieteelle.
Mutta se on ehkä ainut tie ulos tästä Pirun oravanpyörästä, jota maailmaksi kutsutaan.

Nihilisti voi kokea pyhän huolettomuuden erittäin läheiseksi itselleen - suorastaan 'lähimmäiseksi' - täällä maailman kaikkien ajattelujärjestelmien markkinatoreilla.
*
'Empaattinen kyynisyys' ja huumorintaju yhdistyneenä pyhään huolettomuuteen: siinä minun reseptini 'täälläolon' kestämiseksi.

Kalvinistinen 'fundationalismi', toivo uskon edellytyksenä sekä eroksen ja agapen vastakkainasettelu

Kirjoitettu kommentiksi Petri Jäveläisen päreeseen "Joitakin syitä siihen, miksi en kannata reformoitua epistemologiaa".
*
Tekemäsi erottelu selvensi hieman aiempia intuitioitani ja tietojani, eikä myöskään ollut niiden vastainen.
Olen samoilla linjoilla kuin sinä, mutta esitän ensin kriittisesti avoimen kysymyksen, jota kautta pyrin sitten pohtimaan teemaa (päätyen kuitenkin samantyyppisiin 'uhkakuviin' kuin sinäkin, mitä kalvinismiin tulee.)
*
Mitä sinä sanot henkilölle, joka kysyy: uskotko sinä Jumalaan? Epäilen, että et vastaa kyllä, mutta et myöskään ei.

Entä onko presuppositio: minä toivon uskovani mitään muuta kuin skeptinen väistöliike, jolla itse arvostelma: usko, selitetäänkin joidenkin emotionaalisten ennakkoehtojen kautta, koska suora myöntävä vastaus merkitsisi sitoutumista johonkin, johon henkilö ei joko usko tai, jonka suhteen hän on niin äärimmäisen epävarma, että hänen on uskosta puhuessaan pakko viitata 'vain' myönteisiin emootioihinsa kuin minkäänlaiseen varmuuteen (myönnän että tämä oli aika johdattelevaa päättelyä).

Toisin sanoen, onko niin, että itse uskon 'tiedollista' oikeutusta ja tiedollista varmuutta on tässä väljennetty niin paljon, että yksinomaan henkilökohtainen tuntemus toiveestani Jumalan olemassaolosta riittää uskoni ilmentymäksi?
(Tämä ei ehkä vielä ole fideismiä, mutta vahvasti siihen suuntaan kylläkin.)
*
Sen sijaan kun Plantinga siirtää rationaalisten perususkomusten alueen koskemaan myös Jumalan olemassaoloa, hän tekee 'ideologisen' valinnan samalla, kun väittää, että usko seuraa nimenomaan rationaalisen todistuksen pakottavuudesta.

Plantingalaiset kuitenkin mitä todennäköisimmin vastaavat kysymykseen: 'uskotko sinä Jumalaan' suoralta kädeltä myöntävästi.
Mutta onko heidän uskonsa sitä uskoa, toivoa ja rakkautta, mitä Paavali olettaa Jeesuksen julistaneen?

Eikö se ole pikemmin propositionaalista, neutraalia 'tietoa', josta kumpuava usko ja uskonvarmuus ilmenee kuitenkin käytännössä samoin uskovien fundamentalistisena 'elitisminä', - siis pikemminkin poliittisina valtapyrkimyksinä kuin universaalina toivon ja lähimmäisenrakkauden periaatteena?
Kyseessä on ikäänkuin 'imperialistinen missio'.
*
'Olisiko Genetsaretin järven kalastajien pitänyt ensin muodostaa päässään Jumalan olemassaoloa koskevan proposition assentoiminen kuullessaan kutsun ”seuraa minua”. Ja olisiko heidän tästä kutsusta seuranneen pitkin poikin Galileaa tapahtuneen heilumisen seurauksena pitänyt jotenkin selittää maailma Jumalalla?'

Ei varmaankaan olisi pitänyt, mutta minkä takia se sitten piti ylipäätään tehdä edes jälkeenpäin?

'Uni' (narratiivi), jossa Jeesus ja häntä seuranneet kalastajat elivät tai, jota he näkivät, tärveltiin ehkä peruuttamattomasti tekemällä siitä oma tieteenalansa.

Mutta eihän tälle kehitykselle tietenkään mitään voinut. Yhteiskunnallisten ja poliittisten välttämättömyyksien vuoksi päädyttiin perustamaan esimerkiksi pappisvirka, vaikka pappeudesta ei puhuta Uudessa Testamentissa mitään; - ellei sitten omien intentioitten eli intressien mukaisesti tulkita joitain Raamatun kohtia nimenomaan kehotukseksi, joka oikeuttaa ja velvoittaa papinviran olemassaolon.

Myös kaikki puheet kirkon perustamisesta ovat maallisen 'regimentin' puuhastelua uskovien yhteisön integroimiseksi, legitimoimiseksi ja hallinnoimiseksi.

Jeesuksella ei taatusti ollut mielessään, että jonain päivänä kymmenettuhannet teologit tutkivat hänen merkillisiä ja ristiriitaisia puheitaan, ja että etenkin länsimaat ovat joskus täynnä kirkkoja sekä seurakuntakeskuksia, joissa papit parhaan 'opportunistisen' kykynsä mukaan pyrkivät houkuttelemaan uskovia kristillisen aatteen piiriin kuin puolueagitaattorit ikään.

Kaikki meidän kirkkopoliittiset ja teologiset 'puuhastelumme' ovat äärimmäisen kaukana evankeliumien todellisuudesta ja kertomuksista.
*
Ehkä jäljelle jää lopulta vain kysymys, kumpi on oikea tulkinta rakkaudesta: eros vai agape - omasta puutteenalaisuudesta ja vajavaisuudesta kumpuavaa täydellistymisen ja tyyydytyksen tarvetta (T(t)oisen haluamista) vai pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta?

Luterilainen paradoksi ja kaksoissidos:
Jos kristillinen rakkaus on agape-rakkautta, niin joudumme halveksimaan itseämme, koska emme kykene lähestymään Jumalaa epäitsekkäästi vaan eroksen motivoimina. Mutta eikö siinä tapauksessa ole johdonmukaista halveksua itseämme myös itsekkäinä seksuaalisina olentoina?

Toisin sanoin - jos aito rakkaus on agape-rakkautta, niin meille on annettu mahdoton missio.

Nimittäin - jos rakkautemme on perimmältään eros-rakkautta, niin universaali lähimmäisenrakkaus jää pelkäksi ideaaliksi, joka on ainakin ohjelmallisena tavoitteena jopa ihmisluonnon vastainen projekti.

Luterilaisuus, joka julistaa agapeta, epäilee kuitenkin Jumalan epäitsekkään rakastamisen mahdollisuutta, koska olemme eroksen 'saastuttamia'.

Miksei luterilaisuus sitten epäile samalla myös lähimmäisenrakkauden mahdollisuutta ja lopeta myös sen julistamista?
Lähimmäisenrakkautta pidetään jumalallisen rakkauden maallisena ilmentymänä, mutta jos emme kykene rakastamaan Jumalaa, niin miten meidän on mahdollista rakastaa silloin lähimmäisiämmekään?

Esimerkiksi hyväntekeväisyys ei ole rakastamista, koska se sisältää paradoksin. Mitä enemmän lahjoitamme, sitä paremmiksi koemme itsemme myös Jumalan silmissä, mutta juuri tämähän on pahinta kuviteltavissa olevaa vieraantumista Jumalasta ja osoitus omahyväisestä egoismistamme.
Mitä enemmän rakastamme lapsiamme, sitä enemmän rakastamme myös itseämme. Tämä on täysin luonnollista ja oikein, mutta sekin vieraannuttaa meidät Jumalasta, koska rakastame lapsissamme myös ja etenkin itseämme.

Silti Luther ylistää juominkeja sekä ajoittain seksuaalisuuttakin (vaikka häneltä puuttuu naiskuva ja naiskäsitys lähes kokonaan!).
Mikä sekasotku onkaan koko tämä luterilaisuus ja sen liki juoppohullu perustaja Martin Luther!
*
Kristinusko onnistui ainakin vääristämään eroksen ja saattamaan sen huonoon huutoon. Erokselle nimittäin juotettiin myrkkyä, jonka seurauksen se rappeutui paheeksi (Nietzschen 'diagnoosi').

Eppu Normaali elävänä

Kaunista ja koskettavaa. Mikko 'Pantse' Syrjä on suuremmoinen kitaristi ja säveltäjä.
*
Kun valot tulevat vastaan (Pori 13.10)
http://www.youtube.com/watch?v=XNClgV3ubG0&feature=related

Kaikki häpyy, on vain nyt (viimeinen biisi Helsinki- (Hartwall-) Areena-hallissa 26.10)
http://www.youtube.com/watch?v=yBCKILpVFUw