Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Kasvatammeko arvoinvalideja?".
*
fredrika kirjoitti mm.
'Myöhemmin sitten nuorille tarjotaan jotakin tuollaista, mitä esim. Rauno Rasasen puheenvuoroissa - niin paljon diskursseja ja käsitteitä, että se kiinnostunutkin nuoriso nukahtaa.'
Yksi abstrakti käsite voi kertoa todellisuudesta enemmän kuin 1000 ompeluseuratätiä 'siunailuineen, moralismeineen ja "opetuksineen"'.
fredrika edelleen samassa kappaleessa:
'Tai eksyy, niin kuin jokelalaispoikaparka, fiksummasta päästä vaikka olikin.'
Jokainen eksyy ajoittain - se on oikean tiedon edellytys.
Mutta jos 'poikaparka' 'eksyy' tappamaan muita pelkästä ylimielisyydestä pitäen sitä elämän/sä tarkoituksena, hän on ollut psykiatrisen hoidon tarpeessa jo kauan ennenkuin erehtyi/eksyi/joutui lukemaan filosofiaa...Tai sitten hän vain 'yksinkertaisesti' on 'paha' kuten joku Hitler.
***
fredrika kirjoitti mm. (jatkoa edelliseen kappaleeseen ja kommenttiini)
'Lammas näet on maalaisvieraantumisesta huolimatta edelleen konkreettisempi kuin postmoderni metafysiikka.'
Totta kai lammas on konkreettisempi kuin diskurssi. Mitä oikein tarkoitit?
Mutta kysytään nyt vaikka seuraavasti: Lammas on konkreettisempi mutta onko se nimenomaan konkreettisuutensa vuoksi jotenkin todellisempi kuin esim. kvarkki?
Me emme näe kvarkkeja, me päättelemme ja mallinnamme ne, koska aiemmat havaintomme ja teoriamme näistä havainnoista vaatii välttämättä niiden olemassaoloa, jotta havainto tulisi selitetyksi koherentilla tavalla.
Lammas on kokemuksellisena (fenomenologisena) objektina varmasti todellisempi kuin elektroni tai kvarkki, mutta todellisuus ei koostu vain konkreettisista olioista.
Itse käsite todellisuus on jo abstraktio. Jos meidän pitäisi puhua vain konkreettisesti osoitettavissa olevista olioista, olisimme kognitiivisesti 3-4 vuotiaan lapsen tasolla (onnellinen tila sinänsä ;) tai reduktionistisia naturalisteja (mikä puolestaan on onneton sekaannus ;)
Lapsi ei kuitenkaan ole fenomenologi vaan elää äärimmäisen naivin realismin tilassa, jota voinee verrata maagiseen maailmankuvaan.
Fenomenologi sen sijaan yrittää ymmärtää kokemuksen perimmäistä luonnetta ja päätyy kuvaamaan sitä monesti hyvinkin abstrakteilla käsitteillä.
Lapselle taas koko maailma sellaisenaan on pelkkää ihmettä, koska se on hänelle niin uusi ja hänen kognitiivisesta kehitymättömyydestään johtuen 'tarttumalla ja leikkimällä todennettavissa'.
(Fundamentalistikristityt, jotka uskovat kreationismiin, ovat tavallaan lasten kaltaisia. Ehkä taivasten valtakunta onkin juuri heidän kuten Jeesus sanoi..? Siinä tapauksessa minulla ei ole mitään mahdollisuuksia taivaaseen pääsyn suhteen.)
Mutta leikki itsessään sisältää jo huimia askeleita kohti abstraktia ajattelua.Yksi tällainen abstraktiotaso on moraalisten koodien oppiminen ja myöhemmin ehkä poisoppiminen - elämänikäinen prosessi.
Moraalin sisäistäminen alkaa siisteyskasvatuksesta sekä palkkion ja rangaistuksen avulla tapahtuvasta ehdollistamisesta ihan niinkuin koiranpennun kasvatuskin.
Myöhemmin sitten lapsen pitäisi pystyä sisäistämään jatkuvasti hienovaraisemmin - siis abstraktimmin - moraalikoodien moninaisuutta samalla kun (ja juuri tämä on ongelmallista) hänen arvomaailmansa tulisi moninaisuuden sijasta muovautua pikemminkin yhtenäiseksi, kiinteäksi ja 'yksinkertaiseksi'.
2 comments:
Olen samaa mieltä filosofi Himasen kanssa siitä, että mieltämämme todellisuuskuva on pätevä: maa on litteä kuin pannukakku ja sillä siisti. Aurinko kiertää maata ja sillä siisti.(Huom. Ei kysytä, mitä todellisuus on, vaan miten se on tai miten se ilmenee). Kompastun kiveen ja kantoon enkä atomeihin ja kvarkkeihin.:)
Edellä mainittu kuuluu sarjaan "Niin yksinkertaista se on, tohtori Watson."
Post a Comment