December 22, 2007

Aleksis Kivi - Jouluna 2007

Maaliskuun 23. päivänä 1901 Suomen Kaunokirjailijaliitto järjesti Kivi-iltamat. Iltaman ohjelmistoon kuului Eino Leinon (1878–1926) kirjoittama runo.

Runo julkaistiin samana vuonna Eino Leinon runokokoelmassa Pyhä kevät. Runo jäi elämään ja vielä nykyisinkin useimmat suomalaiset tietävät keneen viitataan sanoilla ”Hän eli vain syksystä jouluun”.
Aleksis Kivi syntyi 10. päivä lokakuuta 1834 ja kuoli Sylvesterin nimipäivänä eli 31. joulukuuta 1872.

Aleksis Kivi

Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.

Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.

"Vuota vielä, oi vanha vuos!" -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"jouda en viel' sua seuraamaan!
"Vanhus ovella nyökkää vaan:
"Saat elää syksystä jouluun".

"Viivy, viivy, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu -
"niin täysi, niin täysi on sydämein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!"

Hetket rientävi, kello lyö -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"Onko, onko jo keski-yö?"
"Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii."

"Vielä hetki, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää,
kääntyvi ovella harmaapää -
loppui laulajan vuosi.

"Minne viet mua, vanha vuos?" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"minä niin pelkään ja vapisen."
"Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan."

Astuvi sisähän vanha vuos -
taivaan kynttilät loistaa -
saattavi laulajan Luojan luo:
"Tässä poian ma pienen tuon,
jok' eli vain syksystä jouluun."

Virkkavi Herra Jumala -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"Etkö kesää sä nähnytkään?"
"Näin vaan syksyn ja talven sään",
laulaja vavisten vastaa.

Kyyneltyy silmä Jumalan -
taivaan kynttilät loistaa -
"Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?"

"Laulaja olen ma laadultain" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"tulen tähtösestä ma pienestä,
min nimi on Maa". - "Mihin kuolit sä?"
"Kurjuuteen kuolin ja nälkään."

Vihastuu Herra Jumala -
taivaan kynttilät sammuu -
"Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!"
"Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.

Mut hiukan hillitse viimojas,
ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla.
Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!" -
Näin laulaja tuskassa huutaa.

Hymyilee hyvä Jumala -
taivaan kynttilät loistaa -
"Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!"

http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=150&Itemid=184

6 comments:

A-K.H said...

Sylvesterin Tartarokseksi tuli Tipin jahtaaminen.

Timbuktun Dee & koirut said...

Kylmät väreet Kiven runosta, hienoa on on on!
Palaamme tänne lukemaan ja katsomaan muutakin skribaa ja kuuntelemaan musaotoksia kunhan hankkeelta tokenemme.
Toidimme toivottaa rauhan joulua ja vuotta 2008!
Terveisin Timbuktun kylmäveriset

dee & koirut said...

Einoa lisää, vaatii kansa! Meillä ei ole nyt ko runoutta saatavilla, joten joudumme nauttimaan sähköisesti.

A-K.H said...

Aika pitkä projekti tuolla Timbuktussa.

Timbuktun poppoo said...

a-k.h:lle

Elämän pituinen. Eikä pie kaikkee uskoa mitä blogissa kirjuutetaan. Pitkä on matka ja kivinen tie, hietaakin silmät, suut ja turpavärkit täydeltä. Mitä sitten tulloo sanotuksi tai kirjuutetuksi hiekka suussa sen voipi jokainen arvioda tahoillaan.

Rauno Rasanen said...

Hyvät Joulut Timbuktun poppoolle!