Jälleen kommentteja Kemppiselle.
*
Historiatieteellisesti on aivan eri asia, millaiseksi me faktojen perusteella tulkitsemme Jeesuksen ja se, minkä merkityksen me teologisesti annamme hänen elämälleen ja julistukselleen.
Tietysti tällainen - varsin positivistiseen lähdekritiikkiin perustuva - metodi ajautuu kristinuskon ymmärtämisen suhteen täydelliseen umpikujaan, koska se tieteellisyyden nimissä tyytyy yleensä pelkkään trivialisointiin välttäen julkilausuttuja hypoteeseja.
(Hypoteesithan eivät ole faktoja - ennenkuin ne sellaisiksi "kanonisoidaan".)
Historian tutkijan ongelmaa teologian suhteen voisi kuvata vanhaa tieteenfilosofisista anekdoottia soveltamalla.
Siinä oletetaan, että tutkija pystyy Jeesuksen jalan "jälkiä" seuraamalla osoittamaan "minne" tämä oli "menossa" tai lopulta "meni".
"Tieteellisen" historioitsijan suhde teologiseen sanomaan näyttäisi olevan kuin tosikon suhde hyvään vitsiin. Hän ei joko ymmärrä sitä tai pitää sitä perusteettomana ja siten mauttomana.
Historioitsijat ovat eräänlaista akateemisen kulttuurin "keräilijakansaa", jolla on vielä pitkä matka jopa metsästystaitojen omaksumiseen maanviljelystä nyt puhumattakaan.
Koska en osaa kirjoittaa muita kuin hölmöjä pakinoita, minua voi pitää syyntakeettomana edelliseen lausuntoon...Varsinkaan kun se ei perustu faktoihin - tietääkseni.
No comments:
Post a Comment