Tosin hän - ainakin epäsuorasti - myöntää, ettei ole juurikaan selvillä kritisoimastaan aiheesta - prekariaatti - ("En löytänyt vastausta").
Näin on käynyt useimpien nykymaailman asioitten suhteen myös valtakunnanhössöttäjä, kaikkien tanttojen tantta, Ritva Santavuorellekin, joka auliisti myöntää henkisen tilansa rajoittuneisuuden -("Olen pudonnut kärryiltä").
Mainittu (tahaton?) myönnytys lienee ainoa varteen otettava mielipide näiltä vanhoilta patruunakokoomuslaisilta.
Kun ymmärryksen perspektiivi on ruostunut paikalleen, niin eihän tästä jo 50-luvulla syntyneestä "havaintolaitteesta" voi näkyä muuta kuin se sama "Utsjoki - Kevo - ohutta yläpilveä..."
Prekariaatti merkitsee Holkerille näköjään aivan samaa kuin muinainen teollisuusproletariaatti. Nuoret vasemmistolaiset hävittäjäradikaalit vain ovat naamioineet käsitteen retorisesti uudelleen.
(Holkeri siis elää yhä vielä -70-luvun sosiologisissa realiteeteissa.)
*
Arvaan kyllä, että ruostuneen perspektiivin metaforaani pyritään hetimiten soveltamaan myös vasemmisto-prekariaatin ideologeihin, mutta se ei toimi, koska prekariaatti-keskustelu on vasta lähtenyt liikkeelle ja etsii muotoaan - sekä älyllisesti että käytännössä.
Sen vuoksi prekariaatti-ideologian rakentajat ovat jatkuvasti valmiita - jo ongelman monitasoisuuden ja poliittis-skemaattisen perustattomuuden vuoksi - kääntelemään perspektiiviään eri suuntiin nopeasti liikkuvan todellisuuden hahmottamiseksi.
Ongelmana taitaa pikemminkin olla se, mistä löydettäisiin prekariaattia perimmäisesti yhdistävä, yleinen ja yhteinen näkökulma yhteiskunnallisen tietoisuuden kehittymiseen/ämiseen ja sitä kautta poliiittisen toiminnan aktivoitumiseen/aktivoimiseen.
Näitä yhteisiä näkökulmia ja perustoja kyllä löytyy, mutta niiltä puuttuu vielä selkeät iskulauseet ja otsikot, jotka Suomen noin 500000 prekariaattiin kuuluvaa ihmistä voisi tunnistaa oman yhteiskunnallisen tilanteensa ilmentäjiksi ja puolustajiksi.
*
Mutta jos menet väkisin kääntämään esim. Holkerin perspektiiviä toiseen suuntaan, niin lienee varmaa, että mies sekoaa täysin liiallisen ja uppo-oudon/uuden informaation vaatiessa myös ymmärryksen muuttumista.
Älkäämme tehkö sitä vaan antakaamme Harri Holkerin jatkaa rauhassa (terästetyn?) kahvinsa juomista. Se on ihmisystävällinen teko - etten sanoisi hoitotyön etiikkaa parhaimmillaan.
Ystävällinen neuvoni kuuluu: Lopeta jo kirjoittelu Holkeri - "You are out of Time!"
(Kiitos Etappisialle linkistä.)
*
Löyhälistö (Harri Holkeri)
Yritin löytää neljä vuotta vanhasta tietosanakirjastani, mitä Helsingissä makasiinimellakoiden taustayhteisöksi ilmoittautunut "prekariaatti" mahtaa tarkoittaa. Entä millainen ihminen on "prekaari"? Mitä hän tekee?
En löytänyt vastausta.
Selityksiä on sitten sitäkin enemmän internetsivustoilla. Ne ovat osin sekavia ja keskenään ristiriitaisia, mutta hyvällä tahdolla tulkiten niistä saattaa saada jonkinlaisen kuvan. Kaikkein neutraaleimmalta tuntuvan selvityksen mukaan prekariaatissa on kyse tilapäisissä tai niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa olevasta ihmisten luokasta. Siihen kuuluvat eli prekaarit ovat siis muun muassa pätkätyöläisiä.
Termi on kuulemma suomennettu "tilapäistöksi". Tutustumiseni aiheeseen ja sen taustoihin panee minut kuitenkin ehdottamaan, että puhuisimme "löyhälistöstä". Nimike olisi sinänsä neutraali, vaikka ilmiö itsessään on jotain vallan muuta.
On selvää, että todellisuudessa on kyse yhden sortin marxilaisuuden ilmentymästä, jonkinlaisesta uusproletariaatista. Aktiivisten prekaarien joukkoon on saattanut hairahtua myös ihmisiä täysin vastakkaiselta puolelta eli sellaisia kapitalistisen yhteiskunnan kannattajia, joiden elinolosuhteissa korostuu sosiaalisen turvallisuuden löyhyys.
Viime viikon tapahtumat osoittavat myös, että liikkeelle lähtenyt löyhälistö on kerännyt lippujensa alle myös anarkistisia aineksia. Makasiinitulipalojen aktivistit kantakoot erikseen nimitystä "räyhälistö".
Annettakoon televisiotoimituksille kiitos niistä ohjelmista, joissa löyhälistön paria edustajaa tentattiin. Heidän ajatuksenkulkuaan on tavallisen veromaksajan ollut mahdotonta seurata.
Erityisesti työn käsite, sen tekemisestä puhumattakaan, näyttää jääneen heille epäselväksi. Liioin ei yksilön vastuu omista tekemisistään näytä näitä hengen jättiläisiä juurikaan askarruttavan.
Kansainvälisiltä nettisivustoilta löytyvän jargonin he kuitenkin ovat hyvin opetelleet ja sitä sujuvasti hokien he ovat antaneet sen vaikutelman, että he itse uskovat esittämäänsä asiaan. Miksikään suunnannäyttäjiksi tai seurattaviksi esimerkeiksi eivät heidän ajatuksensa riitä.
Asioiden Suomessa täytyy pidemmän ajan asteikolla mitattuna ja entiseen verrattuna olla kohtalaisella tolalla, kun tuhopolttajat ovat yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä ja vailla elämänkokemusta olevat tarjoavat ikääntyneemmille kansalaisille uusia poliittisen käyttäytymisen malleja.
Julkisuudessa on näyttävästi ja arvostelevaan sävyyn kerrottu ylimmän poliisijohdon lausahdus makasiinipolttojen johdosta: "poliisin tiedustelu petti". Toisin sanoen viranomaisilla ei ole ollut kanavia saada tietoja konnien aikeista. Jotain johtopäätöksiä pitää voida tehdä siitäkin, ketkä ovat kiihkeimmin vastustaneet poliisin pyytämien erikoisvaltuuksien myöntämistä.
Tapahtuneesta on voitava ottaa opiksi, vaikka mihinkään paniikkireaktioihin ei olekaan aihetta. Ovatko poliisin valtuudet yhä katalammaksi käyvän yleisen kehityksen tasolla?
Viittaukset isäntämaan velvollisuuksiin EU-puheenjohtajuuden myötä Suomeen tulevien kansainvälisten arvokokousten häiriöttömyyden turvaamiseen on syytä ottaa vakavasti. Meillä ja muualla on riittävästi niitä, jotka harrastavat epäjärjestyksen tuottamista. Laiminlyönnit yhteiskunnallisessa järjestyksenpidossa käyvät kalliiksi. Rikokset täyttävät kyllä jokaisen vähänkin tarjolla olevan tyhjiön.
*
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:1:2006-05-09;6:1:0:0:0;4:140:0:0:0,104:139:377273,1:0:0:0:0:0:
5 comments:
Odottelen tässä vain, millainen porukka keksii ilmoittautua prekariaatin tiedostavaksi etujoukoksi ja kirjoittaa banderolliinsa, että kaikkien maiden prekaristit liittykää yhteen. On se niin vallankunouksellista että... Stalin sanoi Torotskille, että vallankumous ei ole vientitavaraa. Guevara de la Serna ei uskonut ja tuli ammutuksi Boliviassa kuin koira. Trotski sai Stalinilta jääpiikin niskaansa Meksikossa. Vallankumous söi lapsensa.
Voi olla, että prekariaatin enemmistö ei ymmärrä luokka-asemaansa ja elää tietämättämyyttään vieraantuneisuuden tilassa ja hakee ahdistukseensa lohtua uskonnosta.
PS. Jollen olisi oikolukenut yllä olevaa, siinä lukisi kaikkien maiden predikaatit liittykää yhteen.
Toistaiseksi näyttää ainakin jossain määrin siltä, että tämä koko nimitys on median tms. keksintö, uusia asia pitää määritellä, vaikka määritelmä hölskyy eikä oikein kohdistu. Kohde on hahmoton sen verran, tai ameebamainen.
Tulee takavuosilta mieleen kun piti Suomessakin keksiä kulutussosiologien tarpeisiin nämä jupit sun muut uudet "luokat", joita ei sitten löytynytkään... Tai sitten on (postmodernisti, taas kerran) niin, että eri perustein fragmentoituneet porukat ovat niin pieniä ja hahmottomia, "elämäntyylienklaaveja" (Arto Noron termi?), jotka vaihtuvat melkein silmänräpäyksessä - yhtä hyvin voisi alkaa käyttämään jotain larppaajien omia luokituksia (live action role play, kuulun ryhmään "kuningas Mordredin kannattajat").
Pitäisikö siis kysyä miten nämä ryhmät objektiivisen luokka-asemansa perusteella ovat erotettavissa toisista ryhmistä, ja onko heillä sitten "oikea" vai "väärä" tietoisuus? Ja pelaako tällainen nykyisin, parin irish coffeen ja silakkapaistoksen jälkeen joltain vanhemmalta valtioneuvokselta irtoaa analyysi ihan vanhasta muistista, mutta voi RR:n tavoin kysyä sen pätevyyttä.
Jupit olivat pelkkää libertanistista pintavaahtoa - onnenonkijoita - ei mikään uusi superluokka kuten koko ajan kasvava pätkätyöläistö.
Voisi määritellä, että kyse on monitasoisesta kentästä, joka ei ole bourdieulaisen (neomarxilaisen) jaon kautta identifioitavissa.
Prekariaattia on joka puolella. Se ei siis ole yksitasoinen, bourdieulainen kenttä.
*
Mikään työnantaja-työntekijämalli ei vältä tätä jakoa: "Sinun on suostuttava tekemään työtä minulle VAIN niillä ehdoilla, jotka minulle sopivat.
Muussa tapauksessa minä sijoitan rahani/yritykseni Kiinaan. Tee sinä sitten mitä haluat...
*
Prekariaatti on juppeihin (tai optio-öykkäreihin) verrattuna globalisoituvan yhteiskuntamme perustyövoimavara, jota työnantaja haluaa työllistämisen nimissä hyppyyttää, niinkuin se kvartaalitaloudelle parhaaksi sopii.
Kas siinä ero juppien ja prekariaatin välillä.
Vielä kerran:
Jupit ehkä voittivat silkalla onnella tai hyppäsivät hävitessään pois liian riskaabelista tilanteesta, mutta prekariaatin on pakko jatkaa yhä tiukentuvin ehdoin (se ei voi valita, vaikka pääoma toisin propagoi), sillä työnantaja antaa sille vain kaksi vaihtoehtoa: joko tottelet tai siirrän yritykseni Kiinaan!
Ettekö te saatanan juntit voi ymmärtää tätä realitettia!
Hyväksyttekö te sen vai ette!
tämä yhteiskunta eintarvitse kaikkia töihin.on hyvä että on ajattelavia yhteiskuntavastuun ulkopuolisia henkilöitä vaikkei heista olisikaan sinun suuntasi näyttäjiksi
tämä yhteiskunta eintarvitse kaikkia töihin.on hyvä että on ajattelavia yhteiskuntavastuun ulkopuolisia henkilöitä vaikkei heista olisikaan sinun suuntasi näyttäjiksi
Post a Comment