Da Vinci? Njet!

Tämä päre on kommentti Kemppisen juttuun Dan Brownin koodi.

*
Tämän hetken johtava systemaattisen teologian kehittäjä (ja teologian historian asiantuntija) maailmassa - Alister McGrath - on (hänkin) vakuuttavasti osoittanut, että uskonnollisuus ei ole kuollut maailmasta - päinvastoin - esim. helluntailaisuus on saanut jopa satoja miljoonia kannattajia 1900-luvun loppupuolella.

Mutta samanaikaisesti sekulaaristuminen, elämän maallistuminen on jatkuvasti lisääntynyt länsimaissa.

Itse näkisin nämä Harry Potterit, DaVinci-koodit ja Lordit eräänlaisena maallistumisen kääntöpuolena - siis saman mitalin kääntöpuolena.
(Kun toinen ilmiö voimistuu, havaitaan myös toisen lisääntyvän).

Kun kirkko ja uskonto - ylipäätään perinteinen hengellisyys ei enää saa ihmisiä valtaansa, sen tekevät "steriilin" ja mielikuvituksettoman pornon ohella maallista nautintohakuisuutta tyydyttävät, edelleenkin jossain määrin fiktiiviset sisällöt. Historiallisten roolipelien suosio kertoo sekin jotain tästä trendistä.

DaVinci-koodi ei todellakaan ole laatukirja, mutta se on tärkeä kirja, koska siinä kehitellään soppa, joka näyttää kiinnostavan kaikkia (paitsi kirkkoa?).

Hanhensulka (Dionysoksen kevät) saattaa kuitenkin olla oikeassa hyväksyessään Paavi Johannes Paavalin II mediaa hyödyntäneen mutta selkeän tiukkapipoisen linjan.

..."kirkon itsensä kannalta on paras vastaisku lyhyt ja jyrkkä tuomio ja sen jälkeen pään pitäminen kiinni." - kirjoittaa hanhensulka.

Ehkä juuri näin, sillä kirkon PITÄÄ säilyttää dogmaattinen identiteettinsä. Jos se ei siihen kykene kuten näyttää käyneen uskontotieteen kanssa flirttailevan, partikularismia ja separatismia sairastavalle "markkinatalous-luterilaisuudelle", niin yhä paisuva media- ja viihdeteollisuus, ja osaltaan juuri niiden luoma synkretistinen eli kaikenmaailman uususkontojen (erilaiset new age-johdannaiset kuten scientologia ja wicca sekä satanismi ym.) "markkinatori" tulee myymään luterilaisuutta alihintaan.
(Se on kai sitä Bonhoefferin "halpaa armoa"...)

*
"Dan Brown ja Harry Potter vetoavat luuloni mukaan uuteen fundamentalismiin. Esitän siis tulkinnan, että "da Vinci koodi" on oikeastaan George W. Bush -henkinen tarina. Se on tarina oikeammin oikeassa olemisesta."

Tämä tulkinta lienee aivan oikea.

Haluan kuitenkin huomauttaa, että luterilais-reformoidun teologian piiristä todellakin löytyy arvostettu tutkimussuunta, jonka perusteesit lähenevät Dan Brownin pseudo-gnostilaista mielikuvitusmallia, joka supistaa Jeesuksen jumaluuden minimiin.

(Brownilla on peräti kehno ellei täysin väärä ymmärrys gnostilaisuudesta puhumattakaan siitä, että hän sekoittaa keskenään Uuden Testamentin, gnostilaisuuden ja myytin Graalin maljasta!)

Tämä koulukunta ei esim. usko siihen, että Jumala on Jeesuksen isä. Ei myöskään Joosef tai joku roomalainen sotilas. Toisin sanoen Jeesus oli isätön.

Sen sijaan Dan Brownin Jeesuksesta ei tainnut jäädä jäljelle muuta kuin "Marian kohdusta löytyvä koodi". Mainitun koulukunnan edustajat kuitenkin vielä - luultavasti - uskovat siihen, että Jeesuksessa oli "jumalallinen kipinä".

Tietysti voimme jälleen venyttää analogiaa ja todeta (brownilaisittain), että juuri DaVinci-koodi, joka markkeeraa salaista eli jumalallista tietoa, on verrattavissa "jumalalliseen kipinään".

Varsinkin gnostilaisuuteen päin kallellaan oleva kristillisyys (etenkin ortodoksisuus tietyin varauksin) käyttää kyseistä "kipinää" mieluusti metaforana Jumalan ilmenemisestä maailmassa.

*
"Tavanomaisemmat jännärit - joita suuresti rakastan - pysyttelevät yleensä perinteisen rikoslain ja perustuslakien puitteissa eli mysteeri on esimerkiksi murha tai joukkomurha ja tehtävä on esimerkiksi lainrikkojan paljastaminen.
Tällainen kirja tai elokuva on mielestäni suoraan verrattavissa kirkossa käymiseen: saadaan vahvistusta ja virvoitusta ja tullaan kotiin juomaan kahvia ja siirrytään normaaliin päiväjärjestykseen. Myös kauhutarina miellyttää lasta ja aikuista lupauksella paluusta tavanomaiseen todellisuuteen."

Tämä on myös hyvä vertaus, sillä eiköhän kaikki jännitys- tai ainakin kahukirjallisuus toista lopultakin sitä samaa suurta - alunperin orfilais-dionysistä - kertomusta, jossa eräs galilealainen saarnamies ja dissitentti teloitetaan, mutta joka - kuinka ollakaan - palaa henkiin eli nousee kuolleista.

Toisin sanoen kristikansa saa joka pääsiäinen surra ja "jännätä" Jeesuksen kuolemaa - kunnes tämä sitten pääsiäisyönä "kuolemalla kuoleman voittaa", mikä merkitsee, että myös (ja vain?) kristikansalle on luvattu ylösnousemuksen kaltainen osallisuus pelastukseen tämän pahan, aineellisen maailman katoavuudesta.

Ja kaikki on jälleen hyvin eli "palautettu ennalleen" (yhden vuoden ajaksi).
(kts. Recapitulation (Irenaeus) .