May 23, 2006

Katse vasempaan - päin!

KANSAN UUTISET - viikkolehti- 23.5 (kolumni).

Lordi ja Suomen maine

Joulupukkinakin työskennellyttä rovaniemeläistä Tomi Putaansuuta, joka voitti Mr Lordina Euroviisut, on moitittu Suomen maineen pilaajaksi. Hirviöksi naamioitumista ja hallelujaan huutamista on sanottu maineenpilaamisen syiksi.

Hetkinen, miten Suomen maine pilaantuu näillä eväillä? Ovatkohan moralistit ymmärtäneet ollenkaan, mistä Euroviisuissa ja Lordissa on kysymys?

Euroviisuthan on läpeensä kaupallinen hupitapahtuma. Vakavasti otettavana musiikkikilpailuna sitä ei voi pitää parhaalla tahdollakaan.

En ole Lordi-fani, mutta ymmärrän hyvin miehen hyväntahtoisen pellehuumorin.
Kolmivuotiaat pikkupojatkin jo leikkivät kiroillen Lordin näköisillä hirviöillä.

Ovatko moralistitädit yhtä huolissaan Suomen tulevista maineen rakentajista, menestyjäisien hirviöillä leikkivistä perillisistä?

Heavyrockin kriitikot ovat maailmalla pitäneet Lordia huippuammattilaisena.

Nollaisin silti tosikkomaisen maineesta inttämisen mieluusti toteamukseen, että Lordi on kepeää huumoria suoraan lasten lelulaatikoista.

Voisin tietysti yhtyä Suomi-kuvan kiillottajien väitteeseen, että Lordi antaa maailmalla todella väärän kuvan Suomesta. Sen perusteella nimittäin voisi luulla, että Suomi on varsinainen huumorimaa.

Mediasta löytyvien moralistien ohella vakavimmat maineenvartijat löytyvät perinteisesti ulkoministeriöstä ja kauppa- ja teollisuusministeriön vientiosastolta. Näissä saapasnahkatorneissa Suomi-kuvaa rakentavien elitistien vientimannekiineiksi sopivat Sibelius, sauna ja sisu.

Sibeliuksen mainetta ovat vain rassanneet natsisympatiat, saunaa sen eurooppalainen bordellimaine ja sisua suomalaisjunttien miestapot.

Julkkiksista Lordia ovat moittineet isä Mitro, Jari Sarasvuo, Esa Saarinen, Lenita Airisto, Jukka Paarma ja Pirkko Lahti. Tosikkomaisuuttako Lordi häpäisi?

Rockkansan onneksi kulttuuriministeri Saarela (ent. Karpela) on ymmärtänyt populaarikulttuuria muita paremmin - onhan hän itsekin misseytensä myötä alun perin populaarikulttuurin tuote. Saarela on käyttänyt dekadenssi-rockia soittavaa Himiä kulttuuriviennin veturina.

Ehättipä harmaana pidetty pääministeri Vanhanenkin, Saarelan puoluetoveri, ilmaisemaan sympatiansa Lordille. Sunnuntaina hän sanoi tv-uutisissa, että Euroviisukisojen järjestäminen Suomessa Lordin voiton jälkeen on kansallinen tehtävä.

Keskusta näyttääkin olevan varsinainen populaarikulttuurin maineen puhdistaja. Toivottavasti se ei halaa kulttuurin "kapinallisia" kuoliaiksi.

JOUKO HURU

http://www.kansanuutiset.fi/kolumni.htm

2 comments:

Anonymous said...

Kun RR on meitä näin täällä Lordikamalla hemmotellut, on jo luotava katsaus tulevaan: Vanhasen ja Halosen ulostulot olivat minusta mielenkiintoisimpia Lordin tähänastisista täytenumeroista (joskin tuo RR:n listaama porukka L:n paheksujista ansaitsisi kyllä oman päreensä joltain jolla on oma blogi - tai ellei jo ole valmisteilla aihetta luotaava gradu; siksi kiinnostava otos kyseessä on). Mutta siis jos demareilla on ollut juoksijoita ja seiväshyppääjiä ministereinä, ja kepulla jo ainakin yksi muusikko kansanedustajana ja kohutissiliivimissi ministerinä, niin nyt Lordi on valtavien paineitten alaisena, vaikka ulospäin ei ymmärrettävästi näy: sekä Halonen että Vanhanen ovat peesanneet paikalle, ja vaalitkin lähestyvät, kuten aina. Kuinka tästä eteenpäin? Miten Lordi vastaa maalaisuuden (Rovaniemi on maaseutua, tontilla tai ilman) ja urbaanin työläisyyden (Clark Kent tietojeni mukaan asuu jossain päääkaupunkiseudulla) ristivetoon? Lordi - mies joka antaa suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutokselle kasvot 40 vuoden viiveellä? Tuleeko hänestä kepulainen vai demarikansanedustaja? Stay tuned... there is more to come...

Rauno Rasanen said...

Kyse on siis Jouko Hurun (Kansan Uutiset) listauksesta.
Minä vain kursivoin nimet.

Sen verran väitän, että varsinkin Keskusta pelaa nykyään (lähinnä poliittisista syistä) täysin avointa julkkispeliä, koska sillä ei ole (muuta) ideologiaa, jota "myydä." Ei ainakaan uskottavaa.

Paavo Väyrysen epäuskottavuus lähes kaikessa, mitä hän sanoo, Esko Ahon "ego-sitrailut" tai laajemmin - Keskustan taannoinen työreformiesitys ovat eräitä osoituksia puolueen melko sekavasta ideologisesta tilasta.

Johannes Virolaisen jälkeen Keskustalla ei ole ollut oikeastaan mitään linjaa.

Mutta toki ajat ovat muuttuneet. Maalaisuuskaan ei enää ole sama asia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Demarien työväenluokkainen profiili on sekin haihtunut melkein olemattomiin puolueen sopeutessa markkinatalouteen.

Demarit yrittävät kuitenkin sitkeästi säilyttää voimansa ja valtansa AY-liikkeen avulla.

Vasemmistoliitossa vallitsee "sisällissota". Pommit vain puuttuvat.

Vihreät eivät tienneet, mitä nappia painaa ydinvoimasta päätettäessä.

Rosa Meriläinen kokeili "julkisesti" hassista, fanaattinen siipi turmelee turkistarhoja ja polttelee vanhoja makasiineja(?), Anni Sinnemäki haluaisi olla runoileva sosialisti ja oikeistolaisempi Äly-Ode Soininvaara laskee todennäköisyyksia.

On siinä meillä lastentarha puolueeksi.

Ainoana rehellisen ja avoimen sika-ahneuden kannattajana tässä maassa Kokoomus seilaa täysin purjein ja suoraa reittiä...

Kun Kokoomus nyt joutuu puoliväkisin ja viimeinkin luopumaan Cafè Niinistö-mainoksestaan (kts. Sediksen juttu 23.5), niin varmaankin he perustustavat vastaavan paikan jonnekin muualle.

Vaikkapa Korkeasaaren leijona-osaston läheisyyteen...