Lemmikkejä, elä(i)miä ja ihmisiä

Kirjoitettu alunperin kommentiksi ikkunaiineksen juttuun en ota koiraa en ota koiraa en ota koiraa en.
(Pieniä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin on tehty ja tehdään.)

*
Olet koukussa Iines.

Kirjoittaessasi tämän päreen toivoit varmasti lukijoilta mielipidettä koiran hankintaasi. Jos se on myönteinen, oma halusi hankkia uusi koira saa tukea.
....
Moni yksin asuva (useinkin vanhempi) ihminen perustelee koiran tai kissan hankkimista myös sillä, että lemmikille puhuminen on "normaalimpaa" kuin yksin höpöttäminen.

Itse ajattelin hankkia lemmikkihämähäkin. Se on sitäpaitsi helppohoitoinen.

Pidän sitä keväästä syksyyn terraario-boxissaan parvekkeella.
Silloin minulla on hyvä syy puhua yhtä mittaa ilman, että parvekkeen toisella puolella asuvat voisivat pitää minua hulluna.

Ai ettei hämähäkeille puhuta, koska ne ei siitä mitään tajua?

Hmm...Te ette ymmärrä hämähäkkien sielunelämää. Kyllä ainakin lemmikkihämähäkit ymmärtää isännän puhetta. Kysykää vaikka Kauri Mikkolalta.

Ja muistelkaapa vaikka, miten Charlie Chaplin koulutti kirppuja liikuttavan naurettavassa elokuvassaan Parrasvalot.

RR jatkaa

Keskusteluun eläinten oikeuksista en (ainakaan mielelläni) puutu, koska kyseessä on feminismikiistaan verrattava eettinen sekaannus, jota voi kuvata lähinnä käsitteiden ja argumenttien rasistiseksi väärinkäytöksi.

Lukekaa mieluummin etologi (=eläinten käyttäytymisen tutkija) Frans de Waalin kritiikki eläinten oikuksien kannattajien (jopa Peter Singerin!) de Waalin mielestä alentuvaa argumentaatiota kohtaan, jonka mukaan ainakin ihmisapinoille pitäisi saada samat oikeudet kuin ihmisille.

Kuten de Waal toteaa, Singerillä kyse on edelleen kriteereistä, jotka ihminen itse on asettamassa oman lajiylemmyytensä perspektiivistä käsin.

Mutta ihmisapinoiden elämä ei ole ihmisen elämää. Sen erityislaatu tulee aina huomioida myös eläinten eettisiä oikeuksia pohdittaessa.
Eikä tämä ole mitään eläimiin kohdistuvaa rasismia!

Sama päättely pätee myös lemmikkien suhteen.

*
A-K.H:n kommenttia myötäillen on ihmeteltävä, miksi jotkut hyvin nuoret pariskunnat ottavat hoidettavakseen suuren koiran - jopa kaksikin ja ihan selkeästi statussyistä.
Monesti näiden ihmisten kyky kouluttaa koiraansa ja huolehtia siitä on nimittäin aika löperöä.

Koirasta tulee tällaisille ihmisille minän jatke, projektio, johon siirretään kuvitteellisesti omia affekteja.
On näköjään turvallisempaa riidellä koiriensa kautta kuin joutua itse kohtaamaan suora aggressio.
Ihmisen omanarvontunto on niin perin herkkä asia.

En tietenkään viittaa nyt juuri Iinekseen, jonka koiranhoitotaito ja sen hankkimismotiivit ovat varmasti hyvin toisenlaisia kuin statusta tavoittelevilla.

*
Ajatellaan tuota esimerkkiä leirintäaluetta valvottaneista koirista, joita omistaja nimitti pojiksi. Mitä ilmeisemmin hän ei kyennyt realistisesti erottamaan koiriensa toisille aiheuttamaa häiriötä ja omaa suljettua "reviiriään", jonka sisällä koirat saivat muka tehdä mitä vain.

Ajatellaan sitten ihan yleisesti suuren ihmisjoukon keskellä pikku lapselle tai lemmikilleen lepertelevää ihmistä ja verrataan häntä ruuhkabussissa kännykkäänsä ärsyttäviä yksityisasioitaan lässyttävään henkilöön.

Kummaltakin on ainakin hetkeksi - etenkin kännykkäaddiktilta - kadonnut ajan ja paikan taju - osa realiteettitajusta siis, ja tämä epätodellisuudentila antaa luvan käyttäytyä ikäänkuin ketään muita ei olisi olemassakaan - esim. leirintäalueella tai täydesssä junavaunussa.

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, koska se on niin yleinen, mutta johon eivät kuitenkaan kaikki ihmiset lankea vaan pystyvät kontrolloimaan affektejaan ajan ja paikan edellyttämällä tavalla.

*
PS.Omasta mielestäni esim. vegetarismi eläinten oikeuksien puolustamiseksi on lähes itsepetos, jolla ei edistetä paljon tärkeämpien - esim. koe-eläinten käyttöön liittyvien - liittyvien epäkohtien poistamista.
Vegetarismi on pelkkä protesti eli psykoaffektiivinen ja sellaisenaan hyvin irrationaalinen ele - ei mikään järkevästi toimivan kritiikin muoto.

*
Iineksen kommentti
...
Olenkin hieman huolestunut mm. RR:n kiinnostuksesta hämähäkkeihin. Mielestäni se kertoo jotakin hänen suuntautumisestaan muuhunkin kuin hämähäkkeihin. - Muutenhan tuo pitkä kirjoitus oli ansiokas ja monilta osin pistämätön. Joskus tekisi kyllä mieleni kysyä RR sinulta, että mitä itse ajattelet.
Nytkin saimme hienon luennon Frans de Waalin ja Peter Singerin kaikin puolin kannatettavista ajatuksista, mutta. No, onneksi tällä kertaa jätettiin Foucault sivuun. Anteeksi, RR, mutta minua alkaa haukotuttaa siteeraukset, kun kiinnostaa enemmän ikiomat ajatustyngät. Vika on minussa, tiedän.

*
RR

Iinekselle toteaisin, että minä näen asiat niin monelta kantilta (tai ainakin yritän), että "kunnon" pyrrhonilaisen skeptikon tavoin pidättäydyn omasta - yksityiskohtaisen vakaumuksellisesta - mielipiteestä.

Mutta lienee ehkä huomattu, että osaan myös asettua jyrkästi jonkun näkökulman taakse ja puolustaa sitä - olkoonkin, ettei tarkoitukseni silloinkaan ole jämähtää vain tähän yhteen peliruutuun.

Jos asenteeni haukotuttaa, niin siitä vaan. Hyviä unia.

Minun on pakko olla rehellinen ja lojaali niiden älyllisten sekä emotionaalisten(!) kriteerien suhteen, jotka ovat vuosien mittaan ajatteluani asettuneet ohjaamaan - olkoot ne sitten joskus miten ristiriitaisia tahansa.

Kyse ei siis ole pelkästään itse määräämästäni (voluntaristisesta) valinnasta vaan ikäänkuin "kohtalon kausaliteetista eli johdatuksesta", jos sallitaan, että käytän hämärämpää filosofista terminologiaa.

Ja mitä hämähäkkeihin tulee, niin ainakaan en kiduta niitä. Saavat minun puolestani olla vaikka väärinpäin...