Peace tai turpaan!

Kommentti maalaisen päreeseen Räksyttävä koira.

*
Minä en ole esittänyt ainoatakaan selkeästi artikuloitua positiivista vaihtoehtoa kapitalismille.
Esitän "vain" kritiikkiä, jonka tarkoitus ei edes ole olla kovin rakentavaa.

Minulle vastarinta kapitalismia kohtaan ei motivoidu jostain vastaideologiasta käsin vaan "pelkästään" siitä, että "köyhän kansalaisen" mitta tulee joskus täyteen.

Valitettavasti vain makasiinien polttaminen oli tyhmästi kohdennettu tempaus, ja ne jotka kutsuvat jopa sitä jopa mellakaksi (hallitus, poliisi ja media), edustavat pikemminkin itse anarkistista reaktiota - "legitiimiä" sellaista.
(Media tosin edustaa tässä vain omaa rahallista etuaan - retorisoikoon A-P Pietilä niin paljon kuin haluaa; se kuuluu hänen mystifioivaan yritystoimenkuvaansa.)

Sen sijaan Liisa Hyssälä ja "liirum-laarum hallituksemme" vastuuta välttelevine vastauksineen lähetystölle, joka oli kerännyt valtavan määrän (lisää olisi saatu samanmoinen määrä ja varsin nopeasti) nimiä addressiin hoitoalan ja etenkin vanhusten hoidon häpeällisten epäkohtien poistamiseksi, olisi ansainnut "pommin niskaansa" ennenmmin kuin jokin jo peruuttamattomasti kuolemaantuomittu makasiini.

Maalaiselle vielä tarkennukseksi - vasemmistolaisuuteni ei ole ideologista sitoutumista vaan vaistonvarainen reaktio, jolle en (enää) etsi intellektuaalisia perusteluita tai puolusteluja.

Markkinatalous rules eikä sitä voi - niin että vaikutus menee todella syvälle ja vaste tulee myös syvältä - vastustaa vain parlamentaarisin keinoin - niukkoja enemmistöpäätöksiä havitellen.

Kapitalismi globaalina teknologiana ja tuotantojärjestelmänä tosin tuhoaa viimein itse itsensä (= ekosfäärin) tai kunnes sitä vastaan spontaanisti nouseva terrorismi - joko nationalistinen (esim. Irak) tai yksittäisten pienryhmien uhka - aikaansaa mahdollisen ydinsodan syntymisen.

Siinä sulle maalainen meikäläisen tulevaisuudennäkymiä. En todellakaan halua jaaritella näistä asioista. Sinä saat tehdä sen minunkin puolestani...

Ja jos kerran olet oikeistolainen, mitä tähän mennessä olet jaksanut mainostaa jo ihan tarpeeksi, niin ota sitten myös sen mukainen linja, etkä hyssyttele!

PS. Ostin muuten "Uuden työn sanakirja" teoksen sinulta saamani vinkin perusteella. Täytyyhän minun sentään päästä perille siitä, menikö presidentinvaalien aikaan taktisesti valitsemani polemiikki Jussi Vähämäkeä kohtaan ihan metsään.
(Olin sitä kyllä esittänyt aiemmin blogissani).

PPS. Eräät väkivaltaisilta vaikuttavat kielikuvani ovat lähinnä yritys saada selville, missä yhteiskunnallisten erimielisyyksien rintamalinjat nykyään kulkevat, ja mikä niiden sisältö on. Siitä kun ei ota selvää edes valtio-oppineilta tai ylipäätään muunkaanlaisen taustan omaavilta poliitikoilta - eikä varsinkaan heiltä!

Ehkäpä(?) Uuden työn sanakirja edes hiukan auttaa näiden rintamalinjojen vetämisessä.

Prekariaattivetoisessa, postfordistisessa ja ideologioiltaan sekä arvoiltaan monetaristisiksi muuttuneissa yhteiskunnissa nuo linjat kulkevat ristikkäin, limittäin, poikittain ja päällekkäin.

Oikeistolle tämä sopii, koska rahaan perustuvat yhteiskunnalliset linjaukset eivät ole samoja kuin esim. yhteisöllisiin arvohin perustuvat.

Tarkoitan tällä sitä, että yhteisölliset rakenteet ovat tyhjentyneet entisistä sisällöistään, jota ilmensi arvojen ja vallan keskinäinen liitto yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.

Enää ei kuitenkaan ole tärkeää yhteiskunnan eri kenttien ja tasojen (jo niiden luettelointi tai määrittely on hankalaa!) keskinäinen kommunikointi vaan eri instituutioiden välinen taloudellinen kilpailu, jota siis ilmentää arvojen ulosmittaus tulosvastuuperiaatteella - toisin sanoen "raha & valta inc:n" strateginen taistelu markkina-alueitten (ennen vanhaan sanottiin yhteiskuntien) monopolista.

Mutta monetarismi ei tule takamaan yhteiskuntarauhaa - niinkuin ei tietysti mikään (yksipuolisen) idealistinen yhteisöideologiakaan.

Yhteiskuntarauhan ytimestä nimittäin löytyvät sellaiset - sekä yksilölliset että kollektiiviset - "edellytykset" kuin turvallisuus ja luottamus.

On sitten ihan toinen juttu argumentoida, minkälaisessa yhteiskunnassa nämä edellytykset pystyvät parhaiten kasvamaan ja kukoistamaan...

Minä en sitä tiedä. Olen skeptikko - joskus jopa kyynikko ja pessimisti, mutta nämä ajatteluni ja/tai luonteeni (passiiviset? ja pysähtyneet ?) piirteet eivät kuitenkaan estä minua pohtimasta mainittuja, perustavia edellytyksiä.
Pikemminkin päinvastoin...