February 27, 2006

"Nakkaridiplomatiaa" - puolesta ja vastaan

Tässä ensin loppupätkä Tiedemiehen päreestä Hajahuomioita ja sitten kommentointia siihen.

*
Tiedemies said...

Hypoteettinen tilanne: Olen jostain syystä nakkikioskilla illalla. Humalainen aggressori tulee paikalle ja tuijottaa tylsistyneillä kalansilmillään räkä poskella hetken. Sitten tulee iholle ja sanoo:"HÄ!?", pitää pienen tauon ja kysyy: "Vittu onksulla jotain asiaa, HÄ!?".
Mitä teen? a) Totean jämäkästi, että moinen käytös häiritsee ja pyydän herrasmiestä poistumaan. b) Totean rauhallisesti, ettei mitään ongelmaa ole ja pyydän anteeksi häiriötä.Vaikka kaveri olisi hintelä ja hidas, toimisin silti kohdan b) mukaan. Hyvä käytös ei maksa mitään. Nakkikioskin sankarit toimivat toisin. Miettisin siis, ennen kuin laittaisin niitä lippuja salkoon.

Tiedemiehen kommentti

Noiden islamilaisten maiden johtajat ja nuo polttopulloja viskelevät hemmot ovat täyttä paskasakkia, eikä tuo käytös yllätä minua yhtään. Tanskan pääministeri oli täysin ajattelematon ja vertautuu nakkikioskin sankariin, kun ei suostunut keskustelemaan heti diplomaattisia kanavia pitkin. Sananvapaudesta ei olisi tarvinut tinkiä.
Ja mitä tulee kristittyihin öykkäreihin, niin eivät ne ole sen parempia. Niitä on vain vähemmän ja harvan maan virallinen koneisto ei käytä heitä samalla tavalla hyväkseen. Täytyy ymmärtää se, että diplomatiaa tulee käyttää siihen asti kun se toimii aivan yksinkertaisesta syystä: Sen jälkeen kun se ei toimi, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Diplomatia on useita kertaluokkia halvempaa kuin voimapolitiikka.

Markku said...

Islamilaisten maiden johtajat ovat rationaalista paskasakkia (Iranista en ole aivan varma - siis rationaalisuudesta) ja mellakoivat kansalaiset irrationaalista paskasakkia.
Myönnyttely- ja tyynnyttelypolitiikka ei toimi yhtä vähän loputon periksiantaminen toimii käytöshäiriöisen nuorison kasvatusmenetelmänä. Vertaus ei ole aivan tyhjästä temmattu, koska islamilaisen maailman ikärakenne on sellainen, että suuri osa väestöstä on käytöshäiriöistä nuorisoa.

*
RR

Mitä todennäköisimmin Markku saa puukon maksaansa huomattavasti nopeammin kuin Tiedemies, jonka ajatukset "diplomatiasta nakkikioskilla" saatan itsekin allekirjoittaa.

Mitään itsestään selvää tuo "nakkaridiplomatia" ei kuitenkaan ole, koska siinä piilee aivan sama vaara kuin päinvastaisessa reaktiossa - itsensä ylentäminen ja vastapuolen syvä halveksunta.

Enpä siis tiedä, miten me länsimaiseen modernisaatioon kasvaneet perimmältään eroamme muslimeista, mitä tulee ihmisen ikäviin luonteenpiirteisiin.

Ressentimentti - kuten Nietzsche osoitti - on aina ilmaus syvästä psyykkisestä ristiriidasta ja sen älyllisestä naamioimisesta.

*
Hiukan kyllä ihmettelen, ettei moniltakaan - tiukasti muslimivastaisilta bloggereilta - löydy lainkaan "rakentavia" ehdotuksia tämän ilkeän jupakan tiimoilta.

Ehkä niitä ei siis ihan oikeasti ole olemassakaan...Okei - ruvetaan sitten sotimaan.

Ja Osama nauraa - missä sitten lieneekään. Se on varmaa.Toki hän hymyilee itsetyytyväisenä myös silloin, kun annamme periksi ja pyydämme anteeksi hänen tappajafanaatikoiltaan...

*
Saatana (Jumalaa leikkivä ihminen) on aina ovelampi kuin Jumala, mikäli on sallittua käyttää uskonnollisen runouden ja mytologian kieltä.

Jumalahan ei valehtele. Valitettavasti tämä ihailtava ominaisuus tekee hänestä samalla aika surkean retorikon...ja siten myös huonon diplomaatin...

Mutta eihän siellä, missä ei edes osata valehdella ja rikkoa lupauksia, tarvita mitään diplomatiaa tai moraalia.

Sellainen kai oli/on juuri se paljon puhuttu paratiisi...

4 comments:

Markku said...

Minusta koko sarjakuvajupakan ja samalla tanskalaisten taipumattomuuden paras puoli oli, että kulttuurien välinen keskinäinen tuntemus kasvoi.

Islamilainen maailma ystävällisesti muistutti meitä länsimaalaisia ja muuta maailmaa tietyistä piirteistään.

Rauno Rasanen said...

Onhan tuo niinkin. En kiellä.

Muslimien kannalta on kuitenkin jopa säälittävää (joskin ennakoitavissa), että sunnit ja shiat tappavat toisiaan ja tuhoavat kirkkojaan kuin leikkikaluja.

En osaa sanoa, onko tämä miltei sisällisodan kaltainen tilanne hyväksi länsimaille vai ei, mutta ainakaan se ei vahvista Islamin kulttuurista asemaa.

Asia muuttuu kuitenkin aivan toiseksi, jos Iran saa atomiaseen.

Se on viimeinen asia, jonka minä militanttimuslimeille soisin!

Toisaalta - "kaikki terroristit ovat muslimeja, mutta kaikki muslimit eivät ole terroristeja."

Mutta sinähän et ole edes näin "optimistinen" Islamin suhteen..?

Markku said...

En sanoisi, että on mahdotonta, että Islam reformoidaan.

Islamissa on muitakin suuria jakoja kuin shiojen ja sunnien ero. Ahmadijalaisuudella on 100-200 miljoonaa kannattajaa. Ahmadijalaiset uskovat, että lahkon perustaja oli Messias, jota kaikki muut islamilaiset odottavat tulevaksi aikojen lopussa. Ahmadialaiset pitävät itseään muslimeina mutta muut muslimit eivät pidä heitä muslimeina.

Shialaisuudesta irronneita lahkoja ovat mm. alaviitit ja druusit. Druusien uskonto on erittäin synkretistinen - heidän oppeihinsa on sekoitettu aimo annos hellenismiä - eivätkä muut muslimit pidä heitä oikeina muslimeina. Alaviitit, jotka ovat vaikutusvaltaisia erityisesti Syyriassa, yrittävät kovasti vakuuttaa maan sunnienemmistön oikeasta islamilaisuudestaan. Suuri ero islamiin on kuitenkin se, että heidän oppiensa syvimpiin saloihin vihitään vain osa yhteisön jäsenistä. Uskonnon harjoittaminen on sekä alaviiteille että druuseille hyvin yksityinen ja perhekeskeinen asia. Taustalla ovat satojen vuosien vainot. Juuri tuossa uskonnon yksityisyyden korostamisessa druusien ja alaviittien touhut muistuttavat prosestanttista kristinuskoa. Druuseja ja alaviitteja on koko maailmassa yhteensä kumpiakin noin miljoonan luokkaa.

Sitten on tietysti semmoinenkin kumma ja aika iso lahko kuin alevit, joita on turkissa 15-20 miljoonaa. Alevit ovat varsin kaukana valtavirran sunni-islamista. Turkissa on keskusteltu paljon siitä, että onko heidän uskontonsa islamia ollenkaan.

Kyllä se islam nyt selvästi muuntumaan pystyy. Eri asia on kuink a kauan siihen menee ja millä ehdoilla niin tapahtuu, jos tapahtuu.




Lisätietoa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Alevi
http://en.wikipedia.org/wiki/Alawites
http://en.wikipedia.org/wiki/Druze
http://en.wikipedia.org/wiki/Ahmadiyya

Rauno Rasanen said...

Kiitti vaan tarkennuksista.
Olin näistä kyllä noin about tietoinen jo aiemmin myös sinun blogisi kautta.

Islamhan on nuorin suurista uskonnoista.
Läntisen kristinuskon ollessa 1400-1500 vuotias kuten Islam nyt, irtautui koko pohjois-Eurooppa ja suuri osa keski-Euroopasta Rooman paavin alaisuudesta.

Ortodoksisuudessa ei kuitenkaan muuttunut oikeastaan mikään muu kuin, että Konstantinopoli joutui Islamin alaisuuteen jo ennen Lutheria, ja Bysantin kirkkopoliittinen pääpaino siirtyi Venäjälle.

Islam on pääosin niin monoteistinen lakiuskonto, että sen sisällä lienee kuitenkin mahdotonta käydä yhtä syvä ja samalla myös elvyttävä kriisi kuin kristinuskon piirissä.

Kristinuskon sisäinen dynamiikkahan on suorastaan rakennettu paradoksin varaan: monismin ja dualismin/pluralismin (monoteismin ja polyteismin) kytkeytyminen toisiinsa esim. kolminaisuusopissa ja Jeesuksen kaksiluonto-opissa.

Islamissa näin "hankalien" teoreettisten ja myyttisten ongelmien käsittely teologisesti ei ole koskaan ollut olennaista.

On yksi Jumala - Allah ja Muhammed on hänen profeettansa. Piste.
Siinä asiassa ei paljon teologisia kiistoja tarvitse käydä.

Siksipä hieman epäilen islamilaisen reformaation mahdollisuutta.

Uskonpuhdistuksessa kristinusko alkoi hajautua ja maallistua, mutta yllättävää kyllä - siitä kehkeytyi eräänlainen kansalaisuskonto, joka pystyi mukautumaan modernisaatioon.

Islamin (epä-)yhtenäisyys perustuu kuitenkin sosiaalisesti ja kulttuurisesti erityyppisiin lähtökohtiin kuin kristinuskon (epä-)yhtenäisyys.

Mutta mikäpä muu uskontotyyppi näille riitaisille "paimentolaisille" sopisi kuin tämä äärimonoteistinen lakiuskonto.

Toisaalta (viittaan jälleen uskonpuhdistuksen suhteelliseen joustavuuteen) juuri tuo dogmaattinen monoteismi saattaa osoittautua kestämättömäksi (liian joustamattomaksi) sosiaaliseksi konstruktioksi (jonka moraalinen perusta uskonto aina on) muslimien yrittäessä sopeutua länsimaiden relatiiviseen ja maallistuneeseen etiikkaan - ja maallistuneen modernisaation muslimien fundamentalismiin.