Diplomatian jäljillä

Kuva - Neville Chamberlain ja Hitlerin "lupaus" eli The Munich Agreement (*).
(Editoitu vaan ei sensuroitu...)

Kirjoitettu alunperin Sedis Blogin päreeseen "Pidä huolta".

Kiitos kompostille mielipiteistä.

Sedis tekee juuri nyt erittäin hyvää työtä näiden päreittensä kautta.
(Ja sietää nipinnapin jopa minua.)

*
Otetaans kuitenkin historiasta lähes random-otannalla hyvä/huono esimerkki siitä, mihin hyssyttely näin kiperissä asioissa voi johtaa.

Englannin pääministeri Neville Chamberlain teki syksyllä 1938 Hitlerin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, vaikka Hitler oli jo keväällä ehtinyt miehittää myös Itävallan.

Chamberlain kai itsekin vakaasti uskoi kotomaan kamaralle palattuaan antamaansa julistukseen: "Peace for our time!"

Ja miten täysin väärässä hän olikaan.
Hitlerillä ei ollut pienintäkään aikomusta pitää antamaansa lupausta hyökkäämättömyyssopimuksesta.

Sitten tarvittiinkin jo vanhaa bulldog-ärjyä eli Winston Churchilliä (tuota Englannin J.K. Paasikiveä) valtiolaivan ohjaksiin.

Kysymys: mitä Englannin sitten olisi pitänyt tehdä? Kieltäytyä edes neuvottelemasta barbaarien kanssa?
Silti lopputulos näin jälkeenpäin asiaa tarkastellen ei olisi muuksi muuttunut...

Mutta tätähän ei Chamberlain eivätkä monet muutkaan vielä silloin voineet varmuudella tietää.

*
Kieltämättä aina kuitenkin tarvitaan ihmisiä, joilla on sitä kuuluisaa diplomaattista kykyä.

Itse en taida tahallisessa/tahattomassa äkkipikaisuudessani kuulua siihen joukkoon - paitsi ehkä jälkiviisastellen.

*
Entä löytyykö Christopher Hitchensiltä diplomaattista kykyä?
(Lue esim. http://www.slate.com/id/2135499/nav/tap2/)
Hitchens näköjään yrittää kilpailla aikamme Voltairen arvonimestä ja yrittäköön vain.
Fiksu mies kun on.

Mutta osoittaako hänen kyyninen ja antiklerikaalinen inhorealisminsa kovin hyvää poliittisen diplomatian tajua?

Voltairelta tätä kykyä/tajua löytyi huolimatta edellä mainituista mielipide-ominaisuuksista. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö "vanhaa vääräleukaa" olisi jatkuvasti vainottu sekä katolisen kirkon että Ranskan poliittisen johdon taholta.

Toisin sanoen - Voltaire oli diplomaattina täysin oman tiensä kulkija, vaikka omaksuikin englantilaiset valistusaatteet universaaleina totuuksina, mikä tietysti 1700-luvun Ranskan hovielämän kannalta oli jo lähes rikos.
(Mutta huom! - vallankumouksellinen Voltaire ei ollut.
Ja tuskinpa (hah!) on Hitchenskään...)

*
Kysytään lopuksi vielä näin: Mikä tekee "nössöstä muumipapasta" - Martti Ahtisaaresta - aivan ilmeisesti erään aikamme taitavimmista diplomaateista?

Hänen rinnallaan Voltaire ja Hitchens ovat politiikan taitajina "pelkästään" retorikkoja sekä räksyttäviä huippuintellektuelleja - eivät mitään rauhan rakentajia.

*
(*) Desperate to avoid war, Neville Chamberlain and French Prime Minister Edouard Daladier agreed that Germany could have the Sudetenland. In return, Hitler promised not to make any further territorial demands in Europe. On 29 September, 1938, Adolf Hitler, Neville Chamberlain, Edouard Daladier and Benito Mussolini signed the Munich Agreement which transferred the Sudetenland to Germany.

http://www.triumphpc.com/editorial.shtml.