February 28, 2006

Islamin sisäinen kehitys

Kommentointia päreeni "Nakkaridiplomatiaa" - puolesta ja vastaan" tiimoilta.

Alussa Markun kommentin loppu.

Markku said...

"Kyllä se islam nyt selvästi muuntumaan pystyy. Eri asia on kuinka kauan siihen menee ja millä ehdoilla niin tapahtuu, jos tapahtuu."

*
RR

Kiitti vaan tarkennuksista. Olin näistä kyllä noin about tietoinen jo aiemmin myös sinun blogisi kautta.

Islamhan on nuorin suurista uskonnoista. Läntisen kristinuskon ollessa 1400-1500 vuotias kuten Islam nyt, irtautui koko pohjois-Eurooppa ja suuri osa keski-Euroopasta Rooman paavin alaisuudesta.

Ortodoksisuudessa ei kuitenkaan muuttunut oikeastaan mikään muu kuin, että Konstantinopoli joutui Islamin alaisuuteen jo ennen Lutheria, ja Bysantin kirkkopoliittinen pääpaino siirtyi Venäjälle.

Islam on pääosin niin monoteistinen lakiuskonto, että sen sisällä lienee kuitenkin mahdotonta käydä yhtä syvä ja samalla myös elvyttävä kriisi kuin kristinuskon piirissä.

Kristinuskon sisäinen dynamiikkahan on suorastaan rakennettu paradoksin varaan: monismin ja dualismin/pluralismin (monoteismin ja polyteismin) kytkeytyminen toisiinsa esim. kolminaisuusopissa ja Jeesuksen kaksiluonto-opissa.

Islamissa näin "hankalien" teoreettisten ja myyttisten ongelmien käsittely teologisesti ei ole koskaan ollut olennaista.
On yksi Jumala - Allah ja Muhammed on hänen profeettansa. Piste. Siinä asiassa ei paljon teologisia kiistoja tarvitse käydä.

Siksipä hieman epäilen islamilaisen reformaation mahdollisuutta.

Uskonpuhdistuksessa kristinusko alkoi hajautua ja maallistua, mutta yllättävää kyllä - siitä kehkeytyi eräänlainen kansalaisuskonto, joka pystyi mukautumaan modernisaatioon.

Islamin (epä-)yhtenäisyys perustuu kuitenkin sosiaalisesti ja kulttuurisesti erityyppisiin lähtökohtiin kuin kristinuskon (epä-)yhtenäisyys.
Mutta mikäpä muu uskontotyyppi näille riitaisille "paimentolaisille" sopisikaan paremmin kuin tämä äärimonoteistinen lakiuskonto.

Toisaalta (viittaan jälleen uskonpuhdistuksen suhteelliseen joustavuuteen) juuri tuo dogmaattinen monoteismi saattaa osoittautua kestämättömäksi (liian joustamattomaksi) sosiaaliseksi konstruktioksi (jonka moraalinen perusta uskonto aina on) muslimien yrittäessä sopeutua länsimaiden relatiiviseen ja maallistuneeseen etiikkaan - ja maallistuneen modernisaation muslimien fundamentalismiin.

3 comments:

Markku said...

Kyllä islamin teologiassakin on ainakin yksi merkittävä vipu, joka mahdollistaa muutoksen - nimittäin Messiaan eli Mehdin odotus. "Vääriä" messiaita on ollut yhden lukemani tekstin perusteella jo kolmisenkymmentä. Näistä ahmadijalaisuuden perustaja 1890-luvulla sai suurta menestystä ja nykypäivään mennessä yli sata miljoonaa kannattajaa.

Ja koska "Jumalan nimissä" puhuva "messias" voi ainakin teoriassa julistaa ja saada läpi ihan mitä vain, on teologiaan peurstuva mahdollisuudet radikaaleihinkin uudistuksiin.

Näyttäisi siltä, että moni eksoottinen islamin variantti pohjautuu shialaisuuteen, joka on hajonnut lukuisiin virallisestikin tunnustettuihin koulukuntiin.

Olisi hyvin mielenkiintoista pohtia, millaista voisi olla zen-buddhalaisuuden tapaan jatkokehitelty zen-islam. Ai niin, mutta jotain sellaistahan on keksitty jo: suufilainen mystiikka.

Sven Laakso said...

Kristinusko on kaiken aikaa äärimmäisen elinvoimainen epäinstitutionaalisella tasolla, ihan vain siksi, että kristinuskon pyhät kirjoitukset ovat jatkuva uudelleen arvioinnin, tulkinnan ja taiteellisen mielikuvituksen lähde. Pyhät kirjoituket elävät ja toistuvat länsimaisissa ihmistyypeissä, ihmiskohtaloissa, tapahtumissa, äärimmäisen monilla tasoilla.

Kristinuskolla ei ole minkäänlaista huolta tulevaisuudesta niin kauan kuin sen tekstit ovat joka päivä uusia ja totta.

Toteutuuko tämä taso Islamissa, en tiedä.

deryll said...

Kyllä ne tekstit islamissakin elävät ja kulttuuri...sehän , nähdään....