Social Criticism: Michel Foucault Art and Life
"What strikes me is the fact that in our society, art has become something which is only related to objects, and not to individuals, or to life."
Michel Foucault, (1926-84)
Taide ei siis enää ole yksilön, tunteen tai elämän asia. Taiteesta on tullut sirkus, jota vain yhteisen semioottisen verkoston/kontekstin keskenään jakavat taiteilijat voivat ymmärtää.
Suuri yleisö sen sijaan kummastelee "taideteoksia"(?) kuin eksoottisia - geenimutaation avulla jalostettuja eläimiä häkeissään ja vitriineissään.
Taiteen ystävä ei enää kysy, mikä jossain taideteoksessa on kaunista vaan, mikä siinä on taidetta.
Mutta tämä kysymys on turha, sillä jos kauneuden ja taiteen välinen napanuora on lopullisesti katkaistu - eli kauneuden ilmaisemisella ei ole enää mitään "sääntöjä", kysymykseen: "mikä tässä on taidetta", löytyy aina joko liikaa perusteluja - eli ei ainuttakaan.
Ja kuten Foucault sanoo, taide on enää suhteessa vain toisiin objekteihin, toisiin "esineisiin". Taide on siis irtautunut myös ihmisestä...
Hegelin projekti on tavallaan viety tällä tavoin loppuun saakka.
Lopettakaamme puhe taiteesta ja puhukaamme mieluummin kertakäyttötuotteista, joista - jonkin atavistisen etymologisen jäänteen vuoksi itseään edelleenkin taiteilijaksi nimittävä - pyrkii luomaan myyvän brandyn (*), jota voi pitää länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa uskonnollisen KULTIN viimeisimpänä jäänteenä.
(*) Olennaista on myyvyys, mutta toki Brandyn=Kultin voi synnyttää ilman sitäkin, kunhan vain osaa mainostaa itseään tarpeeksi tehokkaasti.
No comments:
Post a Comment