February 19, 2006

Moraali, tieto ja kumoutuvuus (fallibilismi)

Kommentti Aimo-Kalevi Hotasen kommentiin päreessäni "Erilaisia perspektiivejä yhtenäiseen moraaliin.

*
a-k h.

Napitit itse tiukkaan sen, mihin halusin hienotunteisesti vähän löysää; nimittäin aioin kyllä kysyä, onko mielestäsi moraalinen tieto lainkaan mahdollista. Agnostismin ja skeptisismin väliin jää vielä jonkinlaisena "harmaana alueena" Peircen fallibilismi, joka on ainakin mahdollistavinaan tiedollisen edistymisen.

RR

Tämä lienee jälleen ikuisuuskysymys.

Itse en lähtökohtaisesti usko mihinkään "mekaaniseen" ja ulkokohtaiseen fallibilismiin moraalin suhteen.

*
Lisäaikaa vastaamiseen saan näppärästi esittämällä tarkentavan kysymyksen.

Mitä tieto on? Mitä siltä edellytetään suhteessa ei-tietoon? Miten moraali(nen)-tieto eroaa muista tiedon muodoista?

Jos moraali ei ole tietoa, niin onko se tunnetta? Miten tunne voi "kertoa" meille, että teko on oikein tai väärin?
Jokin tiedollistyyppinen arviointiasteikko siihen(kin) tarvitaan, ja huom. - en tarkoita nyt oikeustiedettä, jossa tämä ongelma on aina jo periaatteessa ratkaistu laissa.

Jos moraalia ei ole kognitiona tai emootiona, niin onko sitä lainkaan olemassa muuna kuin sovinnaistapana?
Kantin Kategorinen Imperatiivihan ei ole kumpaakaan, sillä sen voi ("se pitää!") luokitella lähinnä uskonnollisen dogmin äärirationalisoiduksi versioksi.

*
Henkilökohtaisesti en pidä moraalia verifioitavissa tai falsifioitavissa - siten myös paranneltavissa - olevana asiana.
Ei kai moraali sentään mikään kilpa-auto ole!

Hyve-eetikko hihkaisee nyt vastalauseen. "Kyllä ihminen voi kehittää itseään hyveissä - ja hänen nimenomaan pitääkin tehdä niin!"

Jos pidämme moraalia hyveenä, näin epäilemättä on, mutta analogia kilpa-autoon ei päde enää silloin, koska hyve ei ole propositionaalista (tosi/epätosi) tietoa vaan persoonallisten kykyjen, taipumusten ja luonteenominaisuuksien funktio tai ideaalisumma (tietyssä yhteiskunnassa).

Hyveitä pitää toki kehittää oikeaan suuntaan, mutta kyse ei todellakaan ole mistään moponviritykseen rinnastettavasta toimenpiteestä.

*
Näitä ongelmia sivuttiin tiedollisen reliabilismin lähtökohdista ja ihmisen tiedolliseen kompetenssiin luottaen (ei kuitenkaan hyve-etiikan lähkökohdista), kun Markus Lammenrannan kanssa vuosi sitten postailimme filosofisen etiikan asioista erääseen hänen artikkeliinsa pohjautuen.

Mikäli muistan ja ymmärsin oikein, Markus ajatteli (tosin aika varovaisesti), että moraalia voisi kehittää - eli, että moraali on ikäänkuin "ominaisuus", jota voi arvioida kuin mitä tahansa havainnon ja arvioinnin kohdetta - myös sisäisesti...

Moraalin kehitys rinnastuu hänellä näin ollen pikemminkin biologiseen evoluutioon kuin hyve-eettiseen kasvuun.

*
Fallibilismin käyttökelpoisuus moraalin suhteen on siis tiukasti riippuvaista siitä, miten moraali tietona (tai ei-tietona) määritellään.

Pidetäänkö moraalia naturalistisena, persoonakohtaisena (esim. mielialaetiikka, joka lienee sekoitus moraalitunteita ja hyve-etiikkaa) vai transsendentaalisten ymmärryksen ehtojen alaisena (Kant)?

Ja jos moraalia ei pidetä tietona lainkaan niin, mitäpä tehtävää silloin olisi kumoamisillakaan (falsikaatiolla, fallibilismilla)?

3 comments:

Androgyynihullumies said...

Tuota, eihän käsitys siitä mikä on hyve ole myöskään tietoa.

Rauno Rasanen said...

Lue hieman tarkemmin. Lihavoin erään kohdan.

Androgyynihullumies said...

"Jos pidämme moraalia hyveenä, näin epäilemättä on, mutta analogia kilpa-autoon ei päde enää silloin, koska hyve ei ole propositionaalista (tosi/epätosi) tietoa vaan persoonallisten kykyjen, taipumusten ja luonteenominaisuuksien funktio tai ideaalisumma (tietyssä yhteiskunnassa).

Hyveitä pitää toki kehittää oikeaan suuntaan, mutta kyse ei todellakaan ole mistään moponviritykseen rinnastettavasta toimenpiteestä."

Aivan. Mikä tuo oikea suunta on, on mielipidekysymys. Samoin kuin se mikä on hyve on lopulta mielipideasia, korkeintaan on olemassa tietoa siitä mitä kaikkea ihmiset pitävät hyveinä.