February 13, 2006

Paavit ja Franciscus Assisilainen

Kommenttia Richard Dawkins - uusin uskonpuhdistaja päreeni kommenttiin Joakimille.

*
Joakim said...

Richard Webster on kirjoittanut sosiobiologian (ja psykoanalyysin)
juutalaiskristillisestä juonteesta. Joitakin hyviä pointteja.
Jos HS ja dawkinsilainen geenieetos (ja siitä väittely) kiinnostaa, niin vilkaise Kvarkkeja ja galakseja -blogin postausta
Sahlins ja Westermarck".
Mielenkiintoista, että keskustelu "kääntyi" aivan muuhun aiheeseen ja thread suljettiin.
Sosiobiologia on jälleen ilonamme
...

RR

Kiitos Joakim. Olen hieman jälkijunassa asiassasi.

Mutta kiinnostava se asia on.

Silti minua ei tässä (sic) kiinnosta niinkään se, kuka on tieteellisesti oikeassa, koska tieteellä ei minulle ole samaa merkitystä, jonka sille tiukasti tieteen metodologiaan sitoutuneet ihmiset - Dawkinsin tapainen reduktionisti tai Sahlinsin tapainen kulttuurikonstruktivisti - antavat.

En asetu Sahlinsin kannalle/puolelle, vaikka se mielestäni selittää asiaa (tässä: insestikieltoa) paremmin kuin Dawkinsin omnipotentti ("uusplatoninen") geeni.

Sahlinsin täytyy kulttuuriantropologisessa selittämisessään siirtyä tasolle, joka ei ole loppuun asti perusteltavissa, koska kulttuuriantropologi ei milloinkaan pysty kokeellisesti verifioimaan teoriaansa yhtä hyvin kuin reduktionistibiologi, -fysiologi tai - fyysikko.
On sovellettava useita teorioita.

Dawkinsilla tällaista teoreettiseen pluralismiin liittyvää ongelmaa ei ole. Ei myöskään siksi, että hän tavallaan - teorian ja kokeiden korrelaatioon vedoten - USKOO geeninsä "jumaluuteen" - so. maailmakaikkeudelliseen kaikkivaltiuteen.
Toisin sanoen - vielä kerran - että sillä voi selittää KAIKEN.

Hän itse on vaihtanut metafysiikan ja monoteismin Jumalan geenin jumaluuteen.

Tämä on kriitiisen teesini ydinsanoma. Dawkins on "uusin uskonpuhdistaja", joka haluaa paaviksi paavin paikalle".

Mutta - (näin sen itse ymmärrän) Dawkins tekee "loogis-empiirisen" hyppäyksen, joka ei ole kategorisesti sallittua kuin runoilijoille ja ehkä myös uskonnollisille ajattelijoille!

Popularisoidessaan hän antropomorfisoi evoluution.
Aivan samaan tapaan fyysikko antropomorfisoi maailmankaikkeuden synnyn esim. mallintamalla sen big bang-sapluunaan.

Sahlins ei tällaista kategoriahyppyä tee, mutta hän joutuu tekemään useita sellaisia oletuksia, joiden teoriapohja on epävakaa - niinkuin kaikessa kulttuurintutkimuksessa tehdään.
Toisaalta hän kyllä perustelee väittämänsä uskottavasti.

Mutta - vielä kerran - Sahlins ei oleta teorioilleen reduktionistista pohjaa, koska kielen kautta operoiva ihminen on kielellisen reflektiokyvyn kautta "hypännyt" reduktionismin ulkopuolelle!
Hän on siis väistämättä irtautunut mutta myös intentionaalisesti irrottanut itsensä (en sano kumpaa painotan enemmän) metaforan avulla suorasta syy-seurassuhteesta eli determinismistä.

*
Dawkinsista on tullut biologian Paavi, ja paavia minä arvostan vain juridisesti nerokkaan perinteen jatkajana (samaan tapaan kuin luultavasti Kemppinen) , mutta en teologisesti.

(Mitä eroa katolisen kirkon instituutiossa sitten lopultakaan on teologian ja Rooman vallan perua olevan juridiikan välillä - en tiedä...).

Kuten jokaisella paavilla niin myös jokaisella Newtonilla, jokaisella Darwinilla, jokaisella Einsteinilla on "Fransiscus Assisilaisensa", jotka murtavat aina ja väistämättä valtaparadigman (dogmin) uskottavuuden ja sen poliittisen voiman.

Näin tapahtuu myös biologiassa. Ei Dawkins "paavina" ole mikään poikkeus tässä asiassa...

Hänen teoriansa ei ole niin vedenpitävä (mikään teoria ei ole - Luoja nähköön!), etteikö siihen voisi iskeä kiilaa, joka lopulta murtaa sen valta-aseman - eikä ainoastaan valta-aseman vaan myös perimmäisen uskottavuuden...

*
Don`t worry folks! Minä kannatan evoluutioteoriaa! En kreationismia.

1 comment:

Androgyynihullumies said...

"Mutta - vielä kerran - Sahlins ei oleta teorioilleen reduktionistista pohjaa, koska kielen kautta operoiva ihminen on kielellisen reflektiokyvyn kautta "hypännyt" reduktionismin ulkopuolelle!
Hän on siis väistämättä irtautunut mutta myös intentionaalisesti irrottanut itsensä (en sano kumpaa painotan enemmän) metaforan avulla suorasta syy-seurassuhteesta eli determinismistä."

Reduktionismi täytyy käsittää tässä sitten suhteellisen kapeasti. Tuskin gödel-totuudetkaan kuitenkaan ovat tiukassa mielessä antireduktionistisia.