Nudisti.Älä "pelkää" ISOJA KIRJAIMIA tai huutomerkkejä. Ne eivät tapa tai syö elävältä...
Muuten selittäkääs minulle se Dawkinsin keksintö niistä meemeistä.
Luin mm. tätä aihetta lyhyesti sivunneen referaatin ko. herrasta äskettäin. Siinä todettiin, että eipä ole oikein ottanut tulta tämä idea tiedemaailmassa.
Ehkä se jää samanlaiseksi "välineeksi" kuin kybernetiikka/systeemiteoriakin eli ei siis muodosta itsenäistä tieteenalaa, vaikka saattaa olla tärkeäkin oivallus (kuten systeemiteoria oli ja on).
Vai onko nyt kyseessä kerta kaikkiaan "villi analogia", jonka esittäjäksi sopisi pikemminkin Nietzsche kuin tahattoman humoristinen evoluutiobiologi Englannista, joka tunnetusti on hyvä kasvualusta "hengettömälle" ajattelulle.
Tarkennan."Hengettömälle" tarkoittaa tässä samaa kuin "ei henkeä" eli materiaa.
Geeni on siten (a`la Dawkins) "iloinen mutta hengetön".
*
Meemi
Wikipedian tynkäartikkeli
Termiä meemi on käytetty kuvaamaan informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemiteoria tutkii meemien leviämistä ja yleistymistä.
Termiä meemi käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys, vaikka käsite onkin vanhempi.
Jo William S. Burroughs ehdotti, että "kieli on kuten virus". Meemit voivat ideoiden ja kielellisten ilmausten lisäksi olla lyhyitä sävelmiä, suunnitelmia, kykyjä, moraalia ja esteettisiä arvoja ja lähes mitä tahansa, mikä voidaan oppia muilta yksittäisinä yksikköinä.
Meemiteorian ja meemikäsitteen tieteellinen arvo on ollut kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivien tieteiden piirissä vilkkaan väittelyn kohde.
*
Meme - Wikipedia, the free encyclopedia (todella kattava katsaus)
http://www.b3ta.com/challenge/2005calendar/page6.htm.
4 comments:
Kannattanee lukea Susan Blackmoren Meemit - kulttuurigeenit (Meme Machine), jos haluaa a) selkeää yleiskuvaa ja b) vielä villimpiä meemiteorioita.
Tiedän kirjan. En ole lukenut. Täytyy harkita.
Tiedepiirien vastahakoisuus ei vielä paljoa kerro, varsinkaan näin tuoreesta ilmiöstä. Tuo Blackmoren kirja on vähintäänkin hyvä. Villein idea lienee hänen käsityksensä minuudesta. Minuus, identiteetti, on Blackmoren teorian mukaan vain pelkkä erittäin kompleksinen meemipleksi. Viime kädessä jäljittelyn avulla leviävä virus!
Aihetta lähellä on mielestäni myös Daniel Dennettin käsitys itsetietoisuudesta.
Joo, kyllä se oli tajuntaa laajentava (tai kutistavat, heko heko) ja johdonmukaisesti kirjoitettu lukukokemus. Suosittelen.
Post a Comment