"When I die, just keep playing the records.""When the power of love overcomes the love of power... the world will know peace"
"I'm the one that has to die when it's time for me to die, so let me live my life, the way I want to."
"Music is my religion."
"It's funny how most people love the dead. Once you're dead you're made for life."
"Music is a safe type of high. It's more the way it was supposed to be. That's where highness came, I guess, from anyway. It's nothing but rhythm and motion."
"The time I burned my guitar it was like a sacrifice. You sacrifice the things you love. I love my guitar."
"Knowledge speaks, but wisdom listens."
*
Jimi Hendrix
http://www.rock.co.za/files/jimi_hendrix_bio.html.
2 comments:
"When I die, just keep playing the records."
Hyvin sanottu.
Jimistä liikkuu mitä ihmeempiä juttuja, kuten legendasta kuuluukin liikkua. Muistan joskus keskustelleeni itseäni nuorempien Jimi-aficionadojen kanssa, joiden mielestä James Marshall oli jokin luonnonnero, joka tuli, näki ja otti kitaran käteensä ja pisti rockkitarismin uusiksi, nuotteja osaamatta ja tostanoin vaan nääs vasenkätisesti. No kuitenkin muistettakoon, että ei ne pelkät luonnonlahjat, kyllä Jimi teki helvetisti töitä, oppi rhytm&bluesin traditsuunit juurta jaksain, ja harjoitteli ja harjoitteli... latteudelta kuulostaa ehkä sanoa, mutta ei miehestä olisi tullut uudistajaa ja vallankumouksellista ilman että hän sitä ennen olisi tuntenut ja hallinnut perinteen perinpohjaisesti (esim. Red House - tyylipuhdas blues). Tämä tuntuu joskus nuoremmilta kitaravirtuooseilta unohtuvan.
Semmosia ne nuaret...
RR:lle tuli mieleen kertoa sellainenkin, että kun Jimi kuoli, niin Karhulassa kerättiin kolehti ja pianpa olikin paikallislehti Etelä-Suomen kuolinilmoitusten joukossa myös James Marshall Hendrixin kuolinilmoitus. Ellet tiennyt. Ja toinen, hauska: herätti naureskelua samaisessa lehdessä ollut uutinen Jimin kuolemasta, taisi olla STT:n käsialaa uutisen muotoilu: "Tunnettu pop-laulaja Jimi Hendrix menehtyi eilen lontoolaisessa sairaalassa..."
Tunnetun pop-laulajan muistoa kunnioittaen
merkitsen:
Kustaa Anton Laurila
Aluksi ensin tarina Jimin armeija-ajoilta ja sen loppumisesta.
"Hendrix was discharged from the US Army three years before the Vietnam War saw large numbers of US soldiers arrive. But his recordings would become favorites of soldiers fighting there. (A biography published in summer 2005, Room Full Of Mirrors, by Charles Cross, claims that Hendrix faked being gay--claiming to have fallen in love with another soldier--and was therefore discharged. According to Cross, Hendrix was an avid anti-communist and did not leave the US Army as a protest to the Vietnam War, but simply wanted out so he could focus on playing guitar.)"
Sitten lyhyt jatko.
"During the early 1960s, Hendrix made a precarious living performing in backing bands for touring soul and blues musicians, including Curtis Knight, B. B. King, and Little Richard. His first notice came from appearances with The Isley Brothers, notably on the two-parter Testify in 1964."
Henkka soitti myös mm. äsken kuolleen soul-suuruuden - Wilson Pickettin bändissä.
Tuosta löydät jopa kuvan herroista stagella.
http://www.macidol.com/forum/viewtopic.php?t=4797
Pickettiltä muistettaneen ennenmuita "In The Midnight Hour" sekä "Mustang Sally" ja "99 and a Half", jonka muuten myös John Fogerty rääkäisi ensimmäisellä CCR-lplätyllä -68.
Kuulin ratiosta vähän aikaa sitten taltioinnin, jossa Jimi soitti erään naisartistin taustalla joskus -64 tai 65.
En nyt heti muista naisen nimeä - yhdistelmä - hän ja Hendrix - vain tuntui absurdilta.
Mutta Mr. Hendrix - kuten sanoit - opetteli kärsivällisesti ja soitti kaikenmoista roots-kamaa, joskin kehitteli siinä sivussa myös omia kikkojaan, kunnes Animalsien Chas Chandler hänet keksi USA:n matkalla -66 alussa saatuaan ensin kuulla Keith Richardsin silloisen tyttöystävän kautta hänestä.
Post a Comment