Psychiatry - well lost 4

Leian alkuperäisen kommentin löysin maalaisen "Uusia tuulia mielisairauksien hoidossa", 28.10, kommenttilootasta.
Hieman lyhyemmän version siitä Leia kirjoitti päreeseeni Psychiatry - well lost.

Vastaukseni julkaisen Yle Radio Suomen periaatteella - ikäänkuin uusintoina sekä maalaisen blogissa, em. päreessäni että tässä. Tehokasta? (Turhauttavaa?)

(Tähän versioon on tehty PS. lisäys).

*
Leia said...

Pitäisikö tässä nyt pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälle. Olen itse nk. MIELISAIRAS ja hyvä jumala - vakavan masennuksen vuoksi ollut jopa kuukauden osastohoidossakin! Perkeleellisiä lääkkeitä nautiskelin myös. Ilmeisesti sairastan myös harhaisuutta, sillä harhaisesti koin ao. osastoni viihtyisäksi ja inhmilliseksi paikaksi.
Lääkityksellä on ehdoton sija toipumisessani, toinen vaihtoehto olisi päätyä narunjatkoksi.
Todennäköisesti olen parantunut mielestänne väärällä tavalla: en ryhtynyt meditoimaan, joogamaan, tulkitsemaan kohtaloani tähtikartan avulla -enkä myöskään antautunut loppuikääni kestäviin terapiasessioihin. Olen työssä ja työkuntoinen.

RR

En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi (toki hieman ironisesti) kokea olevasi "harhainen" , jos/kun olet saanut apua ja kokenut hoidon miellyttäväksi.

Päinvastoin - sinulla on aihetta tyytyväisyyteen. Silloin ei ole mitään syytä ripotella tuhkaa päälleen - päinvastoin.

Minä tarkastelen ja kritisoin psykiatriaa pirun laajaa - ideologista ja teoreettista - perspektiiviä vasten, enkä tietenkään näin ollen tee (ainakaan yleensä) empiirisiä yleistyksiä yksityistapauksista.

Muistutan edelleen, että korostan silti vahvasti mielenterveystyön tärkeyttä, vaikka kritisoinkin alan tieteenteoreettisten lähtökohtien ja terapeuttisten kokeilujen epämääräisyyttä sekä (tilastollistakin) epäluotettavuutta.

Silloin en siis kuitenkaan kirjoita kenestäkään yksilötasolla - en varsinkaan sinusta ja monista "kohtalotovereistasi", joista EI tullut mielisairaala-sekä mielenterveysbyrokratian marionetteja.

Tähän asiaintilaan vaikuttaa kuitenkin varmasti myös se, että te olette aktiivisempia (ja siten myös "terveempiä") kuin monet monet muut potilaat, joiden kohtalona on ollut tulla "hyviksi" mutta passiivisiksi mielenterveyshoidon/-palvelujen pitkäaikaiskäyttäjiksi...

Mutta olkoon - hyvä niinkin. Pääasia, että pystymme pitämään huolta näistä heikommista ja sairaammista lähimmäisistä.

PS.
Asenteeni saattaa varmaankin olla turhan negatiivinen ja pessimistinen...
En voi kuin pyytää anteeksi.
Minulta ei riitä voimaa jatkuvaan positiivisuuteen - johtuen luonteestani ja yksinkertaisesti siitä, miten maailman näen ja etenkin, mitä siellä näen...